keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mietteitä tulevasta

Me ollaan suunniteltu taas vaihteeksi, yritetty pohtia tulevaisuutta ja miettiä mitä milloin ja miten.

Ihan alkuun lähitulevaisuuteen liittyen, varasin Tomakselle ajan sinne 6kk kuvauksiin! Ne on jo ensi viikolla!

Sitten muuta.

Ensinnäkin, edelleen etsitään asuntoa. Eilen vein asuntohakemuksen postilootaan. Sitten kun asunto joskus löydetään pääsee taas sisustamaan. Ihanaa.

Toiseksi, ollaan juteltu todella paljon toisesta lapsesta. Aiemmin mulla oli kova vauvakuume, nyt ei enää ole. Silti huomaan ajattelevani paljon toista lasta, haluaisin niin kovasti toisen jo nyt. Tämä toisen lapsen hankinta on meillä puheissa mukana vähintään kuutena päivänä viikossa. Eli siitä kyllä keskustellaan paljon. Kummatkin halutaan toinen ja kysymyksiä nousee mieleen paljon.

Onko raskautuminen taas pitkä prosessi?
Sitähän ei voi tietää, tässä ensimmäisessä meni niin kauan ennen kuin pysyvä plussa testiin saatiin. Ennen tätä plussausta sain yhden keskenmenon.En halua sitä enää.
Voi kun nääkin toimis silleen sormia napsauttamalla, mutta ei. 

Pärjättäiskö me?
Mielestäni pärjäisimme varmasti kahden kultamurusen kanssa, tokihan se on haastavampaa varmaankin, mutta mikäs siinä.

Jaksaisinko mä miten kahden pienen kanssa?
Jaksaisinko? Luulen niin, eriasia on sitten se raskausaika, mitä jos selkä menee taas, mitenkäs sitten hoidan Tomasta, kotia jne. Noh, helppo homma. Tomi auttaa, tukiverkostot on hyvät. Vastaus on siis, jaksaisin.

Ehtisinkö tekemään vielä omia juttujani?
Varmasti vähemmän kuin nyt, mutta mikä on parempaa kuin oma perhe, se menee aina kaiken edelle. Jos omaa-aikaa tarvitsee on läheisiä kuitenkin auttamassa.

Milloin on oikea aika?
Tähän en osaa vastata, oikea aika on mielestäni nyt ja aina.

Ollaan mietitty toista lasta jo paljon, seuraavan kolmen vuoden sisällä se toinen muru syntynee, mikäli sellainen onni meille suodaan.

Milloin on teistä oikea aika? Millaista arki on kahden pienen kanssa?



23 kommenttia:

  1. Oikea aika on kun itsestä siltä tuntuu. Me yritettiin Sanniakin yli puolivuotta, välillä epätoivo valtasi kun testi näyttikin vain yhtä viivaa, ja menkat tulivatkin taas.

    Odotusaika oli mielestäni rankempaa kuin nyt, ison mahan ja taaperon kanssa toimeutuminen oli vähän hankalaa, varsinkin kun olisi lääkäreiden ohjeistuksesta pitänyt levätä. Ja huomattavasti helpompaa on jos isompi lapsi toimeutuu jo jotenkuten itse, kuten esimerkiksi syö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi epätoivo oli kyllä tuttu tunne sillon ku Tomasta yritettiin.

      Poista
  2. Me ollaan mietitty paljon ihan noita samoja juttuja. Ensimmäistä lasta sai tehdä monta vuotta ja keskenmenoja sain useammmankin, ja se oli henkisesti toisinaan aika kuluttavaa. No me päädyttiin joka tapauksessa yrittämään toista suunnilleen sillon kun Eero oli puolivuotta. Tähän mennessä oon saanut 2 keskenmenoa ja kroppa/hormonit/kaikki on kaikki mennyt ihan sekaisin. Että ei mennyt tälläkään kertaa ihan niinkuin olis toivonut... Nyt yritys on vähän tauolla, ja tutkitaan että mikä mussa on pielessä. :)

    Musta jotenkin tuntuu, että ei se sitten useamman lapsen kanssa oo kumminkaan niin vaikeeta, kun tää lapsen tekeminen. Että kyllä sitä sitten jaksaa, jos tänkin jaksaa. Kyllähän ne vauvat valvottaa, mutta kyllä tämmönen epäonnikin vie yöunet yms... Omista lapsistaan kun osaa kumminkin olla onnellinen, oli kuinka rankkaa tahansa. Tässä keskenmenojen kanssa taistelussa taas ei ole mitään kivaa.

    Mä niin sydämestäni toivon, että jos päädytte yrittämään toista, niin se sujuu hyvin, ilman keskenmenoja tai muuta ikävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, varmasti raskasta.Paljon voimia teille!<3

      Noh, meillä heräillään muutenkin useaan kertaan yössä, Tomas herää itse pari kertaa ja mä herään itse niissä väleissä pariin kertaan.Joten heräily on ihan arkipäivää. Toiselle pullo ja toiselle tissi suuhun, eikös se sillä mene sittenkin jos toinen pikkuinen tulisi?

