torstai 28. helmikuuta 2013

Lifefactory pullo


 Saatiin kokeiltavaksi sannas.fi-verkkokaupasta Lifefactory-tuttipullo, joka täälläkin jo viime postauksen kuvassa vilahti. Samalla saatiin myös lisäosina korkkeja ja nokkaosatkin. Pullo on ympäristoystävällinen, joka on ehdottomasti plussaa.
Musta on tullut pikkuhiljaa tämmönen vähän enemmän ekologisuuteen huomiota kiinnittävä ihminen.

Tuo on lisäksi vain yksi pullo, jolla on monta käyttötapaa(=pitkä käyttöinen). Sitä voidaan käyttää tuttipullona, nokkamukina/"nokkapullona", sekä juomapullona! Tosi kätevää, pullo siis periaatteessa kasvaa käyttäjäsä mukana. Sitä voi käyttää niin lapsi, nuori kuin vanhempikin.

Erityisesti kiinnostuin, kun pullo on lasia, eikä muovia - kuten muut meidän tuttipullot ja nokkamukit.
Tokihan pullo on huomattavasti painavampi, mutta siinä voi myös pakastaa esimerkiksi maitoa.

Lisäksi pullo on ulkonäöltään kiva, lasipullon päällä kun on silikooninen suoja. Suojan vuoksi, pullo pysyy hyvin kädessä ja vaikka se tippuisikin, suoja pienentää hajoamisen mahdollisuuta.
Ja saahan nuita sitten erivärisenäkin, jos jokin väri ei miellytä.

Tomas ei juo enää tuttipullosta kuin iltamaidon, nokkamukista sitten aina ruokailun yhteydessä, nyt on kätevä, kun ei tarvitse monen pullon kanssa temppuilla. Nyt kyllä otettiin maalle mukaan sekä nokkamuki, että tämä pullo. Vastaisuudessa voi kuitenkin nokkiksen jättää pois ja ottaa vain tämän mukaan.  Kirjoittelen varmaan vielä myöhemmin kokemuksia, kun tätä on nyt ehditty vasta muutamat hassut kerrat käyttää.



Pullosta voi lukea lisää täältä :
http://www.sannas.fi/category/237/life-factory-lasipullot

Korvatulehdus, allergia ja kuulumisia


Korvatulehdusta pukkaa, ei Tomakselle vaan mulle. On muuten harvinaisen ikävä tunne. Enkä mä käsitä miten mulle nyt korvatulehdus on tullut. Noh eipä voi mitään. Onneksi mulle, eikä Tomakselle.

Uusi huippuhyvä tuttipullo/nokkamuki/juomapullo!


Tomakselle taas on tosiaan tullut parina kertana nokkosrokkomaista ihottumaa, kun on saanut banaania sisältävää pilttiä.Viimeisen kerran annoin sitten puoli lusikallista muussattua banskua ja taas iho helahti nokkosrokolle. Eli ei banaania meidän pojalle enää. Tomaksen ehdoton herkkuhan on ollu persikka-banaani sose, onneksi sille löytyi hyvä vaihtoehto persikka-päärysä soseesta! Ilmeisesti kaikki menee, joissa persikkaa on.


Kato mä osaan! Ja hetkeä myöhemmin Tomas oli pyllyllään sängyssä.

Onneksi tuo nokkosrokon tapainen ihottuma laantui sitten suht nopeasti, mutta nopeasti se tulikin. Toivotaan, että jossain välissä saadaan banaani lisättyä takaisin ruokavalioon. Eikös nuo pienenä puhjenneet allegiat, mene yleensä iän mukana ohi? Mulla itselläni ainakin meni.

Enon kanssa

Eilen taas pyrhällettiin maalle. Tarkoitus oli, että tullaan vasta loppuviikosta. Piti kuitenkin tulla jo nyt. Eetulle piti tulla pitämään seuraa, sillä Tomaksen mummi ja paappa ovat laivalla.
Eilen ajeltiin tänne ja ollaan kaikki ihan veteliä, väsyttää hirveästi sillä Tomas heräsi joka kerta yöllä kun katolta tippui lunta.


Nyt toivotaan, että vesisade loppuu ja päästäisiin ulkoilemaan uudestaan. Ennen sitä kuitenkin syödään ja haetaan vielä Tomaksen setä tänne meidän seuraksi.
Meillä kun nuihin matkarataisiin ei ole sadesuojaa ollenkaan.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Synnytyksestä osa2.

Täällä osa 1!

Saliin päästessä klo 9.15 rauhoituin jo itse, odotettiin kätilöä ja lääkäriä, näin neuloja pöydällä. Pääsin vihdoin vessaan tai oikeastaan, uskalsin vihdoinkin istua pissille. Lapsettomat voivat vaan kuvitella sen kuinka on tuo alakerta hellänä tuolloin! :D

Sitten tulikin kätilö, joka kertoi pyytäneensä anestesialääkärin käymään. Sain sairaalavaatteet, pääsin suihkuun. Tulin suihkusta ja laittelin itseni valmiiksi. Tomi hieroi mun selkää ja mä mietin taas, kauanko siinä menee, että yksi anestesialääkäri saadaan paikalle! Oli pieni ruuhka sitten kuitenkin. Lähisaleissa oli kaksi kaksossynnytystä meneillään. Oli siis lääkäreillä ja kätilöillä kiirettä.

Viimein anestesialääkäri, joka oli oikein mukava mies, tulikin kätilön kanssa huoneeseen. Epiduraali, kyllä kiitos. No sehän ei ollut helppojuttu. Inhoan neuloja, mutta ei se tuossa tilanteessa häirinnyt.
Häiritsi vain se, että jopa anestesialääkäri meinasi luovuttaa. Epiduraalia kun ei millään meinattu saada laitettua, vaan mua pistettiin monen monta kertaa ja aina tunsin sen korahduksen, kun ei mennytkään nikamien väliin. Vedet tuli silmistä, ei kivusta vaan epäilystä, onnistuuko se ollenkaan.

