lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tomas 9 & 10 kuukautta



Nukkuminen:
Tomas nukkuu täysiä öitä klo 20(21)-7(8), Tomas nukkuu meillä siis omassa huonessaan kiltsti. Omahuone on meidän vanhempien huonetta vastapäätä.
Välillä nukkamaan meno on haastaavampaa jolloi me nukutamme Tomaksen tassuttelemalla, aika tassutteluun kuluu vaihtelevasti. Normaalisti Tomas nukahtaa itsekeseen omaaan sänkyynsä, ensin leikkien sammakko unilelullaan.


Syöminen:
Tomas syö aamupalan 8.30, lounaan 12.00, välipalan 15.00, päivällisen 18.00 ja iltapalan 20.00.
Tomas syö pääasiassa kaikkea, lukuunottamatta kukkakaalia ja banaania. Banaani on meillä kiellettyjen aineiden listalla 8kk(?) iässä todetun allergian vuoksi. Kukkakaali taas ei kelpaa jostain kumman syystä.

Tomaksen lempparit ovat: parsakaali, porkkana, bataatti, kana, tomaatti ja paprika, sekä riisi. Erityistä herkkua on viinirypäleet, mansikka ja mustikka. Juomana Tomas juo vaihtelevasti vettä ja maitoa(korviketta). On tomas jo saanut satunnaisesti tavallistakin maitoa pieniä määriä.

Leikit:
Tomas tykkää leikkiä palloilla ja autoilla, kiipeillä, availla laatikoita, pomppia ja tanssia. Sekä -läträtä vedellä. Uiminen on kaikista kivointa, vannassa Tomas istuu kylvyssä ja haluaa välttämättä suihkun päälle.


Sanat:
Pohdittiin juuri eilen illalla, että mitä sanoja Tomas osaakaan sanoa.Nämä nyt muistuivat mieleen.
  • Äiti = äiti
  • Ishi/iti/isi = isi
  • hauva/hauvau = Koira
  • vauuva/vaaaava = vauva (nukke vauva :D)
  • eieieiei= ei
  • hei = hei

Tomas yrittää kovasti sanoa myös muutamaa muuta sanaa, ne tulevat satunnaisesti:
  •  iini =kiinni, 
  • allo=pallo, 
  • mammamma=maito(tämä tulee monta kertaa päivässä)
Tomas ei kuitenkaan sano pyydettäessä lähes mitään. Mutta kun kysyy missä jokin on, osaa poika osoittaa oikeaan paikkaan, myös Laylaa Tomas etsii aamusin ja kävelee asuntoa ympäri ja huhuilee hauvaa.

Ehkä söpöin tilanne, jossa Tomas tänään sanoi äiti, oli kun siirryin sängyssä kauemmas pojasta, ja poika ponkaisi pystyyn ja hivuttautui kainoloon ja sanoi samalla "äiti". Arvatkaa suliko sydän.

Hampaat:
1 hammas alhaalla edessä, toinen tulossa viereen. Tomas tykkää hurjasti hampaan pesusta.


Viimeisimpiä taitoja:
Kävely, kiipeäminen sohvalle, isompien kynnysten yli meneminen seisovillaan, oikein alas laskeutuminen sohvalta/sängyltä, tavaroiden kerääminen oikeille paikoille, sanat, vilkutus, moikkailu eri tavoilla.

Tomas yrittää kovasti pukea itse kenkiä jalkaan, mutta ei siinä onnistu vielä. Pottailua meillä harjoitellaan edelleen.
Mielestäni hauska on myös se, että Tomas yrittää itse laittaa vaipan roskiin vaipan vaihdon jälkeen. Poika vaan ei saa itse roskista auki.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Helle sekoittaa pään



Nimittäin meidän kaikkien. Tietokoneella vietetty aika on jätetty minimiin ja kun koneella on, teen senkin parvekkeella. Nyt kuitenkin istun sohvalla, ulkolämpötila on kohosi eilen 32 asteeseen ja sisälläkin lämmintä riittää.
Kuuma, hiostava ilma. Ihana kesä.

Muutamina viime päivänä ollaan otettu rennosti, käyty koko perhe yhdessä uimassa ja käyty moikkaamassa myös Tomaksen isomummoa ja isoisomummoa.

Eilen ukosti, oltiin viiden kilometrin pituisessa autojonossa, kun ensin oli tolppa kaatunut tielle ja myöhemmin samalla tiellä aloitettiin tietyö.

