torstai 18. huhtikuuta 2013

Kiukkua ja eroahdistusta

<3
Tomaksella eroahdistus vaan lisääntyy. Vielä eilen olin väittää, että Tomas on ihan isin poika, kun aina isin lähtiessä/tehdessä lähtöä tulee itkuparku. Tänään sitten sain todistaa sitä, että ihan samalla tavalla käy, kun itse lähden/olen lähdössä jonnekkin ilman Tomasta.
Nykyään wc:ssäkin pitäisi käydä ovi auki tai vaihtoehtoisesti ottaa Tomas sinne mukaan, mutten kuuluu kunnon itkua, joka ei sitten lopu, ennen kuin on saanut olla hyvän tovin sylissä.

Pari esimerkkiä tähän väliin.

Tomi alkoi pukemaan takkia ja kenkiä lähteäkseen asioille, Tomas hirveää vauhtia jalkoihin nyyhkyttämään ja repimään lahkeista, Tomi menee ovesta, sanoo heipat. Tomas jää oven taakse itkemään ihan kuin jokin olisi pahemminkin.  Ei kelpaa siinä vaiheessa äidin halit, ennen kuin poika on itse rauhoittunut.

Mä aloin aamusta leipomaan kakkua ja Tomas leikki kiltisti lattialla välittömällä näköetäisyydellä. Heti kun en kiinnittänyt Tomakseen ilmeisestikkään riittävästi huomiota (vaan rikoin kananmunia) tulee kamala suru ja murhe pojalle ja repii lahkeista haluaen syliin.

Mä menin parvekkeelle, Tomas touhusi Tomin kanssa lattialla. Hirveä itku parku kun laitan oven kiinni. Kamala oven paukutus ja verhojen repiminen. Sitten kun tulin takaisin, niin poika hymyilee kuin naantalin aurinko.

Tälläinen meidän hupsu murumme on jos toinen lähtee pois näköetäisyydeltä/ei kiinnitä 100% huomiotaan tähän muruseen.

Tomaksella vaihtelee kyllä mielialat ainakin yhtä paljon kuin mulla, jos ei jopa enemmän. Ensin poika saattaa olla kunnon ilopilleri ja leikkiä ihanasti itse lattialla, kun seurailen leikkejä. Minuutin päästä saattaakin kaikki olla pepusta ja hirveä kiukkuaminen päällä.

Noh, onhan nämä kyllä ihan huvittavia tilanteita, vaikka täytyy sanoa, että välillä meinaa usko loppua kesken useamman tunnin kestäneiden kitinöiden ja itkun.
Ensimmäisen kerran tänään, mulle tuli "onko nyt oikeasti ihan pakko, kokoajan?" -olo.
Tänään Tomas aloitti päiviänsä kivasti, mutta 3½h päikkäreiden jälkeen alkoi aina iltaan saakka kestänyt kitinä. Tähän syynä se, että poika loukkaantui, kun ei saanut syödä kenkien pohjista kiviä, kännykkää taikka muuta kiellettyä.

Mutta miten muutenkaan nuin pieni ilmaisee itseään kuin, ilmeillä, eleillä ja äänellään? Ei hän vielä osaa puhua, se jos jokin tekeekin välillä tilanteista hankalia. Ei osaa pyytää sitä mitä tahtoo, eikä äidin paksuun kalloon uppoa välillä edes ne selvimmätkään eleet.

Nukahdinkin itse samalla kun rauhoitteltiin Tomasta lepäilemällä kaikki sängyssä, herättyäni poika olikin sikeässä unessa ja itsekkin olin nukkunut jo hyvän tovin. Kyllä voin sanoa, että nuo päikkärit olivat enemmän kuin tarpeen. Toivottavasti huomenna meillä on taas iloisempi päivä.


10 kommenttia:

  1. Toivotaan huomiseksi iloisempaa päivää! Ihana blogi sulla!:)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Hienoa :D
      Nyt onneks voi jo huokasta kun poika nukkuu. :)

      Poista
  3. Meillä taitaa olla tuo eroahdistus vielä edessäpäin. Välillä tosin tulee pientä itkua, kun menen pois huoneesta. Yleensä, jos en satu sanomaan, että minne menen niinkuin yleensä teen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten selviätte ilman ;)

      Meillä se ei auta, vaikka sanoo tyyliin "äiti käy viemässä tän vaipan roskiin" hirveä huuto vaan alkaa. :D

      Poista
  4. Tää olis voinut olla mun kirjottama! :D Nellalla on täsmälleen sama vaihe menoillaan, ootkin varmaan lukenut siitä mun blogista kun kirjotin...
    Tosi kuluttava vaihe jotenkin. Oon huomannut, että parasta on vaan koko ajan olla jossain muualla kun kotona. :D Tai no ei tietenkään koko aikaa, mutta joka päivä kumminkin olla kotoakin poissa niin Neltsukin on jotenkin ei-niin-kiukkuava. ;) Kaipa hän on vieraskorea tai ei jaksa kiukutella muiden läsnäollessa. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, lueskellut olen. :D

      Kuluttava vaihe, todellakin! Toivotaan, että menee nopeasti ohi. :D
      Huomenna lähdetäänkin maalle, jospa siellä ollessa tilanne rauhoittuisi taas ;)

      Poista
  5. Täällä ei kans ole mitään toivoa mennä toiseen huoneeseen tai edes sinne vessaan ilman Iiristä... Parku alkaa samantien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tää vaihe menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. :)

      Poista

Haleja <3