Viimein epin laittaminen onnistui ja se taisi olla muutama minuutti niin olin taivaassa. Ei kipua, ei mitään. Kätilökin naureskeli, kun puhuttiin vaan lenkille lähdöstä ja muusta.
Vähän hölmö olo siitä tuli, mutta ihanaa. Tomi lähti käymään kotona syömässä, lenkillä ja suihkussa. Mä yritin salissa nukkua, mutta puhuinkin puhelimessa jatkuvasti, jännitti niin hirveästi, että piti saada joitan tekemistä. Yritin välillä tietysti levätä, mutta ei siitä mitään tullut!

Klo 11.Kalvot puhkaistiin a toivottiin että synnytys alkaisi etenemään. Supistukset nimittäin olivat harventuneet niin paljon epin laittamisen jälkeen.
Soitin Tomille, että tuleppa takasi. Mitään ei tapahtunut ja sitten mulle laitettiinkin oksitosiinia tippumaan, annosta lisättiin 30min välein ja epi lopetettiin. Mitään ei tapahtunut, mutta sitten nousin sängystä, join vettä ja sitten se alkoi.
Mulle tarjottiin mahdollisuutta syömiseen, mutta ei ruoka maistunut. Laittoivat sitten menemään tipan kautta.

Klo 18.Epiduraalin vaikutus lakkasi pikkuhiljaa, supistukset voimistuivat ja tihenivät. Supistuksia oli koko ajan, välissä taisi olla maksimissaan 15 sekunttia, jalat eivät pitäneet enää ja aukesin seuraavan noin puolen tunnin aikana 5,5cm, ilmankos otti kipeää.
Kipu oli sellaista, mitä en osaa verrata mihinkään. Se teki kipeää, mutta ajatus oli vain "kohta saan pienen syliin, kohta kohta kohta"

Kätilö haki oma-aloitteisesti lääkärin, lääkäri laittoin kohdunkaulanpuudutteen ja sanoi vauvan pään olevan ihan tuloillaan, joten sitten odoteltiin.

Klo 19:50 Ponnistamaan. Ponnistin niin paljon kun pystyin.
Kätilö neuvoi"ponnista tänne suuntaan" MIHIN HEMMETIN TÄNNE?! :D
No ponnistin miten ponnistin, ilmeisesti hyvin kun poika syntyi

Ponnistusvaihe oli helppo ja nopea, toki otti päähän yksi juttu: " Pää näkyy jo, on sillä tummat hiuksen.. No ponnistahhan niin saadaan taas pää näkymään" äääääärsyttävää, no ponnistinkin sitten hurjasti ja saatiin pikkumies ulos.

Klo 20.18 Kuinka ihana oli nähdä pikkuiseni. Tomi leikkasi napanuoran ja pikkuinen annettiin rinnalleni. Tomas yritti koko ajan liikkua kainalon suuntaan ja oli niin liukaskin että tuntui etten saa toista pidettyä sylissä. Pipokin oli väärin päin päässä, mutta se ei haitannut.


Mua tikattiin pitkään ja se "puuduttava suihke" ei tosiaankaan puuduttanut. Se ei haitannut, mulla oli elämäni tärkeimmät ihmiset vieressäni.
Homma jatkui tikkauksen jälkeen niin, että imetin Tomaksen, pääsin vessaan ja suihkuun. Tulin takaisin ja Tomas olikin jo puettu, punnittu ja mitattu. Mun pieni muru.

Syötiin salissa yöpalasta ja mentiin osastolle josta Tomi lähti kotiin.

Yhteenvetona,
Ensin oli järkyttävät kivut, sitten olin taivaassa kun tunto meni, sitten tuli taas kivut ja sitten helpotus ja äärimmäinen onni. Synnytys meni loistavasti, voisin tehdä sen uudelleen vaikka heti. Jokainen vastoinkäyminen raskausajalla ja jokainen asia oli tämän arvoista. 

Synnytyksestä osa1

Maratooni postaus luvassa! 
Synnytys oli lähes 6kk sitten. Nytpä siis pyhitän tämän postauksen synnytykselle ja sen miettimiselle, mitä tekisin toisin ja miten toivon seuraavan sitten joskus sujuvan. Tämä on kaunistelematon teksti ensisynnyttäjän näkemyksistä.

Laskettuaikahan mulla oli 16.8, vielä elokuun alussa olin sitä mieltä, että Tomas syntyy ennen tuota ja päästään Tomin synttäreiksi kotiin. Eipä mennyt suunnitellusti sekään, mutta eikös vain 5% synny laskettuna aikana?

Kaikkihan starttasi Tomin syntymäpäivänä 21.8 rv 40+5, jolloin kärvistelin suppareiden kanssa jo heti keskiyön jälkeen. Olin valvonut myöhään, katsottiin yhteen saakka yöllä elokuvaa. Sitten se lähti. Kello oli 2.34 ja supisti pirskatisti, ei tarvinnut miettiä kahteen kertaan mitä ne olivat. Myöhemmin ne loppuivat, kun taasen aamu neljältä jatkuivat.
Mulla supistukset tuntuivat alavatsa-alaselkä-reidet akselilla. Voin tähän vielä kertoa sen, että tuon alueen kivut on aina mulle pahimpia.
Mentiin iltapäivästä kuitenkin näytille synnärille kummitytön isän kyyditsemänä. Kiitos vielä Antille kyydistä! :D

Siellähän sitten oli monet mammat masut pystyssä kärvistelemässä. Ja muistan kun ajattelin, että joo ei tää oo sitä, kotiin vaan. On täällä toisilla kovempi hätä päästä saliin. Mentiin kuitenkin käyrille, tehtiin perusjuttuja ja sisätutkimuksen ja toisen lääkärin ohjeistuksen mukaan päästiin lähtemään kotiin. Kyllä otti päähän, vaikka aavistelinkin tuota! Olisin halunnut jo päästä synnyttämään.
Olin kuitenkin vasta ihan vähän auki, joten ei kannattanut jäädä.