Mä olen pakkaillut hieman kamppeita, sillä me ollaan lähdössä maalle tänään taikka huomenna, mikäli lähdetään jo tänään, suunnataan varmaankin keskiselle T:n pikkuveljen + emännän kanssa. Sunnuntaina käydään serkkutytön rippijuhlissa ja lähdetäänkin sitten sieltä ajelemaan suoraan kotiin.
Mulle ei kuitenkaan vielä palaa arki, sillä vanhempi pikkusisko S on tulossa alkuviikosta meille muutamaksi päiväksi.

Meillä siis on viimeaikoina ollut lähes kokoajan joku sisaruksistani. Jospa sitten tilanne normalisoituisi? Tuskin, mutta toivoa voi.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Raskausajan epäilyksiä

Mulle iskee monesti se, että tekee mieli kirjoittaa. Kuitenkaan ei saa montaa järkevää lausetta kirjoitettua, joten postaus jää muutaman lauseen kokoiseksi ja päätyy pyörimään luonnoksiin, siinä toivossa, että jonain päivänä vielä saan aiheesta kirjoitettua jotain järkevää. Noh, näin ei ole ilmeisesti usein käynyt, sillä luonnoksissa on tällä hetkellä 51 kesken jäänyttä kirjoitusta.
Osa ei ole edes enää ajankohtaisia, mutta onhan niistä mukava selata sen hetken mielialaa.

Kerron teille nyt hieman mun raskausajan epäilyksestä.
Mulla oli silloin pienoinen epäilys, että minä olen se joka herää aina syöttämään pojan, laittamaan uudelleen nukkumaan, hoitamaan kaikki yöheräämiset, kiukkukohtaukset ja muut, olin valmistautunut siihen, ettei mulla ole enää aikaa itselleni, parisuhteelle, ystäville tai millekkään muullekkaan.

Turhaan epäilin ja siksi olen oikein ylpeä tuosta Tomaksen isimiehestä. Olenkin monena iltana sanonut, kuinka kiitollinen olen siitä, että oikeasti saan välillä nukkua päikkärit, saan lähteä moikkaamaan kavereita itsekseni, saan tehdä omia juttujani, mutta saan myös viettää kahdenkeskeistä aikaa niin pojan kuin isimiehenkin kanssa.

Vaikka olen äiti ja rakastan Tomasta ja Tomaksen isimiestä suunnattomasti, on silti tärkeää, että saan edelleen tehdä myös omia juttujani. Se että pääsen joskus tuulettumaan tai saan päivällä muutaman tunnin vain itselleni, lataa energiatasojani ihan eri tavalla kuin nukkuminen.

Mä olen niin tyytyväinen tähän tilanteeseemme, meistä ei tullut mökkiytyneitä vanhempia(vaikka välillä meinasikin tulla :D ), toki olemme kasvaneet ihmisinä hurjasti, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla tylsiä tai täydellisen aikuismaisesti käyttäytyviä ihmisiä.

Mulla oli epäilykseni, pelkoni, joiden huomaan olleen vääriä. Täytyy myöntää, että olen joskus  miettinyt, että onko tämä nyt se loppuelämän tilanne. Voiko olla asiat näin hyvin. Ja etenkin, miten ihmeessä meille on suotu näin ihana tukiverkosto. Ystäviä jäi matkan varrella pois, uusia ystäviä on tullut mukaan kuvioihin. Tomaksen isovanhemmat ovat ihania.

Meillä puhutaan paljon kotona tulevaisuudesta, suunnitelmia on, toiveita ja haaveita myös. Saa nähdä, milloin pääsen tai uskaltaudun näistä täälläkin puolella kertoa. Siihen saakka, nämä olkoon vielä salaisuuksia. ❤

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

J u h a n n u s

Tänä juhannuksena oltiin paljon ulkona, hiekkalaatikolla, puistossa, pitkillä kävelyillä, tehtiin hyvää ruokaa, herkuteltiin vadelmakakulla ja sipseillä, katseltiin elokuvia. Meillä ei siis mökkeilty, käyty katsomassa kokkoa, eikä grillattu, mutta vietettiin aivan mainio juhannus.

Siskoni pikkuS on ollut meillä torstaista saakka, yhdet lisäkädet ovat olleet mahtavat, etenkin kun S on oikein hyvin hoitanut Tomasta. Tomaskin viihtyy niin kovin hyvin tätinsä seurassa.

