sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Domino pops

Pitihän näitäkin testata, nopeita helppoja ja ihan hyviäkin ensimaistamlla.

En siis ollut maistanut näitä nykyään suosittuja  popseja lainkaan, nyt päätettiin kokeilla niitä tehdä. Me päätettiin sitten aloittaa kokeilu helpommasta päästä ja tehtiin domino popseja!



Domino pops
n. 25 kpl

1 pkt Domino-keksejä tai vastaavia täytekeksejä
100 g maustamatonta tuorejuustoa


Kuorrutukseen:

100g tummaa suklaata
nonparelleja koristeluun

Erottele kekseistä vaalea sisus erilliseen kulhoon. Hienonna tummat keksit murusiksi.
 

Sekoita keksien vaalea täyte ja tuorejuusto. 

Lisää keksinmurut ja sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin.
 

Pyörittele massasta pieniä, noin lihapullan kokoisia palloja. Laita ne vadille tai vaikka piirakkavuoalle, peitä tuorekelmulla ja anna tekeytyä viileässä vähintään 2 tuntia.

Kuorrutus: 

Rouhi suklaat erikseen, joko suklaahauteessa tai mikrossa. Varo ettei seos kärähdä! 

Kasta tikkaritikun pää ensin suklaasulaan ja työnnä keksipalloon.
Valele palloja suklaasulalla pienen lusikan avulla siten, että pallot peittyvät suklaaseen kokonaan. 


Koristele halutessasi nonparelleilla.

 Nosta tikkarit jähmettymään. Nauti!


Määrään voi vaikuttaa nuiden palleroiden koolla, meillä niitä tuli enemmän kun tehtiin pienempiä.Nuo ovat kyllä tosi imeliä ja kaipaavat hieman happamuutta, joten seuraavalla kerralla muokataankin ohjetta lisää.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Reissua

Shoppailu kaupungissa vaihtuikin Tuurin reissuun. Koko päivähän siellä meni ja porukkaa riitti. Itsehhän en ylläri pylläri löytänyt itselleni muuta kuin yhden muumimukin, en kyllä itselleni mitään ehtinytkään katsoa.  S:lle ostettiin sitten vaatetta ja leffa. Tomaksellekkaan en mitään löytänyt, joten uusi shoppailu reissu on tehtävä sitten kaupunkiin, kunhan joutaa viitsii.

Koska reissulla meni niin pitkään, tultiin maalle yöksi, Tomaksen mummo, pappa ja eno ovat mökkeilemässä, toinen täti poikaystävänsä kanssa ajelemassa ja yksi täti S meidän kanssa täällä, meni toisin nukkumaan jo reilu tunti sitten.

Mummolassa Tomas suostui jopa syömään, toisin kuin kotona aamulla ja aamupäivällä. Huonolla syönnillä siis on poika edelleen. Ehkä huomenna jo ruoka maistuu paremmin, toivotaan.

Laitettiin takkaan tuli ja hengaillaan, Tomas nukkuu, vaikkei ensin millään olisikaan malttanut, kun koiria piti katsoa.

Huomenna ehkäpä palaillaan sitten kotiin, saa nähdä. Nyt vaan rentoudutaan.

Muuttoon on enää kuukausi! Enhän mä sitä yhtään ole täällä vielä fiilistellytkään. Lasken vaan päiviä siihen..
Siinä muutaman kilsan päässä on myös Liikuntakeskus Linea, sinne on sitten päästävä! Sivuilta tsekkailin ryhmäliikunta tunteja jo valmiiksi, hirmu kivoilta kuulostaa kaikki. Tomikin lupasi vahti Tomasta aina kun haluan salille tms. Jee!

Unia!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ja vielä päikkärilakkokin

Aiemmin kertoilin Tomaksen syömälakkoilusta, jolloin puuroa meni muutama hassu lusikallinen ja vajaa purkillinen hedelmäsosetta. Saatiin lounaalla menemään ruokaa normaali määrä. HopLopissa söi kaksi lusikallista persikka-päärynä sosetta ja mitään muuta kiinteää ei sitten aamun jälkeen ole mennytkään. Ompahan nyt edes jotain syönyt, maitoa on sitten mennytkin tänään jo reippaasti, kun nähtävästi se menee ja mikään muu ei, ei edes velli.

Kuola valuu ja poika haroo oikeaa korvaansa, mä niin toivon, ettei siellä ole taas tulehdusta. Tuo harominen kun ei ole sellaista kuin silloin, kun tulehdus oli, joten me seuraillaan tilannetta tämä päivä ja katsotaan miltä näyttää. Suussakaan ei näkynyt turvotusta ikenissä, joten..

Tomas otti ennen lounasta reilun tunnin päiväunet ja sen jälkeen ei ole uni maistunut, ei sitten millään. Yritettiin nukuttamistakin, autossa, vaunuissa, kävelyllä, omassa sängyssä, sylissä. Noh, ei nähtävästi nukuta. Toivottavasti nukkuu yön sitten hyvin.

Meillä on siis ollut tänään mukava päivä. Herättiin taas ajoissa, S ja Tomas ottivat päikkärit heti aamusta ja sitten suunnattiin tuonne HopLoppiin, oli hirmu vähän porukkaa, joten siellä jaksoi paremmin olla. Ei ollut niin hirveästi meteliäkään. Tomaskin pääsi taas pallomereen ja isoon liukumäkeen S:n kanssa. Käytiin myös trampoliinilla ja Tomas tykkäsi hurjasti katsoa kun muut pomppivat.

Kotiin tullessa hengailtiin hetki ja lähdettiin puistoilemaan, josta juuri palailtiin. Nyt S ja Tomas rakentelee legoilla tuossa lattialla ja mä toivon, että saadaan tuo muru syömään kunnolla iltapuuro tai edes velli.

Mikä teillä on auttanut, kun muksu ei ole syönyt kunnolla?

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Syömälakko


 
Kuvassa kaksi vasta herännyttä. 

Aamulla sainkin nukkua jopa kahdeksaan saakka, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Katsottiin muumeja ja muutenkin aamu on ollut rento. Tomas ei suostu syömään puuroaan, eikä muutakaan, eilen sama juttu päikkäreiden jälkeen. Taas pientä syömälakkoa havaittavissa. Kahteen kertaan yritetty, mutta ei.
Kokeillaampa kuitenkin syöttämistä taas kohta uusiksi.

Ihan on tädin poika Tomaksesta tullut, vaikka S meille eilen vasta tulikin. Kokoajan pitäisi saada olla S:n sylissä tms. Hupsu poika. Ehäpä pian se ruokakin maistuisi niin päästään keinumaan!






torstai 28. maaliskuuta 2013

Löpinää

Mikä on parempaa kuin ulkoilu, musiikki, oma hymyilevä muru ja sen isi, auringosta nauttiva koira ja pian vierailulle saapuva sisko? Ei mikään.