Päivä vaihtui illaksi ja ilta yöksi ja yö aamuksi. Mulla oli huono omatunto siitä, etten voinut iloisena juhlia Tomin syntymäpäivää, vaan kirosin mielessäni kun joka paikkaa kolotti. Mä tärisin, oksensin, en pystynyt kävelemään, syömään, juomaan, nukkumaan en mitään. Ja mä tosiaan luulin että mä en selviä seuraavaan päivään. Mä luulen, että kivut tuntuivat osittain niin kovina väsymyksen ja jännityksen vuoksi.

Muistan kun hilasin itseäni olohuoneen lattialla puoli kahdelta seuraavana yönä ja laskin suppareiden välejä ja sitä montako tuntia on vielä kun Tomi herää ja on lähdössä töihin.  En siis herättänyt Tomia ollenkaan tuolloin yöllä. Kävin varmaan puolen tunnin välein kuumassa suihkussa, itkin ja haukoin henkeäni.
Itkin koska väsytti kamalasti, itkin koska teki kipeää, itkin koska pelkäsin tulevaa. En todellakaan osannut aavistaa mitä on tulossa. Supistuksia tuli yöllä parhaimmillaan kotona 45 sekunnin välein ja ne kestivät kauan, ikuisuudelta se aika tuntui.

Tomi heräsi joskus aamu neljän ja viiden välillä, käytti koiran ja katsoi menoani, auttoi vessaan ja  kaikin mahdollisin tavoin. Joskus kahdeksan tai yhdeksän pintaan soitettiin taksi ja menin silmät turvonneena ulos odottamaan taksia Tomin kanssa. Mä kirosin mielessäni koko maailman ja etenkin sen, kuinka kauan voi kestää taksin tulo, vaikka todellisuudessa se taisi olla pihassa ennätys ajassa.

Kuski tiesi mitä on meneillään toivotti onnea meille ja Tomille. Ei myöskään tarvinnut vastaanottavalle kätilölle kertoa mitään, kun tilanne näkyi ilmeisesti selvästi naamasta. Taisin päästä aika pian tutkittavaksi ja siitä sitten meidät saatettiin synnytyssaliin.

maanantai 25. helmikuuta 2013

HopLop päivä!

 photo 380e2926-a291-4a40-9b58-d8eec1153bb2_zps8dcab3f0.jpg
 photo c67f5593-fb5c-4f69-9255-3d48e5c43ecd_zps5cc9cd06.jpg
Tänään lähdettiin keskipäivällä ajelemaan HopLoppiin, jossa itse en ollut koskaan käynytkään. Kuitenkin haluttiin viedä tuo veljeni sinne, kun meillä on lomailemassa. Lähdettiin sitten koko porukka sinne. Ajattelin, että Tomas varmaan kitisee siellä kun vierastaa toisia..

Yllättäen kun tuonne päästiin, olikin parkkipaika hitusen täynnä, mutta onneksi sieltä kuitenkin löytyi sopiva kolo meidän opelixille. Sisälle kun päästiin, meinasi tulla väriyliannostus. Tomaksellakin levähti silmät auki, tiedä sitten johtuiko metelistä vai väreistä.

Molemmat Tomas ja enonsa viihtyivät Hoplopissa hurjan hyvin, Tomaskin pääsi pallomereen ja köllöttelemään hassujen patjojen päälle ja pyörittelemää palloja. Lisäksi Tomas sai ensikosketuksensa pomppulinnaan -tai oikeastaan pomppulinnan reunaan, kun hyppyytin poikaa hieman siinä. Tomas tykkäsi ihan hurjasti ja kiljahteli, nauroi ja höpötteli kovasti. Välissä käytiin vähän syömässä ja taas takaisin leikkeihin. Yllättävän paljon oli muuten tuolla sylivauvoja!

Mitäs mieltä sitten itse olin:

Kiva paikka, vähän jokaiselle jotakin.
Ihan hyvät tilat, myös pikkuvauvojen vanhemmille
Hyvät vaipanvaihtoon ja imetykseen soveltuvat tilat
Paljon istumatilaa lasten vanhemmille.

Jokin kuitenkin oli se juttu, joka pisti taas ärsyttämään. Lapsia täytyy vahtia tuollaisissa paikoissa, mutta jotkut huoltajat/vanhemmat sitä eivät ymmärrä. Tämän vuoksi sitten huoltaja on hoplopin toisessa päässä ja lapsi paniikissa toisessa päässä kun ei tuttuja kasvoja näy.

Tokihan sitten on myös niitä, jotka eivät välitä siitä että oma lapsi tönii toisten lapsia tai tekee kiellettyjä juttuja. Silloin jotkut kääntävät vaan päänsä toiseen suuntaan. Ärsyttävää toimintaa?

Kukaan ei siis kuitenkaan meidän porukkaa tuuppinut tai muutakaan, mutta sivusta siinä näki vaikka ja mitä.Leijona emon vaistothan tuolla pääsee valloilleen. Samoin kuin se juuri voitettu vauvakuume.

Me kyllä mennään ehdottomasti uudestaan tuonne!

Käytiin myöhemmin vielä luistelemassa Sakun kanssa ja Tomi jäi laittamaan Tomasta nukkumaan. Nyt katsotaan porukalla Housea ja huomenna onkin luvassa pakkaamista taasen! :)

Unikoulu yöt 2,3 ja 4



En edes tiedä kiinnostaako teitä lukea unikoulusta, mutta ompahan sitten tulevaisuuden varalle täällä itsellä muistissa miten tämä unikolu Tomaksen kanssa menikään.

Yöstä 1 voit lukea täältä.

Toinen yö unikoulua meni hieman huonommin kuin tuo ensimmäinen, Tomas heräsi pariin kertaan yöllä, ei kuitenkaan itkemään vaan kitisemään. Tämäkin varmasti siksi, että jos aiemmin yöllä oli havahtunut, sai melkeimpä heti maitoa, mutta nyt tulikin vain äiti viereen tassuttelemaan, eikä maitoa tullut lainkaan. Tämän yön jälkeen Tomas ei millään meinannut käydä toisille päiväunilleen. Päivä kuitenkin meni suht kiukuttomasti ja aamupuuro upposi todella hyvin.