Tänään käytiin ostoksilla, sain rauhassa kierrellä kun S viihdytti Tomasta ja valvoi tämän kävelyä. Huomattavasti nopeammin kävi kyllä tuo ostosreissukin.


Mä olen niin kovin ylpeä tuosta omasta pikkuisestamme. Aivan suunnattoman rakas ja satunnaisesti kovin tarrautuva tapaus. Tuo kaiken uuden ihmettely ja pienistä asioista innostuminen, sen katseluun ei kyllästy koskaan. Äidin muru.


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Käpsyttelyä

 Tänään Tomas on 10kk, äidin minityyppi vain kasvaa. Kirjoittelen myöhemmin 9kk ja 10kk postauksen.

Käpsyttely on muuten harvinaisen ällömakealata kuulostava sana, mutta se oli ensimmäinen joka nyt tuli mieleen. Tässä siis olisi videota tuon pikkutyypin kävelystä.
Pahoittelen, en saanut videota käännettyä .


torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesäistä arvontaa



Nyt päästäänkin siis arpomaan vähän lyhythihaista paitaa/bodyä.  
Lisäksi blogini lukijat saavat normaalihintaisista tuotteista -20% 20.6.-27.6.2013 välisenä aikana tehdyistä tilauksista koodilla kesä2013!
Vinkkinä voin vielä sanoa, että Leena Rengon suunnittelemia vaatteita on enää vähän varastossa ja syysmallisto ilmestyy elokuun lopussa.

Pääset katsomaan tuotteet osoitteesta  www.melliecodesign.com

Arpoja saa seuraavalla tavalla:

1 arpa jätä toimiva sähköpostiosoitteesi kommenttiin
2. arpa kun jaat arvonnan blogissasi/blogisi facebook sivuilla(laita kommenttikenttään mukaan linkki)

Onnea arvontaan!

Teksti sisältää linkin yhteistyökumppanin sivuille, en hyödy linkin painamisesta.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Farkkutakki rakkaus

Mä inhosin muksuna farkkuja, mä en koskaan ole tykännyt farkkutakeista.
Farkuista opin tykkäämään vasta joskus 6 tai 7 luokalla, jonka jälkeen niitä olenkin käyttänyt. Farkku paidat olivat kauheita mielestäni aina, kunnes viime kesänä löysin ihanan farkkutunikan. Se on edelleen tuolla kaapissa, mutta vaatisi kaventamista. Nyt kuitenkin hankin itselleni farkkutakin, johon olen rakastunut. Pidän sitä välillä sisälläkin, kun on niin mukava päällä.

Ulkona takkia on kiinni, sisällä auki tai sidottuna. Tykkään tuosta hurjasti!
 Mitä te tykkäätte ylipäätään farkkutakeista?
Mitä olette mieltä, mahtuuko tähän blogiini muutakin kuin äitiyshömpötyksiä?

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Turvaistuin

Nyt on uusi turvaistuin ostettuna pojalle, tämä facebookin puolella videossa eilen vilahtikin. Pohdittiin pitkään eri vaihtoehtojen kohdilla, soviteltiin poikaa eri turvaistuimiin istumaan ja pohdittiin mikä nyt olisi sitten se paras, päätös ei lainkaan ollut helppo, eikä tapahtunut tosiaan yhdessä yössä.

Lauantaina käytiin sitten kuitenkin vielä täällä Jyväskylässä sijaitsevassa Lastentarvikeliikke Baby Stylessä.
Mukaan meille lähti sieltä tällainen Recaro Young Sport 2013:

Kuva täältä
Liikkeessä en ollut koskaan ennen käynyt. Ajattelin, että liike on pieni, mutta toisin oli. Liike oli paljon isompi kuin oletin, siellä oli laajasti valikoimaa, vaatteita, leluja, rattaita, tuttipulloja jne.
Paikka oli kyllä mieleeni ja harmittelinkin T:lle, miksen aiemmin siellä ole käynyt.
Oli siis mukava ostosreissu.  Olin myös oikein tyytyväinen palveluun, myyjä jopa tarjoutui asentamaan istuimen autoomme.

No sitten itse istumesta, väriksi valittiin tällainen neutraali, kiinnitys näytti olevan helppoa ja Tomas istuu istuimessa tukevasti ja hyvässä asenossa. Istuinta saa myös kallistettua. Lisäksi istuin menee pitkään tuolle poitsullemme, mikä on hyvä asia. Ensin turvaistuimena 9-18kg istuimen vöillä ja sitten turvavyöistuimena 19-36kg auton omilla vöillä.