Ajatella, että minä, äiti-ihminen-Suvi, joka nautin ennen pitkään nukkumisesta, nautin nyt aamuherätyksistä, jopa niistä viiden herätyksistä.
Toki nautin myös niistä aamuista kun saan nukkua pitkään, mutta silloin päivästä puuttuu ne pienen murumme kanssa vietetyt mukavat hetket. Aika hmm.. No, mutta mä tykkään herätä ajoissa nykyään, ehtii päivässä tekemään paljon enemmän. On paljon virkeämpi ja saa imettyä itseensä kaiken energian tuosta kevät auringosta.

On mukava leikkiä pojan kanssa lattialla millä milloinkin, on mukava lueskella pojalle kirjaa, kun hän kuuntelee ja katselee sivuja ihmeissään, välillä vilkaisten minua ja väläyttäen hymyn. On mukava hupsutella ja hölmöillä. Ihana kun meillä on hänet.

Koirakin on ihana. Joka aamu tulee pieni karvaturri viereen ja kaipaa rapsutuksia, jonka jälkeen lähteekin katsomaan mitä Tomas touhuaa, tämän jälkeen koira sipsuttaan sinne missä aurinko paistaa.
Aurinkoisimmat paikat meillä on kotona aina varattu.

Nyt taidan alkaa valmistautua lähtöön, sillä taas mennään. Pikkusiskon bussi on täällä kuuden pintaan ja  pitänee käydä hakemassa vielä jotain pientä kivaa illaksi.

Päivällä käytiin jo prismassa, jossa oli muuten muitakin, haettiin pääsiäis suklaat siskolle ja veljelle. Tomaskin oli ekaa kertaa oikeissa kärryissä istumassa. Tykkäsi.

Miten nyt tuntuu sille, että kaikki on ihanaa. Olkaa tekin!

Ihanaa, mukavaa, mahtavaa ja hauskaa iltaa kaikille!


Ihanaa huomenta!



Ihana aamu, aurinko paistaa ties monettako aamua putkeen!Sain eilen nukkua päiväunet rauhassa ja nyt päätin antaa Tomin nukkua aamulla pitempään. Tomi oli hupsu eilen ja oli leiponut nukkuessani mokkapaloja ja myöhemmin kun lähdin käymään Ainolla, oli Tomi leiponut vielä muffineitakin.
Ompahan nyt sitten jotain tarjottavaa, kun meillä sattuu nuita ylläri vieraita käymään.

 Pikkusiskoni tulee tänään mahdollisesti meille, sitähän ei vielä voi varmaksi sanoa, kun hänellä päätös vaihtuu joka toinen sekuntti. Yritän keksiä jotain kivaa tekemistä meille näiksi päiviksi. Ehkäpä lähdetään käymään moikkaamassa mummoja, sekä mitäs muutakaan kuin shoppailemassa! Vaikkei siskoni tulisikaan, voidaan silti tehdä samat jutut.

Tomas on ollut aamusta hyvänä apuna raivailemassa ja sotkemassa uudelleen. Puuro meni mallikkaasti ja sai tuo poitsu maissinaksunkin, kun itse tyhjensin astianpesukoneen.

Nyt seuraava siirto taitaa olla, vierashuoneen pahvilaatikoiden kadottaminen. Sinne kun on tullut koottua paljon laatikoita, ja tokihan sieltä nyt niitä pitäisi pois saada silmistä. Varastoon en jaksa lähteä nuin montaa laatikkoa kantamaan..

Ja taas Tomas on vuoroin Layn lelukopalla ja vuoroin yrittää päästä tuonne "koppiin", joten täytynee mennä pelastamaan Layla ja sen lelut lapsen kuolalta.

Ihanaa päivää kaikille!


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kuvia

Se joka ruokkii ja itse puuronassu



Kuola ja tuti ei ole sopiva yhdistelmä, kun suupielet alkaa punoittamaan.


Pää lyö vaan tyhjää, niin laitetaampas tähän väliin viime pävien kotiutettuja juttuja. Meillä on riidelty ja sovittu, shoppailtu, leivottu, leikitty, tanssittu, laulettu, luettu ja ulkoiltu. Ei siinä sen kummempaa kerrottavaa nyt. 

Väsyttää vietävästi. Onneksi ulkona on ihana ilma ja tuosta valosta saa energiaa.

Mutta nyt niihin kotiutettuihin uutukaisiin.






KUKKUU!












maanantai 25. maaliskuuta 2013

Baby blues

Nyt ei ole kyse sarjakuvasta, vaan synnytyksen jälkesestä alakulosta.
Mä vähän valaisen miten itse tämän koin.

Tämä oli asia, josta en ollut lukenut, en kuullut, en tiennyt, enkä osannut edes kysyä.
Olisi ollut helpottavaa, jos tästä olisi jotain tiennyt jo raskausajalla.
Minulle tämä baby blues kuitenkin löi ihan olan takaa.

"Jopa 80 % vastasynnyttäneistä äideistä kokee voimakkaita mielialan muutoksia. Tuore äiti voi olla itkuinen, herkkä ja ärtynyt. Myös ruokahaluttomuutta ja unihäiriöitä voi olla." 


Mulla oli kolmantena päivänä synnytyksestä romahdus. Romahdin henkisesti ihan kunnolla, mutta mitäpä odottaa, ennen synnytystä valvot liian monta tuntia (vuorokautta) putkeen ja sitten koittaa se ihana hetki kun saat oman lapsesi syliisi, synnytyksen jälkeen ei saanut nukuttua osastolla, kun haluat tuijottaa vaan pientä ihmettä tai huoneessa on liikaa meteliä. Kotonakin heräilyt olivat minun heiniäni

Mun ensimmäiset päivät äitinä meni leikiten sain voimaa pienen tuijottelusta, mutta kun se kolmas päivä koitti, tuli vieraita, puhelin soi kokoajan, jatkuvasti oli jotain ja jokainen asia, no ärsytti. 

Lopulta kun vaihdoin Tomakselta vaippaa en enää jaksanut näyttää hymyilevää naamaa vaan yht'äkkiä purskahdin hillittömään itkuun. Tomi otti Tomaksen ja mä vain kyyhötin itkien, äiti tuli viereen. Kunhan hieman rauhoituin lähdin lenkille, rauhassa oltuani jaksoin taas paremmin ja olo helpottui pikkuhiljaa, se kaikki väsymys löi megavaihteen päälle kertaheitolla ja kai niillä hormoneillakin oli osuutta asiaan.

"Mielialan vaihtelut johtuvat usein hormonitasapainon muutoksista, väsymyksestä ja pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Tällaista synnytykseen liittyvää alavireisyyttä ja mielialojen vaihtelua kutsutaan baby bluesiksi. Tila on luonnollinen ja tarkoituksenmukainen. Se ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Yleensä alakulo menee ohi muutamassa päivässä tai viikossa." 