Kolmas yö oli helppo. Tomas nukkui reilut kaksitoista tuntia putkeen heräämättä kertaakaan, kerran sängystä kuuli höpötystä, mutta kun kävin kurkkaamassa niin poika höpöttelinkin unissaan. Tämäkin tapahtui aamu kuudelta. Herättiin sitten vähän ennen puoli yhdeksää pirteänä. Tomas jätti toiset päikkärinsä nukkumatta.

Neljäs yö oli myös helppo. Tomas nukahti jo 19.35. Tähän mennessä koskaan, hän ei ole nuin aikaisin nukahtanut, vaan on aina sinnitellyt sinne klo 20-20.30 saakka.  Aikaisen nukahtamisen syynä on varmasti, se ettei poika päivällä nukkunut päikkäreitään. Vaan leikki kovasti enonsa kanssa., oltiin paljon ulkoilemassa ja poika sai muutenkin kokoajan touhuta.

Mä luulen, että meidän unikoulu on nyt ohi, sillä poika on nukkunut täysi unia jo parina yönä. Tokihan on normaalia, että lapsi herää yöllä, mutta nyt tämä meille sopiva rytmi on löytynyt ja iltatoimet on painottamalla painotettu tehtäväksi täsmällisesti joka ilta samaan aikaan. Iltatoimet meillä menee seuraavalla tavalla.

Noin klo 18.30 kylpy
Noin klo 19.15 iltapuuro
Noin klo 20.00 iltasatu
Noin klo 20.15 iltamaito (on jättänyt kyllä nyt juomatta parina iltana)

Sitten herätäänkin seuraavana aamuna 7.45-9.30 välillä.

Mielestäni tää unikoulu oli tosi hyvä juttu ja helposti sisäistettiin kaikki koko homma. Olen hirmu tyytyväinen, että tämä meni näin hyvin (ainakin tähän saakka). Olen myös tyytyväinen siihen, että lähdimme itse kokeilemaan tätä. 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tomaksen 6kk kahvittelut

Meillä oli kivat pienimuotoiset kahvittelut eilen täällä kotosalla. Oli tosi hauskaa, kus suurin osa kaikista kivoista pääsi paikalle. :)

Tajolla oli täytekakkua, kääretorttua, lihapasteijoita, tuc-keksejä ja ruis-sipsejä savulohi-tonnikala-tuorejuusto mössöllä.
Eetu
Silja ja Tomaksen paappa
Tomaksen kummi Iina
Aino
Mun kummityttö ja äitinsä Aino
Aurora tykkäs työntää Tomasta kävelytuolilla!
Kemujen nuorimmat.
Tomaksen kummisetä ja Meri
Iinan ottama kuva. :D


Iina ja Saku jäivätkin meille yöksi, illalla pelailtiin Monopolya ja yritettiin hävitä ja silti mä voitin?:D
Iina lähti tänään takaisin kotia kohti, mutta Saku on meillä lomailemassa edelleen.

Tänään ollaankin ulkoiltu ja käytettiin Sakua luistelemassa, kohta mennään uudestaan. Huomenna me mennäänkin HopLoppiin! Saa nähdä miten menee. :)





Lelut.fi arvonnan voittaja

http://4.bp.blogspot.com/-ajT1R5y-7GE/URt1VAUQlwI/AAAAAAAADFA/_DBCOY1kaU4/s1600/juna.jpg

Arvontahan päättyi jo pari päivää sitten, mutta nyt vasta ehdin arpoa voittajan.
Voittajaksi valikoitui random.org:in avustuksella nimm. Miranda!
Paljon Onnea! Laittelen sulle viestiä tulemaan! :)

Myöhemmin pyrin tekemään postausta meidän eilisistä mini kekkereistä, eilisen postauksenhan kirjoitteli anonyyminä pysyvä Tomaksen kummitäti. :)

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kummitus kertoo kuulumisia

Tomas täytti nyt 6 kuukautta ja niin edelleen, mutta tärkeimmät asiathan tässä on seuraavat:

1. Iina tuli käymään. Sillä on upea blogi.
2. Suvin äiti teki älyttömän hyviä syötäviä, niin mystisiä ettei edes tiedetä miksi niitä kutsutaan. Niissä on siis pohjana ruissipsi ja sen päällä savulohituorejuustoa ja tonnikalaa.

Tomas sai lahjaksi musiikkimaton, jossa oli pianonkoskettimet ja jolla juhlien upeimmat pianistit sitten soitti Ukko Nooaa koko päivän sekä puhelimen, jolla se voi aina soitella tälle edellä mainitulle kummi- Iinalle, joka on typerä ja asuu kaukana Jyväskylästä.

Juotiin paljon kahvia ja syötiin niitä ruissipsejä keskimäärin 17 kpl/henkilö. Tomas ei halunnu mennä lainkaan päiväunille, koska se ei halunnut missata näin upeita bileitä. Suvi alkoi radikaaliks vandalistiks, mutta ei siitä sen enempää...............................

Olin onnettomin Monopoly -pelaaja miesmuistiin, kun pelattiin 23 kierrosta enkä kertaakaan saanu sitä 4000 markkaa, minkä saa kun menee lähtöruudun kautta. Sitten Suvi osti vähän hotelleita ja oon Suville tällä hetkellä 25 000 markkaa velkaa. Opiskelijabudjetti.

Terveisin anonyymiina

Kuva



perjantai 22. helmikuuta 2013

6kk neuvola ja juttuja

Tomas 6kk

 Kipastiimpa eilen Tomaksen kanssa neuvolassa ja sen jälkeen Vaasan leipomolla hakemassa vähän leipääkin. Leivät kylläkin menee äidilleni, kun tulevat perjantaina eivätkä itse ehdi leipomolla käymään.