      Poista
  3. Mun mielest aina on oikea aika, jos siltä tuntuu.. Olishan Tomas jo melkeen 1,5 vuotta, jos nyt samantien tärppäis.
    Monet on pärjänny. Ja vielä sellaset ihmiset joilla asiat ei todellakaan oo näin hyvin ku teillä.
    Tehkää niinku teistä parhaiten tuntuu. :)

    Mä ite mietiskelen samaa, et mitä jos kuitenki meilläkin menee taas se 2 vuotta ennenku toinen raskaus alkaa.. Ja toisaalta voihan se tärpätä samantien. Vaikeita asioita. :/

    Mun veljelle on tulossa syyskuussa toinen. Esikoinen on silloin 1v ja 9kk.. Ja niinku veli sano et "Sittenhän ne on tehty" :D Tosin en tiedä mikä sun unelma lapsiluku on, mut mä en tyydy kahteen. Ellei sit luoja määrää niin. :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nää on vaikeita juttuja, mitää kun ei koskaan tiedä varmaksi. :)

      Poista
  4. Toivottavasti saatte pian uuden asunnon! :)

    Kahden lapsen kanssa on varmaan tietyllä tavalla rankempaa kuin yhden kanssa, mutta luulen että yhdestä lahdesta kahteen lapseen ei ole läheskään yhtä suuri muutos kuin nollasta lapsesta yhteen lapseen.

    Kun on jo yksi lapsi niin on tottunut niihin "rajoitteisiin" mitä lapsi tuo; aina ei voi lähteä kauppaan hetken mielijohteesta ja muutenkin asioita pitää suunnitella aiempaa enemmän ja pidempään. Arjessa pyörii isompia pyykkivuoria ja sotkua tulee moninkertaisesti enemmän kuin ennen.

    Siis jollain tavoin se toinen lapsi varmasti menis vähän niinkuin "siinä sivussa". Vähän enemmän pyykkiä ja vähän enemmän sotkua, pukiessa tarvitaan vähän enemmän käsiä, mutta muuten ne "rajoitteet" ei mitenkään valtavasti muutu. Etenkin jos on hyvä tukiverkosto.

    Käytän sanaa "rajoitteet" lainausmerkeissä siks, että mun mielestä "rajoitteet" kuulostaa kauhean negatiiviselta ja huonolta asialta, vaikka mun mielestä ne on ihan neutraaleja asioita. Kyllä meistä kaikki tiesi etukäteen, millaista lapsen kanssa tulee olemaan, eikä se vähennä elämänlaatua että ei pääsekään yhtäkkiä tosta noin vaan kauppaan käymään! :)

    Mä oon siis sitä mieltä että jos toisen lapsen haluaa ja tietää jaksavansa, niin siitä vaan! Etenkin kun molemmat vanhemmat sitä kovasti haluavat.

    Jos mulla olis toisenlainen tilanne niin saattaisin myös haluta toista lasta nyt jo. Synnytys oli mun mielestä kamalaa ja se varmasti sais epäröimään, niin kuin sun aiempi keskenmenokin varmasti saa epäröimään. Kannattaa käsitellä niitä tunteita ja ottaa vaikka puheeksi neuvolantädin kanssa, jos teidän neuvolantäti on kiva.

    Ja vaikka Tomas on nyt vasta puolivuotias niin johan hän olis melkein puolitoistavuotias uuden vauvan syntyessä, ja vaikka puolitoistavuotias tuo varmasti taas omat haasteensa niin on se kyllä sitten helpompaakin kun lapsi osaa kävellä ja osaa jo vähän kertoa (sanoilla tai eleillä) mitä haluaa ja mistä kiikastaa :)

    Toivottavasti homma selviää ja jos päätätte yrittää toista lasta, niin asiat sujuu mutkattomasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti miettiä pitkään, että mitä järkevää saan tähän vastattua. :D

      Juurikin nuista "rajoitteista" ollaan myöskin puhuttu kotosalla. Pelkkä ulos lähteminen hidastuu, mutta eipä se ole este vaan hidaste.