Mulla tuo kolmas päivä oli tuollainen, neljäs jo helpompi, sitten taisikin olla niin, ettei mitään sen suurempaa itkuisuutta ollutkaan. Vaikka itkinkin ensimmäisinä Tomaksen viikkoina runsaasti ja vielä ihan syyttä. Hölmöä. :D

Tässä siis tuleville äideille vinkkiä, se on normaalia ja menee normaalisti nopeasti ohi, jos alakulo pitkittyy viikkoa tai kahta pidemmäksi, voi kyseessä olla jo synnytyksen jälkeinen masennus ja siitä kannattaa jutskailla ihmisille. Lisäksi, muistakaa äidit huolehtia omasta jaksamisestanne! Sillä pärjää pienen ihmeen kanssa pitkälle!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Päivä ja pieni ihme


Ihanan aurinkoinen päivä alkoi meillä jo seitsemältä tänään. Tässä ollaan siis ehditty jo touhuta vaikka mitä. Serkkutyttökin on synnärillä ja odotan kovin jännittyneenä tietoa milloin pikkuinen on syntynyt. Tomas saa uuden pikkuserkun ja mä pääsen myöhemmin sitten nuuskuttamaan vauvaa.

Me ollaan siivoiltu, vaunuiltu, leikitty, käyty kaupassa, lohdutettu pientä joka kolhii itseään yrittäessään nousta ylös jokaista asiaa vasten. Layla on nauttinut auringosta kovasti ja mä olen saanut myytyä lähes kaiken mitä pistin aiemmin myyntiin.

Pakattukkin ollaan taas muuttoa varten, vaikka siihen on edelleen reilu kuukausi. Toisaalta, hyvä aloittaa ajoissa, niin ei ole sitten hoppua ensi kuussa. Nuo sisustustarratkin voisi napata pois jo seinistä, mutta antaapa niiden olla vielä.

Seuraavaksi kai olisi vuorossa kokkailua, haettiin kaupasta leivonta juttujakin, jospa jotain pientä kivaa leivottaisiin tässä joku päivä.

Mä vaan odotan innolla, että tuo lumi sulaa pois ja kevät väistyisi kesän tieltä.
Kesäksi ollaan suunniteltu jo muutamia reissujakin. Suunnitteilla on museossa pyörähtämistä, vesieläinpuistossa käynti, kotieläinpihalla vierailu, tivolli ja sirkus, ehkä myös korkeasaaressa voitaisiin pyörähtää jossain vaiheessa. Kuulostaa kivalle. Vaikkei Tomas nuista hirveämmin vielä tajuaisikaan, niin ompahan jotain uutta ihmeteltävää. Kotimaan matkailua siis luvassa. :)

Joko muut ovat suunnitelleet kesälle menoja?

EDIT: Tomaksen pikkuserkku syntyikin jo vauhdilla ! JEE! 
Onnea Hilu, Juha ja Jonttu! <3

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ihan muistutuksen sananen taas vain

Jos aiotte kopioida toisten kuvia, ihan vaikka vain jonkun jutun, joka ei tunnu merkitsevän miltään, kysykää edes lupa!
Minun blogeistani kuvien kopiointi on ehdottomasti kielletty  ne ihan jokainen.
Ja jokainen voi käydä googlailemassa mitä tekijänoikeuslaki pitää sisällään.

Tällainen pieni muistutus kaikille. Kivaa viikonloppua.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Aamu


Pieni muru täyttää tänään 7kk, aamupalalla katsoin kelloa ja muistin erittäin hyvin mitä, silloin 7kk sitten tapahtui. Mä olin kipeä, me soitettiin taksi ja lähdettiin sairaalaan. Hymy nousi huulille, sinä samana päivänä meidän pikkuinen syntyi.

Meillä on ollut kiva aamu, katsottiin lastenohjelmia hetki, luettiin kirjaa, leikittiin legoilla. Isimies nukkuu ja annetaan sen nukkua. Ulkona on kaunis ilma, joten ehkäpä me suunnataan kohta vaunuilemaan.

Ihanaa alkanutta päivää kaikille!

Jos on postaustoiveita, niin niitä otetaan vastaan. :)

Tomas 7kk

Taas vierähti kuukausi ja poitsu on edelleen yhtä ihana kuin aiempinakin kuukausina.
On hurjaa katsoa tuota kehitystä ja miettiä sitä, miten paljon tänä aikana onkaan muuttunut.

Olen myös huomannut pitäväni Tomasta edelleen pienenä vauvana, vaikka "iso" poikahan Tomaksesta on jo kasvanut ja kasvaa.
Mä myös edelleen herään öisin katsomaan miten Tomas nukkuu ja hengittäähän varmasti, käyn edelleen istumassa sängyn vieressä hetkiä ja tuoijottamassa pientä nukkuvaa ihmettä. Päiväunienkin aikana kyllästyn hetkessä ja käyn katsomassa sänkyyn, joko pieni siellä olisi herännyt.
Melkein välillä petyn, kun unet kestävätkin kaksi tuntia, sen tunnin sijaan. Tärkeäähän on, että poika nukkuu, mutta mä nautin Tomaksen seurasta ja tykkään touhuilla hänen kanssaan.

Nyt 7kk synnytyksen jälkeen olen pystynyt jo katsomaan yhden vauvasarjan jakson, jossa oli vastasyntyneitä pieniä, enkä edes itkenyt! Saavutus sinänsä.

Tässä kuukausien aikana on tapahtunut paljon kaikkea kivaa, hassua, hauskaa, söpöä, pelottavaa ja inhottavaakin.
 Kaikesta huolimatta, en vaihtaisi hetkeäkään. En edes niitä koliikki-itkuja, huono äiti-fiiliksiä tai sitä baby bluesia synnytyksen jälkeen.

Vaikka koliikki-itkujen aikana ei tiennyt miten toista auttaa ja itku tuntui loputtomalta, tiesi, että kyllä se ohi menee, huono äiti-fiiliksetkin menivät yhtä nopeasti kun tulivat ja vaikka luulin että baby bluesin jälkeen en enää kykene olemaan onnellinen, niin toisin kävi.
Ne kaikki on ollut hyviä kokemuksia näin jälkeen päin.

Tulevina kuukausina tapahtuu varmasti paljon sellaisia asioita, joita en osaa edes etukäteen ajatella tai niihin varautua, mutta niinhän se taitaa olla. Äidiksi kasvetaan koko matka lapsen aikuisuuteen saakka. Mulla on paljon toiveita itselleni äitinä ja toivon ne kaikki saavuttavani.

Tomas oppi viime kuukauden aikana nukkumaan kokonaisia öitä, jättämään tuttipullon pois, ryömimään ja murisemaan kunnolla, juoksemaan kävelytuolilla ja mitähän vielä..

Tomas vielä harjoittelee edelleen nokkamukista juontia, sekä ylös nousemista.