Tämä on nyt meidän valintamme ja  ehdottomasti meidän mielestämme paras istuin kaikista, joita kokeilimme. Eihän sitä muuten olisikaan ostettu.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Treffit

love | via Facebook
kuva
Hirveästi en kirjoittele tänne näistä meidän satunnaisen säänöllisistä parisuhteen "huolto päivistä", joten nyt tässä olisi vaihteeksi tällaista.

Lapsi "vapaa", treffit, miksikä sitä nyt sanoisi.
Meillä kuitenkin on tällaisia iltoja noin kerran kuussa T:n kanssa, joskus useammin joskus harvemmin.

Viimeksi kun käytiin viettämässä kahden keskistä aikaa, me shoppailtiin, käytiin syömässä, shoppailtiin lisää, käytiin leffassa ja ajeltiin hieman siellä ja täällä. On ihana rauhoittua kahdestaan.Eetenkin, jos se tapahtuu jossain muualla kuin kotona. 

Fast and furious 6. Se käytiin katsomassa, tästä siis on jo aikaa. Ollaan katsottu nuo kaikki yhdessä ja kaikki myös löytyvät meiltä kotoa (paitsi tämä uusin). No leffa oli tietenkin hyvä, mutta kukapa olisi uskonut, että minä alan nyyhkyttämään tuollaisessa elokuvassa, kun ruudussa vilahtaa vauva.

Meillä oli oikein onnistunut ja ihana ilta kaksin. Hymyissä suin oltiin molemmat.
promise | Tumblr
kuva
Millaset sitten olis mun mielestä kivat treffit/vapaa ilta?

Kaikista kivoin olis lyhyen varotusajan iltavapaa. Voitais lähteä vaan päämäärättömästi käymään jossain tai vaikka jäädä jonnekkin rantsuun istuskelemaan rauhassa. Istuskella vain hiljaa, halia ja  pitää kädestä.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi keilaamaan/leffaan ja syömään meno. 
Nää olis sellaset lyhyen varotusajan mukavimmat ajanviettotavat.

Mä oon myös sellanen käsikädessä tyyppi. Minusta on kiva kävellä käsikädessä, istua leffaa katsoessa toisen kainalossa. Olen myös hirmu kilpailuhenkinen, etenkin T:n seurassa. Keilaamassa siis ei vältytä nauramiselta, kun molemmat hölmöilee ja yrittää mukamas oikeasti.
(Kyllä mä oikeasti yritänkin, oon vaan surkea keilaamaan. Ei kerrota T:lle. :D)

Jos oikein joskus uskallan Tomaksen hoitoon laittaa, niin sitten voisi ajatella vaikka päivän rentoutumista.

Silloin voisi lähteä vaikka kylpylään tai risteilylle. Mä nimittäin rakastan kylpylöitä, risteilytkin on jees, kun menee viikolla.


Millaset ois teidän mielestä kivat lyhyen varoitusajan treffit/vapaailta? 
Minne yleensä menette? 
Kuinka usein hoidatte suhdettanne treffailun merkeissä?

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

22 vee


Eilen oli se päivä, kun puhelin soi ja piippaa, sekä facebookin seinälle ilmestyy onnitteluita.
Eilen oli äidin vuoro rentoutua. Tämä äiti-ihminen vietteli nimittäin 22- vuotis syntymäpäiväänsä.

Aamulla nukuin hurjan pitkään, jonka jälkeen Tomas ja isi-ihminen toivat mulle aamupalan ja paketin suoraan sänkyyn. Päivä jatkui ulkoilulla, ostoksilla käynnillä, hyvällä ruoalla & juomalla, taivaallisen ihanan pitkällä kylvyllä, itsensä laittamisella, jyväscruisingeilla pyörähtämisellä, ystävän tapaamisella, pitkillä puheluilla, leffaa katsellen ja hieman samalla herkutellen.

Ei tarvinnut nyt muuten miettiä, mikä onkaan kuluneen vuoteni suurin saavutus. Se saavutus on tuo ihana pieni muruni, mä en voi sanoin kuvailla kuinka ihania päiviä me vietetään Tomaksen kanssa. Joka päivä on parhautta.

 Nyt kun mun synttärit on hengailtu, niin voinkin alkaa suunnittelemaan Tomaksen synttäreitä !

