maanantai 6. toukokuuta 2013

Rakkaimmistani se nuorin


Pienisuuri ja tuhiseva, aamuisin iloinen, känkkäränkkä ennen päiväunia, nukkumisen jälkeen taas oma iloinen itsensä. Välillä koko päivän kiukkupussi, välillä hymyilevä kuin aurinko.

Rakastaa keinumista ja liukumäessä laskemista, riehumista ja auton kyydissä höpötystä.
Haluaa kiipeillä, ryömiä, nousta seisomaan ja kävellä jatkuvasti.
Tuoksuu vauvalle, vaikka kooltaan onkin jo melkein kuin taapero. Ihana nauru ja pienet varpaat, hupsut hiukset ja ihana kokonaisuudessaan.
Äidin ja isin mielestä, jotain niin täydellistä ja ihanaa, vielä kun kaveriksi toinen joskus saataisiin.

Joka päivä saa nähdä uusia juttuja, kokea uusia asioita, huomata kehitystä, iloja ja suruja. Hakee lohtua niin äidistä kuin isistä, koiraa on kiva kiusata ja yrittää saada kiinni. Kaikkea on yritettävä maistaa ja paha maku puistattaa. Hyvästä mausta suusta kuuluu namnamnam.
Aurinkoisella kelillä aivastuttaa, sateisella saa riehua.
Suikussa olo on kova juttu, nenän niistäminen inhokki.

Sellainen on meidän muru. Äidin ja isin kulta, koiran kaveri.
Mummojen ja pappojen suosikki, isomummojen ja pappojen silmäterä, isoisomummon muistin virkistäjä.

Löytyykö teidän lapsista samoja piirteitä?

4 kommenttia:

  1. Mä niin odotin aina tota, et kuuluis se "namnam" :) Meillä on lapsi ollut aina aika nirso. No kuultiin se "helkullista" sentäs pizzasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Voin vaan kuvitella miten suloselta on kuulostanut! :)

      Poista

Haleja <3