Tomaksella oli myös viimeisen kuukauden aikana ensimmäinen korvatulehdus ja leikattiin toisen (vaiko jo kolmannen?)kerran hiuksia.

Yksi ensimmäisitä ryömintä videoista


Tänään aamun ryömitä video, vähän käy poika vielä hitaalla, nyt päivemmällä mentiin jo kovempaa taas. :)




torstai 21. maaliskuuta 2013

Valio onni testailusta

Nyt meillä on testailtu kaikkia valion onni-puuroja, osa maistui paremmin, osa huonommin. Herkuiksi nousivat neljän viljan puuro ja omenakaurapuuro, vaikka tuo omenakaurapuuro onkin alkaen 8kk, maisteltiin sitä kuitenkin. Kummitytölleni taas maistuivat kaikki puurot hyvin.
Kokeiltiin myös muutamaa velliä, peruna-porkkana ja riisivelli olivat nuista ne Tomakselle parhaiten maistuvat.
Maistoin itsekkin puuroja, mielestäni ne eivät maistuneet teollisille, vaan lähes "oikeille" omatekoisille puuroille.



Itseasiassa, tuli tuolla maalla ollessa paniikki illalla, puurojauhe loppui illasta ja kaupat aukesivat sunnuntaina vasta kahdeltatoista. Onneksi, saatiin sitten Siwasta haettua yhtä Onni puuroista! Sillä Siwassakaan ei ollut puurojauheita ja Tomas ei edelleenkään suostu syömään normaaleista hiutaleista tehtyä puuroa vaikka mitä tekisi. Mannapuuro sitten taas menee.



Muilta olen lukenut, että puurot olisivat lämmitettyinä menneet liian löysiksi. Meillä kuitenkin puurot olivat juuri hyviä syötäväksi lämmitettyinä. Huoneenlämpöisinä ne olisivat olleet liian "tönkköjä" Tomakselle.

Täytyy sanoa, että olivat parempia kuin odotin.




keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Känkkäränkkä



"Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään
se huvittelee syömällä rusinoita
ja iskemällä kepillään
Se on niin pieni että aikuiset ei pysty sitä näkemään
mutta lasten luokse se mielellänsä tulee kyläilemään

 Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan
koska Nukku-Matti pelkää Känkkäränkkää
ihan tosissaan
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan
ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä
onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa
kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita

Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä
niin lapsia kiukuttaa
koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin
kenkiä laittamaan
Ja Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan
ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan
Kyllä kylässä voit käydä..

Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita."


Meillä asuu pieni kiukkuinen poika. Joku on tehnyt selvästi vaihtarit ja vienyt meidän hyvin syövän, juovan, nukkuvan ja nauravaisen poikamme ja vaihtanut tilalle kiukuttelevat, huonosti syövän ja nukkuvan pojan.
Aamupuuro meni mallikkaasti, mutta kaikki mitä pöydältä sai piti heittää lattialle, puuron jälkeen mikään ei ole ollut hyvä. Käytiin jo lääkärissäkin kun epäilin, josko korvat olisivat edelleen tulehtuneet. Onneksi eivät, nielu vain punoitti, eikä hampaista ole tietoa edelleenkään.

Tänään lääkärissä käynnin lisäksi myin Tomaksen pieniä vaatteita kivan kasan Miljalle, jolla itsellään on minikoinen vauva vielä. Pojalla ei ole vielä edes nimeä ja kuinka hiljaa hän itkikin! Voi ihanuus.

Ollaan myös pakkailtu ja haettu kaupasta kaappiin täytettä. Leikitty leegoilla, laulettu ja loruteltu varmaan kuukauden edestä, sekä touhuttu muuten vain kaikkea. Myin tuossa myös puhelimeni pois, siis vanhan. Kivasti meni kaupaksi parissa minuutissa.

Tomas nukahti kesken leikkejen Laylan tyynylle, tiukasti silti täytyi pitää kiinni tuosta vaaleanpunaisesta hassulta tuntuvasta tyynytstä.

Huomenna on 21 päivä, meillä olisi tavallisesti neuvola silloin, joten ajattelin ottaa mitat nyt kotosalla ja katsoa miten kasvu on mennyt. :)

EDIT:
Blogikirppis on avattu nyt!

Sattumuksia

Oltiin maalla, tarkoitus oli lähteä tiistaina aamusta kauppaan ja myöhemmin kotiin. Noh, eipä auto lähtenyt käyntiin. Tehtiin vaikka mitä temppuja ja viimein auto sitten käynnistyi. Joku pikkuvika oli jonka iskä sitten hoksasi ja tsädääm, auto toimi. Arvatkaa vaan kirosinko mielessäni tuota autoa.

Suunniteltiin sitten iltapäivällä lätöä ja odotettiin Tomaksen setää töistä.
Tomas ei suostunut syömään päivällistä, mutta maitoa sitten onneksi meni. Mä oon ollut vähän jo kriisissä tuon Tomaksen juomisen kanssa, kun ei juo suositusten mukaan maitoa. Täytynee tästä jutskailla neuvolassa.
Onko ideoita miten lapsen saa juomaan juurikin maitoa enemmän?

Kotiin tullessa aloin katsomaan myytäviä juttuja, ja enkö ollut jo yhdet tumput hukannut ja sainkin kaivaa kaikki jo pakatut muuttolaatikot, että missä ne on. Viimeisestä laatikostahan ne sitten paljastui. Just mun tuuria. :D

Täällä on nyt käyty myös kovaa pohdintaa siitä miten paljon pieniä Tomaksen vaatteita voin säilyttää. Millään nuista minivaatteista ei hennoisi luopua, etenkin kun tiedossa on, että toinen pieni tulee jossain vaiheessa. Tällä hetkellä Tomakselle pieniä vaatteita on jäämässä säästöön äitiyspakkauslaatikollinen..Voin puolustautua taas, niitä olisi alunperin jäänyt enemmänkin!

Nyt vaan on kaivettava taas kerran kaappeja läpi, oon löytänyt vaikka mitä unohdettua avaamattomissa paketeissa olevia muka-tärkeitä juttuja ja etenkin niitä vaatteita.
Mun tekis vaan mieli pakata jo kaikki laatikoihin, vaikka muuttoon on yli kuukausi. Ei auta kun hillitä itsensä. Lahjoitettavia pelkkiä lastenvaatteita on jo melkein jätesäkillinen, siihen päälle vielä kaikki muu. Omia vaatteitakin laitoin jo eteenpäin, postitettavia pussukoita odottaa keittiössä ja pussillinen S&J:lle meneviä astioita samoin.

Mä vaan taas kerran mietin, että miksi on niin paljon tätä materiaa?
Vähemmälläkin pärjäisi. Miksi pitää haalia kaikkea, vaikke todellakaan tarvitse?