Kasvanuthan tuo poika taas on ja edelleen on pienisuuri muru kyseessä. Naureskeltiinkin tuttujen kanssa, että mä oon ollut itse vuoden ikäisenä suunnilleen puolivuotiaan Tomaksen kokoinen. Noh, minkäs teet.

Pituus: 72,5cm (70,0cm)
Paino: 10kg (9,1kg)
Py: 44cm (43cm)

Mitä meidän perjantaina 6kk päiväänsä viettävä murunen sitten nykyään harjoittelee ja osaakaan.

Ryömiminen sujuu jo hieman paremmin, on kuitenkin kovin hidasta edelleen.
Konttaus asentoon pyrkii kovasti
Nokkamukista juo autettuna
Istua tukevasti(ellei sitten yritä tavoitella jotain lelua :D)
Kävellä tuettuna(pitämällä käsistä kiinni tai sohvaa vasten sivuttain)
Seisoa tukea vasten
Irvistellä ja naurattaa äitiä ja isiä ja katsoa vielä että naurattaako jokin vai ei
Silittää koiraa nätisti
Sormiruokailla itse(osa toki lentää lattialle)
Heittää leluja
Vaihtaa lelun toisesta kädestä toiseen ja takaisin
Laittaa itse tutin suuhun
Vetää kasvojen edestä esim. unirievun pois
Taputtaa reisiä ja yrittää kovasti taputtaa käsi. :D

jne.

Pieni-iso murumme on hupaisa rakas. Äidin oma aarre.

Tänään on luvassa taas raivailua ja leipomista, jotta voi vieraat tulla.
Yökyläilemään tänään tulevatin sisarukseni, vanhempani. Lauantaina Tomaksen kummitäti Iina. Lauantaina kyläilemään tulee myös ainakin Ksennu,Tomaksen kummisetä Miika tyttöystävänsä Merin kanssa, Sonja, Jussi, Aino ja kummityttöni.
Muille nyt sattui töitä joten kahvitellaan toisella kertaa sitten heidän kanssaan!

Tässä on huomiseksi kakku!


Unikoulun ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua on takana ja sehän meni aivan loistavasti!

Poika heräsi 23.40 ja kitisi vajaat 15 minuuttia, kunnes nukahti. Tuosta ajasta osan olin vieressä ja tassuttelin ja osan taas pötköttelin sängyssä. Oli aika voittaja fiilis, kun ei tarvittukkaan sitä maitopulloa tuolloin, mietin vain että moneltakohtan seuraavan kerran herätään.

Seuraavan kerran herättiinkin 8.22, katsoin kelloa ja hymy nousi huulille.
Hyvää huomenta hyvä päivä!
Aamutoimille, aamupuuron tekoon ja leikkimään. Eikä Tomaksella ollut nyt aamullakaan mikään hirveä nälkä, mutta puuro kyllä maistui paremmin kuin eilen.
Nyt palailen viihdyttämään tuota pikkumurua, joka kyllä viihtyy nykyään hyvin itsekkin! :)

Tänään on hyvä päivä.
Tänään Tomas on 6kk.
Kuvat otettu aiemmin.

torstai 21. helmikuuta 2013

Aurinkoa ja unikoulun aloittamista

Ihanan pirteitä päiviä takana taas, oon imenyt nuista aurinkoisista päivistä energiaa ihan hirmuisesti. Ei ole aamuisinkaan ollut vaikea herätä ennen kahdeksaa, kun ulkona on ollut kaunista.

Meillä alkaa tänään unikoulu ja yritetäänkin sitten päästä eroon Tomaksen yöheräilyistä ja yösyömisistä.Välillä Tomas syö 1x/yö välillä 2x/yö. Neuvolassa annettiin lupa ja ohjeet aloittaa unikoulu tänään, joten tuumasta toimeen.
Mua hirvittää jo valmiiksi, en tiedä olenko niin "vahva", että pystyn kuuntelemaan pikkumurusen itkua, ottamatta syliin. Toivotaan siis, että yö menee nopeasti ja hyvin.  Toivotaan myös, että Tomas omaksuu nopeasti uuden unirytmin ilman yömaitoja.

Tähän kirjoittelen nyt Tomaksen rytmin viimeiseltä vuorokaudelta alkaen eilisestä illasta 20.2.-21.2.2013

20.30 Tomas meni nukkumaan (nukahti itse omaan sänkyyn).
23.00 Tomas herää ja juo pullon maitoa, nukahtaa heti syönnin jälkeen uudestaan.
04.30 Tomas herää, vaihdetaan vaippa ja juo maitoa ja nukahtaa heti.
7.45 Tomas herää, noustaan vaihdetaan vaippa, tehdään pesut ja leikitään.
8.30 Aletaan syömään aamupalaa, Tomas saa pienen annoksen puuroa, 2 vauvalusikallista persikka-banaani sosetta ja maitoa lopuksi.
(Pieni annos puuroa on vajaa ½dl kun ei meinaa maistua nykyään).
9.00 Pestään kasvot ja kädet, aletaan touhuamaan omiamme, luetaan kirjaa, leikitään ja kuunnellaan musiikkia.
10.40 Vien Tomaksen sänkyyn ja poika nukahtaa päikkäreille.
12.00 Tomas herää  noustaan leikkimään hetkeksi.
12.15 Syödään pikaisesti välipalaksi ½ purkkia hedelmäsosetta ja 120ml maitoa.
(Normaalisti päikkäreiden jälkeen syö kasvis- tai lihasoseen).
12.40 Lähdetään neuvolaan.
 (^Jos ei ole menoja, tässä vaiheessa ulkoillaan ja leikitään seuraavaan ruokailuun saakka).
14.00 Neuvolasta pois ja käymään leipomolla.
14.30 Prismaan asioille, Tomas juo 120ml maitoa
15.00 Vaipan vaihto, Tomas syö liha- ja kasvissosetta suhteessa 50:50 ja juo lopuksi maitoa.
15.30 Pesut, leikkimistä.
16.50 Tomas käy toisille päikkäreille.
17:40 Tomas herää toisilta päikkäreiltä jonka jälkeen leikitään.
19.15 Iltapuuro, pesut, satu.
20.15 Iltamaito.
20.30 Yöunille omaan sänkyyn, jossa hetken kiljahteli itsekseen ja nukahti.

