lauantai 18. toukokuuta 2013

Arkea


Koska sä olit ihan hikinen autossa!

Joskus nuorempana (ja lapsettomana) arki lapsen kanssa kuulosti tylsälle. Nyt vanhempana ja "lapsellisena" voin sanoa, ettei tässä ole kyllä mitään tylsää.
Jokainen päivä on erilainen, menoa ja meininkiä riittää väsymykseen saakka.On iloja ja suruja, on ketutusta ja elämäni parhaimpia hetkiä. On myös epätoivoisilta tuntuvia tilanteita ja niitä tilanteita joita ei ikinä vaihtaisi mihinkään!

Tomaksella on ollut nyt kunnon kiukku-läheisyys-minä ite- äitinpoika-isinpoika-en nuku- leikin-haluan vaan kävellä- kausi.

Toisin sanoen, meillä pojalla vaihtuu mielialat nykyään vähintään yhtä usein kuin äidillään.

Kiukkuisuus, se esiintyy meillä nykyään vaippaa vaihtaessa, selälleen laittaessa, pukiessa.

Läheisyys, äitinpoika, isinpoika, nämä taas esiintyvät jatkuvasti ja kokoajan. Suukkoja, haleja, sylittelyä ja jatkuvaa huomion hakua on päivät täynnä.

"Minä ite" ja "leikin", esiintyy paikasta a- paikkaan b liikkuessa, leikkiminen on juttu, että sitä ei saa keskeyttää jos poika itse keskittyy omiin juttuihinsa. Tomas on leikkiessään tosiaan niin keskittynyt, että jos sanoo jotain, saattaa poika säikähtää kunnolla.

"Haluan vaan kävellä", ryömien mennään ehkä 30% ajasta, kontaten 5%, 5% sylissä ja loput 60% kävellen. Tomas kävelee tukea vasten (=seinää, sohvaa, hyllyä, pöytää) tai toisesta kädestä pitämällä oikein hienosti ja yllättävän ketterästi.

"En nuku", taas ilmenee aamuisin klo 5, (kun äiti haluaisi nukkua), päivisin päikkäriaikaan ja iltaisin nukkumaan mennessä. Poika haluaisi vaan leikkiä ja kävellä, kunnes uni lopulta voittaa. Viimeiseen asti pitää kuitenkin koittaa pinniksessä nousta pystyyn. Välillä taas (kuten tänään) Tomas nukahtaa oikein nätisti omaan sänkyyn heti sinne laittaessa.

Tomaksella on öinen tapa nousta unissaan sängyssä seisomaan. Poika on todellakin siis täydessä unessa ja alkaa kitisemään. Tämä toistuu pariin kertaan melkein säännöllisesti

Voin kertoa, että joinain aamuina mun tekee mieli repiä hiuksia päästäni, kun en ymmärräkkään mitä poika tahtoo. Onneksi kuitenkin pitempään miettimällä näihin tilanteisiin löytyy vastaus ja poikakin on hetkessä tyytyväinen. Välillä minutkin siis valtaa se kuuluisa "paska mutsi"- fiilis, mutta en hetkeäkään vaihtaisi, en koskaan.

6 kommenttia:

  1. Voi ei miten söpöjä kuvia herrasta.

    Kuulostaa hyvin tutulta. ;)

    VastaaPoista
  2. On kyllä niin ihanat kuvat, että! :) Ihanasti nuo jalat tuossa keinumis-kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomas keinuu aina jalat tuollei, samoin jos istuu syöttiksessä taikka alkaa nukkumaan. :D

      Poista
  3. No mun mielestä se on täyttä huuhaata jos ei jokaista äitiä muka joskus ota pannuun ne aamuheräämiset ja se itku kun ei tiedä mikä toisella on, ei se pienen lapsen kanssa elo ole vaaleanpunaista hattaraa. Tällaisia oireita meilläkin löytyy tuolta pojalta joka on nuorempi, tyttö joka taas on vähän päälle 2v niin kokee parhaillaan pahinta uhmaa, kiristele siinä nyt hampaita.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Paitsi, että mä elän siellä vaaleanpunaisten hattaroiden keskellä sitten aina kun poika on kiltisti. :D

      Kahden lapsen kanssa on varmasti välillä stressaavia kiukkupäiviä, mutta uskon, että teilläkin nautitaan suunnattomasti kaikesta siitäkin huolimatta. :)

      Omat muruset on kuitenkin parhainta, vaikka välillä niitä hampait kiristääkin ja kovasti(etenkin meillä) :D

      Poista

Haleja <3