Mä toivon todella, että saadaan karsittua tavaroita runsaasti, sillä ihan turhaa vie "varastosta varastoon" tyylillä tavaraa.

Nyt hyviä vinkkejä otetaan taas vastaan..

Miten hoitaa muutto mahdollisimman reippaasti?
Miten saa karsittua tavarat helpoiten?
Miten kannattaa ylipäätään lapsen kanssa muutto hoitaa?

Meille on tulossa muuttofirma jeesaamaan, mutta itse pakataan ja kannetaankin apuna. Tomakselle on lapsenvahti ja muutama kaveri on lupautunut avuksi kantamaan.

Ajattelin, että Tomaksen veisi uudelle asunnolle ekana, samoin Tomaksen välttämättömät jutut. Kannattaako tehdä niin, vai pitäisikö Tomaksen antaa olla täällä nykyisellä asunnolla hoitajan kanssa? Vai viedä hoitajalle kotiin?

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kuulumisia




Lähdettiin taas käymään landella, oltiin pari yötä mun vanhempieni luona, heillä oli käymässä myös enoni ja serkkuni. Meitä oli sitten vähän isompi porukka koossa. Oli kyllä huippu kivaa nähdä enoa ja Jappea pitkästä aikaa. Meidän matka landelle kesti tavallista kauemmin, kun 30km ennen perille pääsyä pitikin kääntyä tekemään 90km lenkki, kun piti hakea enon vara-avaimet omalta mummoltani. Eno kun oli fiksuna jättänyt avaimet autoon ja ovet oli lukossa.

Viime yö, oli kyllä noh, erilainen. Tomashan on nukkunut vajaan kuukauden 12h unia, heräämättä. Viime yönä sitten heräili noin tunnin välein. Ilmeisesti siksi, kun tutti oli tippunut. Tomas on myös lopettanut kokonaan tuttipullon syönnin tässä viikko tai kaksi sitten. Enää se ei vaan kelpaa. Nesteet menee sitten nokkamukin, lasin tai mukin kautta kaikki.

Tänään aamulla lähdettiin Tomin mummolle, jossa oltiin muutamat tunnit. Mumpsi oli sitten taas kokkaillut kunnolla, joten syötiin lounasta siellä, Tomas tykkäsi hurjasti olla isomumpsin luona kun sai touhuilla ja etenkin, kun sai olla isomumpsin sykyssä paljon.
 Isomumpsin syliin nukahtikin sitten toviksi.

Sietä  lähdin kangaskauppaan ja siitä sitten Tomin vanhemmille.
Täällä ollaan oltu nyt, Tomaskin simahti vähän jälkeen kahdeksan ja me päästiin saunomaan taas.

Me varmaan käytetään kaikki molempien porukoiden saunapuut, kun joka päivä saunotaan. :D

Nyt hölläillään ja nautitaan olosta, huomenna lähdetään takaisin kotia kohti.

Kivaa alkanutta viikkoa! 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Linkitä blogisi

Lukulistallani on paljon blogeja, mutta siitäkin huolimatta kaipailen lisää luettavaa.
Erityisesti usein päivittyvät blogit ovat mieleeni.
Kuitenkin linkattu blogi voi olla millainen tahansa. En siis hae mitään tietyntyyppisiä blogeja.
Blogeja voi linkittää 31.3.2013 asti!

Ilmianna tämä postauksen kommenttikenttään blogisi ja vaikka pari lemppari blogiasikin!





perjantai 15. maaliskuuta 2013

Uuteen kotiin

Laitoin viimein asuntohakemuksen menemään sunnuntaina ja jo maanantaina sainkin puhelun, että toiveisiimme sopiva asunto olisi vapaana.

Tähän saakka ollaan asuttu vuokralla asunnossa samassa asunnossa kuin opiskeluaikoina. Nykyinen asuntomme on 61 neliöinen kolmio. Tähän asuntoon meillä olis asumisoikeus tässä tuonne elokuulle 2014 saakka, mutta ei haluta viedä opiskelevilta ihmisiltä asuntoa.
Ei kuitenkaan toistaiseksi kumpikaan olla lähdössä opiskelemaan.

Käytiin katsomassa asuntoa, josta saimme tarjouksen. Ensin ei meinattu millään löytää paikkaa josta avaimet asunnolle saatiin, sitten ei meinattu löytää asuntoa. Hyvin meni siis.

Lopulta löydettiin asunto kun olin kiertänyt saman talon usempaan kertaan. Asunto on juuri remontoitu 66 neliönen 3h+k+kh+p luhtitalon toisessa kerroksessa. Ulko-ovesta astuessa oli jo jotenkin jännä fiilis, kun pääsin portaat ylös ja avasin eteisen oven tuli olo " mä oon nyt kotona".

Kierrettiin asunto rauhassa, tsekattiin kaikki mahdollinen ja lopulta jo suunniteltiin tavaroiden paikkoja, kyseinen asunto tuntui olevan kuin tehty meille. Juuri sopivan kokoinen ja näköinen. Toinen makkari toisaalta olisi saanut olla isompi, mutta se nyt menee Tomaksen huoneena ihan sopivasti.

Päätettiin kuitenkin, että nukutaan vielä yön yli ja mietitään asiaa. Aamulla soitin toimistolle ja sanoin, että kyllä me se asunto otetaan. Asunto on kylläkin kauempana keskustasta kuin nykyinen, mutta meillä on auto käytössä ja paikallisliikennekkin kulkee, joten mikäs siinä!
Nyt siis on vaan pakkaamista edessä.

Tänään haettiinkin ekat pahvilaatikot ja pakkailtiinkin jo jotain tavaroita ja astoita, joita ei hetkeen tarvita. Samalla saa tehtyä kivan siivouksen taas.

Tämä tulee myös hyvään saumaan, sillä muutto on 30.4, Tomaskin on tuolloin jo reippaat 8kk ja pääseekin sitten muuttamaan omaan huoneeseen suoraan. Päästään siis vapuksi & meidän 5v kihlajaispäiväksi uuteen kotiin. :)

Loppuun yksi kuva tulevasta kodista, pohjapiirros ja muistus arvonnasta!





Arvonta TÄÄLLÄ 20.3. saakka! Muistakaahan osallistua. :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Rakkautta vain


 Meidän pieni ihme. Häntä mä rakastan niin kovin paljon. Tarvitseeko enempää sanoakkaan.


"Mikä nauraa niin kuin aurinko?
Mikä itkee niin kuin kuu?
Mille meidän isä salaa kuiskaa:
Baby, I love you!
Nyt tulkaa kaikki katsomaan
kun vauva hymyilee
niin tiedättepä senkin
missä onni lymyilee!"

 





Keskiviikkoa

Eilen oli taas paikat hukassa. Mä en käsitä, että vaikka ollaan asuttu Jyväskylässä 5 vuotta, niin silti ei löydetä jotain tiettyä paikkaa sitten milään.