Tälläista meillä tänään. Pyrkimyksenä on myös se että aamuisin annetaan osaksi puuroa ja osaksi hedelmä/marjasosetta. Myös välipalaksi otetaan hedelmäsosetta, mikäli poika on nälkäinen. Pyrkimys on syödä kuitenkin 5 ateriaa päivässä. Tämä esimerkki päivä vaan oli nyt vähän erilainen kuin muut aikataulullisesti. Luulen myös, että unikoulun jälkeen alkaa aamuisinkin puuro maistumaan paremmin, kun yöllä ei saa maitoa.

Nyt vain peukut pystyyn, että tuleva yö menee hyvin.
Itse suuntaan lenkille keräämään voimia tulevaa yötä varten.



keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Haasteeseen mukaan!




Löysin ihanasta sipappikone- blogista hauskan haasteen maaliskuulle! Mä olen huono haasteissa ja innostus lopahtaa etenkin pitemmissä hetkessä. Tämä kuitenkin on just sellainen näpertämistä rakastavan ihmisen juttu, että pakko ainakin yrittää lähteä mukaan!




Muistikirja haasteessa annetaan joka päivälle jokin tehtävä ja jokaisen osallistujan on kirjattava se muistivihkoonsa.Tehtävä saattaa sisältää kirjoitusta, askartelua, liimailua, värittämistä jne. Eli juuri niitä hauskoja aikaa kuluttavia juttuja, joista osaa tulee tehtyä ihan liian vähän! Ennen näpertelin vaikka ja mitä, mutta nyt se on ihan unohtunut.

Tähänhän saa otettua vaikka oman pikkuisenkin mukaan touhuamaan, mikäli tehtävät ovat sellaisia, että se onnistuu. 
Tuon muistikirjan voi sitten säästää omalle murulle katseltavaksi.

Mun mielestä kuulostaa kivalle, joten yritetään siis. Lähtekää tekin mukaan haasteeseen! 
Lisää haasteesta voipi lukea näistä:

Sinappikone-blogista , Hupsistarallaa-blogista, Ikomi-blogista

Miksi tuo sinappikone-blogin linkki näkyy nuin pienenä vaikka tekstin koko on sama ? En osaa tätä korjata nyt, mutta tarkoituksella se ei ole pienempänä.

Pientä kaipausta

 photo 0fcb752f-b33d-4ecf-ba51-d11149d6074f_zps11fbefb2.jpg

Kirjoittelin jälleen vauvakirjaan opittuja juttuja, kivoja hetkiä, Tomaksen kasvua, kehitystä, kaikkea.

Oi miksi, miksi tämä aika tuntuu menevän niin kovin nopeasti? Miksi pikkumuruni kasvaa niin kovin nopeasti? Miksei aikaa voisi vain pysäytää?

Mä oon yrittänyt nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta hymystä, naurusta, liikkeestä, uuden taidon oppimisesta, kiukkuilusta, kiljaisuista.

Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja iso osa niistä on vielä tunteja, jolloin tuo pikkumurumme nukkuu.
Nukkuu vieläpä hurjan söpösti tuhisten ja välillä hymyjä vilautellen ja omiaan unissa höpötellen.

Monesti, niin kovin monesti löydän itseni katsomassa nukkuvaa pikkuistamme, mä tuun aina kaipaamaan näitä aikoja. Jo nyt, on ikävä sitä aikaa kun Tomas oli ihan pieni, vaikkei mikään iso ole vieläkään, mutta kuitenkin. Tää kaipuu varmaan on ja pysyy.

Toisaalta on kyllä ihana huomata kun oma muru kasvaa ja kehittyy. Niinhän lasten kuuluukin.
En tekisi mitään toisin, mutta haluaisin enemmän aikaa vuorokauteen.

Mulle tulee jopa öisin ikävä Tomasta, vaikka meidän välissä on hurjat kolme metriä. Monesti olen nostanut taasen pojan meidän keskelle nukkumaan, saa kuunnella pientä tuhinaa ja pitää toista kädetä. Ne on juuri niitä ihania muistoja, joita kukaan ei voi multa viedä pois. 

Meillä on Tomaksen kanssa hassuja tapoja, aina herätessä molemmat ollaan peilin edessä ja hassutellaan, auton kyydissä ollessa täytyy saada pitää toista kädestä kiinni, Tomas on oppinut myös olemaan "aaaai", eli halaamaan. Kuolaisia "pusujakin" tulee  jos suukottelee poikaa poskille, sitten Tomas ottaakin hiuksista kiinni ja vetää oman poskeni itseään päin ja kuolaa sen kunnolla ja lopuksi poika päästää irti ja virnistää isosti! :D

Hupsu pieni, mä luen ton pusuksi, vaikka joku voi ajatella, että Tomas yrittää "syödä" mut/purra mua. On mulla ihana pikkumuru.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Reissua ja koevedokset

Jälleen kerran yksi mukava päivä takana päin. Harjoiteltiin tänään hieman syöttötuolissa istumista ja syömistä. Hyvinhän tuo näytti onnistuvan, lisäksi Tomas sai itse hieman sormiruokailla. Syöttötuolissa poitsu jaksoi istua hyvin suorassa, mutta odottelen nyt torstaiseen neuvolaan, jossa katsotaan enemmän tuota istumista ja pohditaan joko on poika valmis istumaan syönnin ajan syöttiksessä.

Aamupäivästä Tomin veli tuli meille ja odoteltiin sitten, että Tomas heräilee uniltaan. Poitsu heräsikin yllättävän nopeasti, joten syötiin ja lähdettiin ajelemaan keskustaan ja siitä Äänekoskelle.

Ensin haettiin siis 6kk kuvausten koevedokset! Oli ihan kivoja kuvia, sieltä muutama lemppari jo löytyikin.