      Keskustellaan varmaan vielä jonkin aikaa asiasta rauhassa ja katsotaan milloin. :)

      Poista
  5. Täällä on poika muutama viikko sitten täyttänyt vuoden. Toista on mietitty,yritetty ja yksi kesken menokin on ollut. :(

    Ikinä ei ole varmasti se oikea aika, mutta täällä on ainakin ollut selvää että jos meille lapsi suodaan niin Leevistä saisi mielellään tulla isoveli ennenkuin on 3-vuotta. :)

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Sinne toinen pieni sitten kun siltä tuntuu! :)

      Poista
  7. Miä oon kuullu et paras hedelmöittymisajankohta on synnytyksen jälkeen tai siis sillai et synnytyksest ei oo kuiteskaa menny mitää vuotta, mut silloo on kuulemma paras aika. :)
    Miäki niin kovasti haluisin toisen lapsen, mut mulla vaa se haittapuoli että mullahan sitä miestä ei ole.. Mä oisin valmis vaikka hetinyt raskautumaan uudestaan.
    Ja kyllä pystyy 2lapsen kanssa hyvin olemaan, jos vaan oma mieli sanoo että pystyy eikä epäile yhtää omaa pätevyyttään. Mun äiti oli 23 ku sil oli jo 3 lasta. Esikoinen oli kyllä jo 7vuotias, sitte mun veli synty ku äiti oli 22 ja sitte miä ku äiti oli 23 ja mulla ja mun veljellähän ei oo ku se 11kk ikäeroa :D Rankkaa se kuulemma oli, mut hyvin pärjäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut kans, mutta en osaa luottaa tutkimuksiinkaan. :D
      Must tuntuu, että "nuorena jaksaa paremmin" :)

      Poista
    2. Munkin mielestä nuorena jaksaa parhaiten :)

      Poista
  8. Meillä oli tos reilu 4kk takana yritystä ja ton mun koulun takii nyt lykättii pikkukakkos haaveita. Harmittaa ihan sikana.. oon aina halunnu lapsille pienen ikäeron, mut sit hetken kun äidin kans juttelin niin ei sit tuntun enää niin pahalta, et helpompaahan mulla/meillä sitten olis, jos lapsilla ei olisi niin pientä ikärajaa. Mun äitiki puhu vaan kokemuksesta, kun meita oli kolme vaippa ikästä samaa aikaa :D Mut teilläkin kerta on läheisiä jotka auttaa, niin tietää ainakin että jos tulee päiviä ettei jaksais tai väsyttää ni saa apua sitten :)

    VastaaPoista
  9. Onnea asunnonetsintään <3 Uskon että tuut hyvin pärjäämään kahden kanssa ! Ja kyllä sitä omaa aikaakin jää :) onhan elämä vähän rytmittämistä sitten kun on kaksi lasta esim. Illalla Rockylle iltapalaa ja lilalle vaippa ja iltavelli, sitten kun rocky on syönyt ja pessyt hampaat niin Lila jo nukkuu :) rankintahan on tosiaan se yrittäminen ja se pettymys jos ei tärppääkkään tai jos menee kesken.. me yritettiin 13kk lilaa ja raskausaika voi olla myös raskas kun pitää hoitaa esikoista ja nostella sitä ja varsinkin jos on pahoinvointia jne. Mutta kyllä se palkitsee :) tsemppiä yritykseen jos sellaisen aloitatte :)<3

    VastaaPoista
  10. katsoppas sellaiset blogit kuin "pikku seikkailija" "lapsellista" "nyt kun olet siinä" "verskin valtakunta" "intoilijana" niin niissä kaikissa tulee aika hyvin esiin elämä kahden pienen lapsen kanssa. Ovat muuten kaikki muutenkin ihan top10 blogeja, onko joku ennestään tuttu? T. Nina ja T1v10kk P5,5kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku seikkailija ja lapsellista on tutut, nyt kun olet siinä ja verskin valtakuntakin on sellaisia joihin olen joskus törmännyt. :)

      Poista
  11. Kauanko yrititte ensimmäistä lastanne?
    Itsellä nyt 3kk takana ja epätoivon kyyneileitä on vuodatettu, aina ne menkat vaan alkaa. Vaikka toi on pieni aika sillain mutta pahalta tuntuu..
    Sen sanon että jos haluatte lapset pienellä ikäerolla, kannattaa ruveta yrittämään ajoissa jos siinä meneekin aikaa. Itse haluaisin vielä tän vuoden puolelle oman kullan, mutta saa nähdä onnistuuko haave..

    VastaaPoista
  12. http://live-enjoy-and-love2.blogspot.fi/2012/04/842012-matka-kahteen-viivaan.html
    Tuolta löytyy pientä pätkää mun fiiliksistä.

    Mutta siis tammikuussa 2011 lopetin e-pillereiden syönnin ja olisko olut marras - joulukuu kun plussasain. Yritin etsiä täältä vanhoista teksteistä tietoja, mutta 17.12.2011 olen tainut ensimmäisen kerran asiasta vihjaista.

    Mikäli olet käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, vaikuttaa se asiaan. Mulle sanottiin että noin 3kk pillereiden lopetuksen jälkeen on jotain plaaplaaplaa, että ei tule niin helposti raskaaksi. Ja onhan stä hormonit muutenkin ihan sekaisin tuolloin.


    Tsemppiä yritykseen! <3

    VastaaPoista

Haleja <3