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nenäliinoja, kävelyä, hammas

Hei vain täältä nenäliinavuoren takaa. Tauti alkaa olla helpottamaan päin ja henkikin kulkee jo huomattavasti paremmin. Nenäliinoja menee hirveällä tahdilla, joten nenäkin on saanut oman osansa nyt sitten ja on kuoriutunut kunnolla.

Me päästiin eilen lähtemään kohti isoisomummolaa ja sitä kautta sitten kotiin. Tomaksen isimies haki meidät iltavuoron jälkeen kotiin. Tomas on toistaiseksi tältä flussalta välttynyt ja kävelyharjoitukset ovat sujuneet mallikaasti. Eilen nimittäin otettiin useampaan kertaan ilman tukea reippaasti askeleita. Rohkeus taitaa olla ainoa, mikä nyt estää tuota kävelemään lähtemistä, sillä niin hyvin poika menee eteenpäin.

Tomakselle on myös nyt tulossa ensimmäinen hammas! Varmasti jonkin aikaa tuossa vielä menee, että läpi tulee, mutta tuloillaan on kuitenkin. On tuo poika hieman oireillutkin hampaan tuloa, yöt on nukuttu hyvin, samoin päiväunet. Päivisin kuitenkin on jonkin verran kitinää ja itkuisuutta. Purulelut ovat olleet käytössä, mutta eipä Tomas niistä kovin tykkää sitten kuitenkaan. Ruoka on alkanut maistumaan hampaan tulosta huolimatta paremmin.

Meille kuuluu siis hyvää, laukut pitäisi vielä purkaa ja pyörittää koneellinen pyykkiä. Tänään ei myöskään taideta päästä ulos, niin kiitettävästi tuolla nimittäin sataa vettä. Me taidetaan siis rakentaa Tomaksen huoneeseen maja ja leikitään sitten siellä.


Loppuun vielä terkkuja blogin yhteistyökumppanilta!
Lastenpuoti Heikunkeikun tyhjentää varastoaan. Tuotteita on paljon jopa -60%!
Heikunkeikun.fi valikoimaa pääset kurkkaamaan tästä:
http://www.heikunkeikun.fi/


Miten teillä on pikkuinen reagoinut hampaiden tuloon? 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Flunssa


Nuha, kurkkukipu, yskä, silmien kuivuminen, lämpöily. Näistä on tämän äidin pari päivää tehty. Mistä lie taas tämmöisen ihme pöpön olenkaan saanut.

Tänään äiskäpäiskäni, Tomaksen mummi haki minut, Tomaksen ja Laylan takaisin maalle, jotta saan levättyä ja ehkäpä paranisin nopeammin. Eipä tässä kyllä vielä ole ehtinyt levähtää, mutta aamulla saan nukkua kuulemma pitkään. Tomas nukkuu mummin ja papan makkarissa.

Tuntuu hieman oudolle, edessä on nimittäin ensimmäiset yöt synnäriltä kotiin pääsyn jälkeen, kun ei T olekkaan vieressä. Tomas on viihtynyt täällä tavalliseen tapaansa erinomaisesti. On kiva leikkiä ja touhuta täällä enon, tädin, mummin, papan ja koirien kaverina. Enon vanhat (ja uudet) autotkin ovat olleet kovassa käytössä.


Huomenna anoppi hakeekin meidät sitten heille joskus päivällä. Pääsee Tomas viettämään kunnolla aikaa T:n vanhempien kanssa, sillä mummilla on vapaata. Taidetaan me sinne yöksikin jäädä, sekin taitaa olla eka kerta kun olen itsekseni heillä yötä Tomaksen kanssa.

Mä tässä odottelen, että sisko S vanhempi tulee töistä ja katselen telkkua, sitten voikin soittaa parit puhelut ja painua pehkuihin.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kävelyä

 Ihanat pienet ruttuiset jalkapohjat.

Tomas on kävellyt muutamina päivinä ilman tukea.
Loppuviikosta koin taas "ei se voi vielä kävellä"-fiiliksen.
Keskiviikkona illalla havahduin siihen kun poika vauvamaisen luontevasti otti itse askelia ilman tukea. Mitä tekee äiti-ihiminen?
Nappaa pojan syliin ja alkaa nyyhkyttämään, siinä sivussa kehuen poikaa! Poika nauraa.