Mä valmistauduin eiliseen reissuun piirtämällä loistavan kartan, mutta jostain kumman syystä ei silti ensin löydetty oikeaa taloa toisessa paikassa, sitten kun lähdin vielä ko. rakennuksen sisälle, niin hyvä että löysin enää pois. Siitä sitten lähdettiinkin toiseen päähän kaupunkia ja etsimään sitten toista paikkaa. Meni jo hermo kun ei meinannut sielläkään oikeaa paikkaa löytää. Kävelin lumipyryssä edestakaisin koiran kanssa ja Tomi tuli Tomaksen kanssa perässä.
Onneksi kuitenkin molempiin paikkoihin löydettiin lopulta ja vielä kotiinkin päästiin ajoissa.

Paikassa kaksi oli pakko päästä ryömimään heti!

Mä oon tosi sori-SORI, mutta en näistä paikoista tässä vaiheessa enempää voi kertoa, koska SONJA on hieman yliutelias ja tiedän, että se lukee tätä blogia.

Meillä majailee edelleen pieni potilas, eilen sitten nousi kuumekkin reippaaseen 38 asteeseen, iltapäivällä. Onneksi burana on ihmelääkettä ja helpotti Tomaksenkin oloa.

Illalla kun ehdin kirjotella facebookkiin, että onneksi tuo korvatulehdus ei ole vaikuttanut yöuniin, niin eikö se sitten viimeyönä Tomas itkeskellyt. Onneksi tuokin jäi yhteen kertaan ja poika jaksoi aamulla nousta normaaliin aikaan iloisena. Aamu meni kivasti, ensimmäiset päikkäritkin Tomas jo otti, joten nyt aletaan taas touhuilemaan.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Ryömitään

  photo 4a1d35d5-9441-4bdd-a8b7-ef8a51543f34_zpsebc11c48.jpg

Tomas oppi ryömimään maanantaina kunnolla(ei siis samaa "etana vauhtia vahingossa", kuin aiemmin"), joten sitä on kovasti harjoiteltu viime päivät.
Facebook:iin tästä laitoinkin videon, vaikka hirman hitaasti siinä meni.
Tuo kuvassa oleva auto, on tullut Tomaksen lemppariksi, vaikkei pieni sillä itse saakkaan vielä leikkiä kovi, ettei renkaat päädy suuhun. Tomaksen enolta tämäkin auto on saatu, samoin kuin lähes kaikki muutkin meillä olevat autot, niitä on vielä tulossa lisääkin.

Tiistaina käytiin päivystyksessä ja vasemasta korvasta löytyi tulehdus. Ihmekkös tuo kun kitisytti.
Tomas oli oikein ihana lääkärissä, otti lääkäriä kädestä kiinni, kun lääkäri kuunteli sydäntä ja keuhkoja. Taas sai poika kovasti kehuja hoitajiltakin. Varmaan piristää päivää pienten potilaiden hymyt.

Mä niin toivon, että tulehdus menee kerralla ohi, eikä tule mitään kierrettä, kuten mulla pienenä.
Muuten tuota tulehdusta ei olisi edes epäilty, mutta kun kitinää tuntui riittävän ja korvaa piti rassata jatkuvasti, niin lähdettiin käyttämään näytillä.

Nyt kun Tomas pääsee jo liikkumaan itse, onkin ollut hauska seurata etenemistä. Välillä ei sitten millään meinaa muistua, että miten sitä liikuttiinkaan ja välillä mennään kovaa. Etenkin koiran perässä.

Tomas myös yritti ilmeisesti keksiä miten pääsisi sohvalle kun kovasti lattialta kurkotteli ja kopsautti päänsäkkin sohvan reunaan pariin kertaan. Ei se menoa haitannut.

Me ollaan taas ravattu lenkillä ja käytiin hakemassa vähän lisää maaleja, kun on pieni projekti meneillään. Saapi nähdä milloin tulee valmista.

Tänään taas olisi menoja joka suuntaan, saas nähdä taas, ehtiikö kaiken.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Soseita taas

Soseiden teosta on useamman kerran pyydetty postausta, joten tässä nyt olisi.
Teen aina ison satsin kerralla ja laitan pakkaseen josta sitten otan päivittäin purkkia sulamaan. Säilön soseet pilttipurkkeihin ja/tai minigrip pusseihin.
Tällä kertaa tein kasvis, liha ja kanasoseita. Yhteensä näitä tuli 22purkkia ja kaksi pussukkaa + yhden ruokailukerran ruoka, joka syötettiin suoraan kun soseet oli tehty.




Ensin tietysti otan tarvikkeet esille, pesen, kuorin ja pilkon kasvikset ja heitän kiehumaan. En koskaan katso kasvisksia laittaessa kellosta aikaa - syystä etten muista. Mutta kokeilen sitten aina, josko olisivat kypsiä.  Lihoja keittelen lihasta ja määrästä riippuen 20min tai kauemmin. Senkin sitten katson aina tarpeen mukaan.

Kaikki kasvikset keitän yleensä erikseen, omissa kattiloissaan jonka jälkeen soseutan joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mikäli soseutan sauvasekoittimella, soseutan kaikki erikseen omiin kuppeihinsa. Jos taas tehosekoittimessa, niin laitan suoraan esim. 1/3 bataattia 1/3 porkkanaa ja 1/3 kanaa sekoittimeen ja jaan sitten valmistuneen soseen kippoihinsa.

Tällä kertaa käytin (arvioidut määrät):

n.500g parsakaalia
n.400g kesäkurpitsaa500g porkkanoita
n.700g bataattia
n.150g kanaa
n.100g possua
n.1,25dl spagettia
1 peruna
1 keskikokoinen paprika

Kanaa oli paketissa 250g samoin possua, mutta osasta tein safkaa koiralle kun purkit loppuivat kesken. :D

Ja ei, en käytä koskaan parsakaalista vartta, tiedän myös että soseet näyttävät hieman erinäisille eritteille nuissa kuvissa. :D

Laitan noin 1-4 sosetta samaan purkkiin ja sekoittelen. Lihan osuus on vaihtelevasti 1/3 tai 1/4 lihasoseissa.

Nyt tein ekan kerran paprikasta ja possusta sosetta. Ennen paprikan sekoittamista kokeiltiin sen antamista Tomakselle, poika tykkäsi eikä allergiaa näyttänyt tulevan, joten sekoittelin sitä sitten hyvillä mielin soseisiin.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Päivän touhuja

Tomas nukkuu isänsä kanssa yhteisiä päikkäreitä, joten on oikein hyvä hetki kirjoitella vähän päivän kuulumisia.
Tänään on todistettu aamusta kovaa ryömimisen opettelua ja jopa parin metrin onnistunutta ryömintääkin! Jee! Ehkä Tomas lähi viikkoina lähtee ryömimään kunnolla.
Tomaksen ekojen päikäreiden jälkeen päästiin todistamaan koiran ja lapsen keskeisiä leikkejä.
Layla leikki possullaan olkkarissa ja Tomas oli röllitietokoneen kimpussa vähän matkan päässä. Sitten Tomas huomasikin Laylan ja heti piti yrittää saada Laylan possu itselleen. Toistaiseksi Layla voitti tämän vetoleikin, vaikkakin kohteliaasti tarjosi aina uudelleen possuaan Tomakselle.