Koevedokset

Käytiin myös morjenstamassa mummoja ja vietiin tuliaisiksi kahvia, kahvileipää ja suklaata. Olisin vienyt kukankin, mutta eihän tuossa meidän kaupassa ollut mitään kaunista.

Tomas söikin äsken jo iltapuuron, joka ollaan nyt yritetty sujauttaa poäivän ruokailujen joukkoon. Josko yöunet olisivat paremmat? Tiedä sitä.
Nyt vain kohta poitsu unille ja sitten lähdenkin taas lenkille viettämään hieman omaa aikaa!

Ihanaa iltaa kaikille! :)


maanantai 18. helmikuuta 2013

Paljon pikkuisia

Tänään oli eka tapaaminen äiti-vauva ryhmän kanssa. Eilen illalla jännitin ihan hirveästi, että uskaltaudunko menemään. Mitähän ne muut musta ajattelee, millasia ne muut äidit on?
Vielä aamullakin pohdin, että jos en lähdekkään. Mä niin stressaan tällaisissa tilanteissa aina.

Onneksi kuitenkin lähdin, oli nimittäin mukavaa.
Tomas yllättäen vierasti ja kiukkusi, sekä puklasi pariin kertaan mun päälle. Normaalisti kun ei kiukuta ja viimeksi on tainut puklata joskus 2kk takaperin. Joten mikäs siinä. :D

Mulla alkoi särkemään lopussa  hirveästi päätä ja Tomas vaikutti väsyneelle, joten Tomi tulikin sitten hakemaan meidän puolentoista tunnin höpöttelyn jälkeen.

Autoon kun päästiin, Tomas nukahti heti, joten kiukkuamisen syykin selvisi. Kotiin päästessä mä nappasin särkylääkkeen ja painelin itsekkin hetkeksi lepäämään.

Illasta jatkoin soseiden tekoa ja niitä tulikin ihan riittävästi taas, myöhemmin käytiin myös Sonjan kanssa lenkillä, kuten kaikkina muinakin iltoina siitä saakka kun he tähän samalle tielle muuttivat.

Nyt rauhoittumaan taas ja huomenna kydään hakemassa koevedokset Tomaksen 6kk kuvista, sekä pyörähdetään taas katsomassa Tomaksen isomummua ja isoisomummua. :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kielten opetus


Tämä postaus käsittelee suunnitelmiamme kun Tomas alkaa oppimaan puhumisen taidon. Kielikylpyjä luvassa siis.

Raskausaika jo suunnittelimme, että haluamme opettaa Tomakselle mahdollisimman nuoresta alkaen suomen kielen lisäksi ainakin englantia. Tämä siksi, että tulevaisuudessa kielitaidosta ei ole kuin hyötyä ja nykyään englannin osaamisella pärjää pitkälle.

Olenkin siis itse höpöttänyt omien taitojeni mukaan Tomakselle synnäriltä asti muutamia sanoja ja lauseita englanniksi, kuulostaa pienestä varmaan oudolle, mutta joskus tulevaisuudessa saattaa myös oppia näin. Nykyään höpöttelen edelleen englanniksi joitan juttuja, mutta pyrkimys on, että jotain aina päivittäin. Loruja, sanoja, kysymyksiä. Kuitenkin toistaiseksi toistan paljon samoja juttuja. Mullahan ei siis itselläni tuo englannin puhuminen ole vahvimmasta päästä, vaan esimerkiksi ruotsia puhun huomattavasti paremmin. Ehkä sitten myöhemmin opetan myös ruotsia, mikäli poikaa kiinnostaa. Näin pysyy oma kielipääkin jollain tasolla edes. Eli on myös "oma lehmä ojassa" tässä asiassa.

Kunhan Tomas oppii suomeksi sanoja, pyrin opettamaan samat sanat englanniksi.  Mä olen itse hirmu kiinnostunut eri kielistä ja haluaisin osata puhua vaikka ja mitä kieliä, mutta tekoisyitteni varjolla, en ole opetellut. "Nuorempana" olin hyvin kiinnostunut eri kielistä ja eri kieliä puhuvista ihmisistä, mulla oli paljon kirjallisuutta, englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Kävin myös lapsena englanninkielistä "leikkikoulua", joka kokoontui kerran tai pari viikossa iltaisin.

Mielestäni olisi hurjan kiva, jos Tomas pääsisi myöhemmin monikulttuuriseen päiväkotiin tai kerhoon, oppisi näin hyväksymään myös erilaista kulttuuria helpommin. Nykyään kyllä taitaa olla aika laajasti eri kulttuureista olevia lapsia, minne sitten meneekin.

Olisi tietysti huippua, jos Tomas pääsisi vaikka englanninkieliseen päikkyyn/kerhoon/leikkikouluun tms.

Tälläisia kieltenopetus suunnitelmia meillä on, toivottavasti vaan jaksan panostaa tähän vielä tulevaisuudessakin. Toisaalta onhan tätä jo kohta 6kk tehty, joten miksi se unohtuisi kokonaan ainakaan?



Onko muut ajatelleet opettaa lapselleen pienestä alkaen toista tai jopa kolmatta kieltä?
 Onko teissä lukijoissa ketään kaksikielistä? 

lauantai 16. helmikuuta 2013

Uusien juttujen maistelua, NAM

Ihan pakko tulla kirjoittelemaan nyt teille muutama Tomaksen lemppari ruok/välipala tänne.

Elikkäs, törmäsin kaupassa Ella's kitchenin välipaloihin, ne on tarkoitettu pikkuihmisille 4kk iästä alkaen. Kiinnitin huomioni lähinnä värikkäisiin pussukoihin(vai miksi nuita nyt sanotaan?)
Ostin kokeeksi sitten yhden omena-banaani soseen maistiaisiksi. Ajattelin, että mitenhän uppoaa, kun omppu ei ole ollut meillä mitenkään ykkösvälipalaa Tomaksella.