Taas ensi shokista selviydyttyäni pistin pojan seisomaan parin metrin päähän sohvasta ja sohvalle läppärin. Siitähän poika vain innostui ja niin käveltiin taas ilman tukea koko matka, tämä toistui monen monta kertaa ja minäkin vaihdoin nyyhkytyksen haikeaan hymyilyyn. Täytyy myöntää, että aika se vaan kuluu, eikä sitä saa pysäytettyä.
On upeaa katsoa kun oma lapsi oppii uutta, toisaalta se on vaan niin kovin haikeaakin. Onneksi tuo muru ei paljon äidin nyyhkytyksestä välittänyt, vaan jatkoi sinnikkäästi itse harjoittelua.

Nyt kun nuita askelia on otettu pitkin kulunutta viikkoa, olen jo selviytynyt taas tuosta alku shokista, noh kohta saakin sitten juosta pikkuisen perässä. Konttaamallakin jo pelkästään pääsee kovaa karkuun.

Täytyy yrittää ottaa teille videota kävelystä, mä oon vaan aina niin häkeltynyt ja ihmeissäni kun Tomas kävelee, etten tajua lainkaan kameraa ottaa lähelle.

Nyt vain sitten harjoitellaan kävelyä Tomaksen tahtiin, saas nähdä joko syksyllä konttaus vaihtuu kävelyksi kokonaan?
Milloin teillä on otettu ensi askeleet tuetta?

Kesäduuni ja pika kuulumiset

Kideblogejen kisassa ollaan sijalla viisi. 
Käykäähän tykkäilemässä vielä TÄSTÄ linkistä!

Me päätettiinkin, että lähedetään tänään maalta kotiin. Otetaan vain Tomaksen täti mukaan ja tullaan myöhemmin sitten pidemmäksi aikaa tänne taas.

Tomaskin otti kunnon yöunet ja heräsi vasta 9.15 tänä aamuna, lisää tällaisia aamuja kiitos!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mummilassa

Eilen ajeltiin taas maalle, ensimmäisenä suunnattiin anoppilaan. Olikin mukava käydä kunnolla saunomassa ja jutskailla kunnolla T:n vanhempien kanssa. T itse nukahti kun vei Tomaksen nukkumaan, joten mä jatkoin jutustelua. Itsekkin kyllä painuin nukkumaan kerrankin hyvissä ajoin.

Tänään sitten tultiinkin omien vanhempieni luokse.
Mulle on iskenyt täksi päiväksi kunnon unitauti. Nukuin aamulla yli kahdeksaan, otin kahdet päikkärit ja silti vain tuntuu, että voisin nukkua vielä vuorokauden putkeen. Ollaan päikkäreistä huolimatta ehditty myös ulkoilla, katsella ukkosella salamointia ja ihmetellä enon junarataa.

Pohdiskeltiin T:n kanssa, josko minä ja Tomas jäisimmekin tänne maalle muutamiksi päiviksi, kun T:llä on pitkiä päiviä töissä koko seuraavan viikon. Pääsisi myös Tomas enemmän viettämään aikaa mummojen, pappojen, enon, tätejen, sedän ja isomummojen kanssa. Saapi nähdä kuitenkin, ehtiikö mieli vielä muuttua huomenna.

Pieni perhe-blogi on saanut kivasti ääniä Kideblogejen kesäduuni "kisassa", meille voi antaa edelleen ääniä TÄSTÄ linkistä.
Kiitän nyt kuitenkin teitä kaikkia jo nyt ääniä antaineita, kiitos!


Me rauhoitutaan täällä pian nukkumaan ja palailen blogin pariin taas myöhemmin.
Ihanaa iltaa!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Liikaa kiinni?



Mä olen alkanut pohtimaan, että taidan tosissaan olla vielä itse ihan liikaa kiinni tuossa pojassamme. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, on napanuora ilmeisesti yhä tiukasti kiinni.
Taas olisi ollut oiva tilaisuus, että Tomas olisi päässyt mummilaan yöhoitoon. Mummila(t) sijaitsee reilun 100km päässä meiltä ja poika olisi tänään lähtenyt mummilaan ja huomenna oltaisiin menty itse perässä. No mites kävi? Ei ole vaikea arvata.

Isimies olisi päästänyt Tomaksen mummilaan, mutta minä äiti-ihminen en.
Tiedän tasan tarkkaan, että hyvällä hoidolla olisi siellä ja kaikki menisi varmasti hyvin. MUTTA. 
Niin, aina se sama mutta.