Myöhemmin päivällä lähdettiin ulos ja soitettiin kummityttö äitinsä kanssa mukaan.
Tomas pääsi kokeilemaan keinua ekaa kertaa ja liukumäestäkin laski muutaman hassun kerran.


Suunniteltiin tässä myös, jospa lähdettäisiin perheen voimin käymään uimahallissa taikka kylpylässä. Tomaskin pääsisi ekaa kertaa isompaan altaaseen kuin tuo vanna. Poika viihtyy vedessä muutenkin hurjan hyvin, joten miksei sitten uimassakin. Tänään sovitettiinkin uimapöksyjä Tomakselle ja hyvin sopivat, pitää muistaa käydä ostamassa vain uimavaippoja.

Arvontaan 2 vapaavalintaista trikoopipoa!

Kuten joskus paljastin, olen saanut alkuvuodelle uusia yhteistyökumppaneita, joten näitä arvontoja teidän iloksenne nyt on ollut useampia.
Tästä lähtee käyntiin seuraava arvonta! Arvonnan sponsoroin ihana Lastenpuoti Heikunkeikun!
Arvonta on vain kirjautuneille lukijoille. 

Anonyymit eivät voi osallistua, jos kuitenkin luet säännöllisesti omaani ja muiden blogeja, suosittelen tekemään sen käyttäjätunnuksen, jotta pääset mukaan arvontoihin. Näin myös saa helposti näkyville kaikki uudet päivitykset.

Kuten kuvassa sanotaan, arvomme tällä kertaa kaksi vapaavalintaista trikoopipoa Lastenpuoti Heikunkeikun valikoimasta!

ARVONTA AIKA ON 11.3-20.3.2013
Arvonta päättyy tuolloin 20.3. klo 12!


Arpoja ansaitsee seuraavasti:
Blogin lukijana saat yhden arvan
Tykkäämällä blogin facebook-sivusta saat yhden arvan KLIK
Tykkäämällä Heikuin keikun facebook-sivusta saat yhden arvan KLIK

Mahdollisuus kolmeen (3) arpaan.

Kerro kommentissasi monellako arvalla olet mukana ja liitä mukaan toimiva sähköpostiosoitteesi.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ella ja ebba arvonnan voittaja

Tomas kävi nukkumaan ja itse pääsin arpomaan voittajan ellajaebba.comin lahjakorille!

Voittajaksi random.org:in avustuksella valikoitui :

MIRKA

Onnittelut! Laittelin sinulle jo sähköpostia:)



Päivää


Ihana ulkoilu sää! Käytiin heti aamsta kävelyllä koko porukka, poikettiin myös laskemaan liukumäkeä Tomaksen kanssa. Ennen ei Tomas olekkaan liukumäessä ollut, joten tämä oli eka kerta ja kyllä pojalla oli suu hymyssä!
Kotiin päin tullessa törmättiin pariin poniin, kun läheisen koulun pihassa on ilmesesti jokin ulkoilu tapahtuma. Sen verran paljon oli alakoulu ikäisiä lapsosia.

Tuossa kuvassa esiintykin tuo perjantaina ostamani lippis. Se on kyllä kiva, vähän nauratti eilen kun laitetiin lippis ja arskat pojalle päähän. Näytti niin paljon vanhemmalle.

Toi mun pikkumuru on kyllä ihana.
Nyt on opittu teko yskä, teko itku ja etentistä kovempi kiljuminen, sekä hyyyyyyyyyhyyyyy kitinä kun ei kaikki mene niinkuin itse poika haluaisi. Tekoitku on ehkä hauskin, kun ensin muka itkee ja sitten hetkessä nauraakin. :)
Poika on myös nopeasti turhautuva, tulistuva, leppyvä ja kutiava.

Nyt Tomaksella taitaa olla väsy tai muuten vain tuntuu ärsyttävän, kun taas alkoi tuo tuttu kitinä.
Ei muuta ku lukemaan taas kirjaa, jos Tomas sillä leppyis. :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Mielipide: Vaiettu perheväkivalta

Iltaan vähän mielipidekirjoitusta harmillisemmasta aiheesta.

Perheväkivalta on usein ollut uutisotsikoissa. Liian usein saa myös lukea perhesurmista.
Perheväkivalta, liian monella siitä on omakohtaista kokemusta, joko fyysiseltä tai henkiseltä puolelta, silti se on ainainen vaiettu "salaisuus". Siitä ei puhuta, se koetaan häpeänä, lapset opetetaan olemaan puhumatta asioista ja osaksi sen vuoksi jotkut saavat ikuiset traumat, vammoja, ahdistuvat ja myöhemminkään eivät välttämättä osaa käsitellä asioita oikein.
Lapset, jotka näkevät tällaista voivat luulla, että se on ok, koska eivät tiedä ettei se ole.
He ovat kasvaneet ympäristössä, jossa jollain tavalla hyväksytään toisen satuttaminen/ei satuttamiseen puututa, eivätkä opi ettei niin saa tehdä.

Niin henkinen, kuin fyysinenkin väkivalta ovat asioita, joista on tullut nykyään arkipäiväisiä. Luunapit, tukkapölly, töniminen, haukkuminen, halveksunta, lyöminen, mollaaminen. Joillekkin se on arkipäivää.
Miettikään niitä lapsia, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen vanhempiaan, mutta jonain päivänä heilläkin on huono päivä, sanovat asioista vastaan tai ovat ylivilkkaita. Tästä he saavat palkkioksi lyönnin, potkaisun, tukkapöllyä, mollaamista tai muuta vastaavaa.

Tai vanhempi joka sanoo väärän sanan ja saa toiselta iskuja, halveksuntaa tms.

Onko sellainen tervettä? Mikä ajaa ihmisen näihin tekoihin? Miksi?
Miksi joku haluaa olla suhteessa, jossa kärsii itse tai jossa lapset kärsivät?
Miksi ihmiset eivät hae apua? Miksi hävettää näyttää mustelmat, tai kertoa että sattuu?
Miksi hävettää sanoa, että kohdellaan väärin? Miksi tästä asiasta vaietaan?

Olen nuorempana ollut itse suhteessa, jossa otin osumaan joka ikinen kerta, kun näin silloista poikaystävääni. Mut on opetettu olemaan hiljaa tälläisista, vain heikot kertovat pahasta olostaan. Siksi olin masentunut. En osannut kertoa asioista vaikka olisin halunnut. Kukaan ei voinut auttaa, koska kukaan ei tiennyt.