Edelleen voin rehellisesti sanoa, etten osaa olla ilman poikaa. Kyllä satunnaisesti leffassa voi käydä
(vaikka jo silloinkin ikävöin), kun tietää pääseväsä heti kotiin pojan luo. Tietää, että yöllä saa istahtaa sängyn viereen katselemaan nukkuvaa murua ja aamulla pääsee taas nousemaan ihan liian aikasin, mutta hyvillä mielin(okei, kyllä mä välillä herään kunnolla kiukutellen).

Minä joka rakastan pitkiä unia, hiljaisuutta, omaa aikaa ja rauhallisuutta. En edelleenkään osaa antaa omaa pikkuistani yöhoitoon, en ainakaan noin pitkän matkan päähän. Jos jotain sattuisi, en pääsisikään heti pikkuiseni luokse, en voisi yöllä mennä kurkkaamaan nukkuvaa murua, enkä voisi aamulla nousta liian aikaisin leikkimään ja halimaan.

Se on edelleen liikaa vaadittu minulta, mutte ehkä joskus vielä minäkin osaan olla omastani yön erossa.


Onko muita jotka eivät osaa antaa lastansa yöhoitoon?
Tunnustaako kukaan muu olevansa tässä suhteessa "tylsä äiti"?

Rantsu



"Me ollaan rannalla Tomaksen kanssa lähes päivittäin, välillä useampaankin kertaan päivän aikana.
Kuuma sää houkuttelee lähemmäksi järveä ja ranta onkin täynnä pieniä, sekä isoja uimareita.
Meillä Tomas on kahlannut järvessä jo ekaa kertaa. Ei tuo vesi enää kovin kylmää ole, mutta ei niin älyttömän lämmintäkään. Toukokuu on vasta puolessa välissä.

Eräänä kuumana  päivänä vedessä vierähtikin tovi, Tomas aluksi leikki rannassa ja tehtiin kakkuja, sekä hiekkalinnoja, nautittiin auringosta ja muistettiin juoda runsaasti. Oli kuuma ja Tomaskin kävi taas kahlaamassa järvessä ja lopulta siellä sitten olikin koko ukkeli. Kyllä pikkusen poika tykkäsi! Kauaa ei tietenkään voinut siellä olla ja rannassa kietaisinkin pojan päälle hetkeksi fleecen. 

Nauroi tuo pieni niin kovasti, että ei ole epäilystäkään, etteikö kivaa olisi ollut.Meidän pieni vesipeto."

Alun teksti on kirjoitettu jo aikaa sitten, mutta jätin sen luonnoksiin muhimaan.

Nyt kun kesälomat on alkaneet, ilma on lämmennyt enemmän, rantaan on tullut ruuhkaa ja Tomaksen enokin on ollut lomailemassa meillä, aiomme olla entistäkin enemmän rannalla ja uimassa. Tokihan ihan aamusella menemme puistoilemaan, mutta päivemmällä usein rantaan.

Eilen Tomas taas kävi uimassa, tykkäsi hurjasti ja siellä pari pikkuista tyttöäkin tuli Tomaksen kanssa leikkimään ja höpöttämään. Tomasta ensin vähän jännitti nämä tytöt, mutta hetken päästä jo naureskeli.

Parhaita hetkiä uimisen jälkeen on se, kun saa pikkuisen kääräistyä pyyhkeen sisään ja aletaan hupsutella omiamme. Tomas tykkää halia kovasti ja naureskelee paljon.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kuulumisia

Meilleppä kuuluu ihan hyvää taas. On ollut ihania lämpimiä päiviä, ystäviä, pitkiä puheluita, syömälakkoilua, pitkiä unia, lyhyitä unia, väsymystä, iloja, naurua, hyttysiä, leffojen katselua, pelaamista, ihania söpöilyjä...

Viime viikko oli ihana, ystäviä kävi kylässä, Pikkuveljeni S tuli tänne lomailemaan. Mä silloin joskus valittelin täällä, kuinka ei tule pidettyä yhteyttä ystäviin. No se on unohdettu. Päivittäin soittelen jollekkin, etenkin M:n kanssa tulee höpistyä puhelimessa runsaasti, vaikka asuukin ihan lähellä meitä.

Loppuviikosta iltavuorosta tullessa Tomi toi mulle ruusun. Oli kyllä mukava muistaminen. Nuo on niitä pieniä tekoja, jotka saa hymyilemään. Mä tykkään paljon kukista, vaikka surkea olenkin niitä kasvattamaan tai pitämään hengissä. Tänäänkin kerättiin luonnokukkia maljakkoon keittiöön.