Mun käy sääliksi etenkin lapsia, niitä joita pahoinpidellään, käytetään hyväksi, millä tahansa tavalla.
Millainen ihminen käy käsiksi lapseen? Millainen satuttaa omaa lastaan, omaa pientä ihmettään? Tai omaa rakastaan?

Onko teillä kokemusta perheväkivallasta? Tiedättekö/tunnetteko ihmisiä joilla on kokemusta?
Mitä ajatuksia perheväkivalta tuo teille? Miksi siitä on niin vaikea puhua?



EDIT: Jos joku jo ehti lukea, tämän aiemmin. Niin poistin kuitenkin tuon yhden kohdan. :)

Naistenpäivän virkistymistä ja aamua

Ai että, eilen oli oikein lystiä!
Ensin vieteltiin mukavaa päivää kotosalla ja päivällä lähdin Susamurun kanssa sinne kaupungille! Oli kyllä oikein virkistävää, vaikka vähän ikävöinkin Tomasta. Noh, pakko se on joskus itselleenkin aikaa varata.

Käytiin tosiaan leffassakin, 21 tapaa pilata avioliitto oli valintamme. Mentiin vielä päivänäytökseen ja liput olivat vain 7€. Olin ekaa kertaa tuollaisessa isossa salissa tuolla. Aiemmin kaikki näytökset on ollut niissä vähän pienemmissä saleissa.
Leffa oli hyvä, viihdyttävä, hauska ja hieman surullinenkin, mutta tykkäsin.

Oon nyt käynyt alkuvuoden aikana kaksi kertaa elokuvissa ja molemmilla kerroilla katsomassa suomalaista tuotantoa. Yleensä en näitä kotimaisia katso, mutta niin tämä kuin vuonna 85 olivat molemmat katsomisen arvoisia.

Leffan jälkeen jäätiin kiertelemään vielä kaupungille ympäriinsä. Olin laittanut pitkästä aikaa korkkarit jalkaan ja voitte vain kuvitella miltä se kävely tuntui loppu vaiheessa.
Löysin itselleni neuleen, Tomakselle lippiksen ja Tomille lukemista ja kummitytölle nimppareiksi paketin, vaikkei tarkoitus ollutkaan shoppailla lainkaan. Noh, joskus saa vähän hemmotella kaikkia.

Kotona korkkarit lensi nurkkaan ja jalkoja somistaa kauniit rakot. Oli tuo nuiden rakkojen arvoistakin.
Oli ihana päästä juttelemaan tyttöjen juttuja ja viettämään aikaa kaksin. Sovittiinkin, että mennään kyläilemään Susamurulle tässä lähiaikoinakin. Ensiviikolla olisi suunnitelmissa lähteä sitten Tomin kanssa viettämään laatuaikaa, leffan tai keilaamisen merkeissä.

Tänään aiotaan viettää taas yksi mukava päivä ja luoda paljon ihania muistoja. Aamu alkoi puurotaistelulla, Tomas ei suostunut syömään edes sosetta aamulla, joten maitoa sitten tilalla. Pariin kertaan yritin puuroa tarjota(käytiin välillä touhuamassa muuta), mutta ei niin ei. Nyt Tomas vetelee päikkäreitä ja mulla olis edessä siivoilua, sillä Tomin porukat tulee käymään. Ennen sitä pitäisi vielä ehtiä käymään kaupassakin.

Meillä on ollut tavoitteena nyt, että ruokakauppaan saa mennä 60€ viikossa, se piti loistavasti ainakin tämän ensimmäisen viikon, sillä rahaa jäi vielä ylikin. Tuohon 60€ hintaan sisältyy kaikki pesuaineet, ruoat, vaipat, koiran herkut jne. Olen tyytyväinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Touhuja

Ihanaa naistenpäivää nyt vielä täälläkin!

Eilen laiteltiin heti ruokailun jälkeen rairuoho kasvamaan. Laitettiin se tuollaiseen laakeaan tiimarista ostettuun astiaan. Tomas oli ihan ihmeissään ja saikin sitten siinä samalla vähän kokeilla, miltä tuo multa tuntui. Sormet olivat myös erityisen mielenkintoiset multaisina.

Meillä herättiin tänään pitkästä aikaa vasta kahdeksan jälkeen, ulkona satoi lunta kamalasti, vaikka säässä lupailivat pientä lumisadetta.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja on oikein kaunis naistenpäivän sää.

Me lähdetään tänään yhden ystäväni kanssa yhdessä syömään ja elokuviin. Ihana mennä viettämään laatuaikaa kaksin ihan rauhassa. Hieman kyllä jännitän, ikävöinkö Tomasta taas niin paljon, etten osaa nauttia. Yritän kuitenkin!

Ollaan pikkuhiljaa suunniteltu Tomaksen oman huoneen valmiiksi laittoa. Saa nähdä milloin tuo omaan huoneeseen nukkumaan siirtyminen tapahtuu.
Missä vaiheessa muut ovat siirtäneet lapsensa omaan huoneeseen nukkumaan?

Loppuun taas meillä paljon lauleskeltu laulu.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Eilisen kyläily

Eilen käytiin katsomassa ihanan serkkutytyn ihanaa 37 viikkoista vauvamasua. Oli hurjan söpöä. Me ei vielä oltukkaan koskaan heillä tuossa uudessa talossaan käyty. Oli muuten pikkusen maukas. Kelpais mullekkin! ;) Ja se vauvamasu, se oli ihana. Mä luulen, että tuo vauveli päättää tuolta ulkoistua ennen LA:ta, jotenkin tuli vaan semmonen fiilis silloin.

Kahvipöytä keskustelut tietysti pyörivät lasten ja synnytyksen merkeissä, kuten varmasti voi kuvitellakkin. Ei mene enää pitkään niin pääsen toivottavasti nuuskuttamaan pientä nyyttiä heille.

Tomas sai myös heidän ihanaakin ihanammasta Hupu-koirasta kaverin.Hupu on mäyräkoira ja oikein hauska tapaus. Kokoajan olisi halunnut leikkiä, täytyykin katsoa, jos joku kerta Layla ja Hupu pääsisivät lekkimään keskenään.

Kotiin lähtiessä Tomaskin nukahti autoon. :)



Meillä lauleskellaan ja lorutellaan paljon. Ajattelin, että voisin välillä postauksiin heittää jonkin meillä paljon käytössä olleen lorun tai laulun ja se alkaapi tästä!
Tää on  mun vanha eskari suosikki, jota me siellä lauleskeltiin siellä päivittäin.  
Tänään tämä muistui mieleen, joten tänään sitten ollaankin tätä lauleskeltu paljon.


Loppuun vielä arvonta muistus ja blogin facebook-sivu:

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua 40€ lahjakortin(ellajaebba.com) arvontaan!



Meitä voi seurata myös facebookissa :