Tämä viikkokin on alkanut lupaavasti, tänään käytiin ostamassa Pikkuveljelleni hamsteri ja täällä nyt sitä ollaan ihailtu. Hamsteri (vkh talvikko) sai nimekseen Hessu.

Tomas konttaa nykyään taas enemmän ja ryömiminen on jäänyt vähemmälle. Siltikin taitaa olla niin, että poika liikkuu kaikista eniten kävellen, ei ilman tukea, mutta yritys on kova. Kopsuilta meillä ei kuitenkaan ole vältytty varmaan yhtenäkään päivänä. Tekevälle sattuu ja tekemällä oppii. Ei Tomas enää välitä kopsuista juurikaan, jatkaa vaan matkaansa. Syöminen on vähän haasteellista edelleen, aamuisin ei puuro maistu, ollaankin sitten syöty porukalla hedelmiä ja marjoja.

Äiti ja iti sanat ovat taas enemmän käytössä ja poika selittää hirveästi. Taputtaminenkin on opittu kunnolla. Lisäksi Tomas osaa kiivetä portaita. Nyt sitten olenkin antanut Tomaksen kulkea portaat kontaten ylös, kun siitä tykkää. Tokihan itse olen takana ettei vain humpsahda.

Olen ollut ihan jumissa tämän blogin kanssa, tuntuu etten osaa enää kirjoittaa luontevasti mitään, tai ettei ole aiheita taikka aikaa kirjoittaa. Siksi näitä parin päivän taukoja onkin tullut.

Postaustoiveita otan vastaan! Asuntopostaus on tekeillä, mutta siinä menee vielä tovi.

Laitetaampas loppuun vielä muutamat kuvat.
Ensimmäisen otin viikolla jolloin Tomi aloitti työt, Tomas on ihana halinappula, etenkin iltaisi. Väsyneenä tulee viekkuun istumaan tai haluaa syliin halimaan ja lepäämään.
Mä en muuten käsitä, mun iho reagoi hirveästi siitepölyyn(?) aina kun on tätä ihanaa siitepölyä ilmassa iho menee sekaisin. :D

Toisessa on tuo Tomin tuoma ruusu, joka muuten tuoksuu hyvälle! ..Kuten kuvat tavallisestikkin..

Ja viimeisessä kuvassa onkin tämä herra Hessu.



Kuva: Pikkuveli S



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Makaronilaatikko soveltaen


Tomas ei yksinkertaisesti suostu syömään soseita enää kunnolla, enkä mä halua pakottaakkaan.Olen juu laiska, mutta en minäkään nyt lasta nälässä aio pitää.
Ehkä se on tämä lämmin ilma tai jotain, mutta poika söisi niin vähän, että olen nyt soveltanut vähän toimintaani, jättänyt soseita hieman vähemmälle ja lisännyt enemmän sormiruokailua.

Nyt Tomas siis syö paljon enemmän sormiruokaa, vaikkei niitä hampaita olekkaan. Kyllä ikenilläkin ilmeisesti hyvin saa pureskeltua. Kaikki ruokainenhan tuo poikamme on, joten eipä siinä.
Porkkana ja parsakaali ovat Tomaksen ehdottomia herkkuja, samoin mango, vesimeloni ja persikka.

Perjantaina tein meille ruoaksi makaronilaatikkoa, Tomakselle tein oman pienemmän satsin myös.

Tomaksen makaronilaatikko (tästä riittää useampaan annokseen)

1½ dl keitettyä makaronia
25 g paistettua jauhelihaa
½     kananmuna
n. 1½ dl vettä
½     pieni porkkana
tomaattisosetta
suolatonta paprikajauhetta
ripaus pippuria

Kaikki vaan sekaisin ja kulhoon.
Paistetaan 200 asteessa, ajasta ei ole mitään tietoa, kun itse en koskaan muista kelloa katsoa.

Tosiaan, mulla ei ollut nuin pientä vuokaa kotosalla ja isompaa annosta en uskaltanut heti tehdä, jos poika ei olisikaan tykännyt. Ongelmaa ei kuitenkaan tullut, sillä meillä käytössä olevat Teema astiat kestää uunin, joten pieneen kulhoon tuon sitten tein.


No sitten se maku, Tomas söi itse sormiruokaillen koko annoksensa ja ilmeisesti maistui hyvälle.

Mulla on vielä paljon ohjeita, mitä aion kokeilla. Kiinnostaako ohjeet teitä?