Varuiksi maistoin itse tuota vähän itse ennen kun Tomakselle tarjosin, Tomas kun sai ekan lusikallisen suuhun oli hetkessä suu taas ammollaan auki, jotta saisi lisää. Tuo on siis oikein hyvää niin äidin, kuin pojankin mielestä! Suosittelen kokeilemaan ehdottomasta.

Lisäksi nuo Ella's kitchenin tuotteet ovat 100% luomua, eikä sekaan ole lisätty edes vettä.

Samaa sarjaa löytyy myös 6kk eteenpäin smoothiet, luulempa että näitäkin kokeillaa meillä!

Tuotteita löytyy ainakin, k-citymarketeista, halpahalleista ja prismoista.

Pahoittelen kuvan laatua, otin webillä.. :D
Toinen uusi juttu mitä ollaan omaisteltu on Bonan sose, pikkukalastajan herkku.
Kalaa Tomas sai ensimmäisen kerran maistella tuon soseen avulla. Ostan maalle soseet kaupasta, muuten teen itse.
Tomaksella oli tosiaan taas syömälakko, eli mitään kiinteää ei mennyt alas, joten maito linjalla mentiin. Sitten kuitenkin lämmittelin kokeeksi tuota sosetta ja hetkessä oli eka annos mennyt ja lämmitettiin jo toista. Taas oli suu ammollaan hetkessä edellisen lusikallisen sinne laitettua. Eli tää on nyt uusi lemppariruoka. Täytyy keksiä, miten soveltaisi tuota kotitekoisesti ja yritän muutenkin välttää nuita Nestlen tuotteita..


Jos vain suinkin ehdin, yritän muokkailla taas tätä ulkoasua enemmän miellyttävämmäksi tänään.





Hiljasta

Blogin puolella on nyt ollut hiljaista, sillä me majaillaan maalla. Lähettiin tekemään yllätyshyökkäyksenä tänne ystävänpäivänä ja tuotiin tullessamme herkkuja ja tehtiin omien vanhempieni luona hyvää ruokaa. Illasta lähdettiinkin Tomaksen toiseen mummolaan ja hengailtiin siellä, kun saatiin poika nukkumaan mentiinkin saunaan. Saunominen taitaa olla ihan ykkösjuttu aina täällä maalla. Ja tää rauhallisuus.

Eilen tultiin taas tähän omille vanhemmilleni saunottin ja haettiin ruokaa.
Illalla kun saatiin Tomas nukkumaan lähdettiin ajelemaan.
Nauroinkin Tomille, että mistä tietää olevansa maalla? Siitä että täällä ajetaan traktorilla kylän lenkkiä ja pikkuihmiset juo kaljaa keskellä kylää ihan vapaasti, sillä missään ei ole poliiseja. Tokihan myös s-marketin tuulikaapin läpi joku tyyppi ajoi polkupyörällä edestakaisin ja kuului kaljapullojen särkymisetä.

Myöhemmin käytiin tsekkaamassa myös Vanhojen jatkot. Oli muuten kuvien perusteella kauniita vanhoja täällä! Itse tansseja ei päästy katsomaan. Jatkoilla porukkaa oli niin paljon, että auto piti jättää tielle ja siitä sitten piti peruuttaa pois kun halusi lähteä. Oli ihan hauskaa säätämistä taas tuo peruuttaminen sellaisella pienellä huonosti hoidetulla ja pimeällä tiellä.

Selvittiin kuitenkin hengissä ja lähdettiin porukoille nukkumaan. Yöllä heräsin kun tipuin sängystä. Vähän nauratti.

Nyt Tomas on päikkäreillä, mä laitoin kamat kasaan ja Tomikin tuli porukoiltaan takasin. Mun kamera jäi niille, joten pistin Tomin hakemaan sen. Kunhan Tomas heräilee aletaan valmistautumaan kotiin lähtöön.
Kyllä sitä omaan kotiin kaipaakin taas. 

Miten muiden viikonloppu on alkanut?

torstai 14. helmikuuta 2013

Lelut.fi arvonta lukijoilleni

Facebookissa jo paljastin, että lelut.fi on sponsoroimassa blogin arvontaa.
Lelut.fi tarjoaa suomen halvimmat lelut hintatakuulla.

Palkinnoksi arvonnan voittajalle lähtee Lego Duplo Numerojuna!



Arvonta on tällä kertaa vain ja ainoastaan blogin kirjautuneille lukijoille.
Jos siis mielit arvontaan mukaan, tee itsellesi google tili, lisää itsesi lukijaksi ja osallistu arvontaa. :)

Arpoja ansaitsee vanhaan tapaan.

Blogin lukijana saat automaattisesti yhden arvan kommentoimalla "muista ilmoittaa" kohdan asiat.
Tykkäämällä Pieni perhe facebook-sivusta saat yhden arvan.
Linkittämällä arvonnan blogiisi saat yhden arvan.

Muista ilmoitaa:
Toimiva e-mail mukaan kommenttiisi
Nimimerkki jolla luet blogia
Monellako arvalla olet mukana

Mahdollisuus on siis kolmeen arpaan! Arvonta aika on 14.2.-22.2.2013!
Arvonta päättyy perjantaina 22.2 klo 20.18 jolloin Tomas on tasan 6kk ikäinen!:)

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kuvaukset

 photo 8bfe1347-b07b-4f77-b74a-b733d1ddda83_zpsb0073a7c.jpg
Tänään tosiaan oli Tomaksen 6kk valokuvaukset. Aika kuvauksiin oli kolmelta ja jänskätin alkuun hirveästi miten Tomas jaksaa olla hereillä, kun eilen illalla ei poika meinannut rauhoittua ajoissa nukkumaan. Automatkalla Tomas nukahti hetkeksi ja heräsi kun nostettiin autosta pois.

Ei kuitenkaan vierastanut kuvaajaa tai mitään, vaan kaikki meni ihan kivasti. Hymyjä ei meinannut millään irrota, kun poitsu vaan ihmetteli lamppuja ja uutta ympäristöä. Siinä saatiin sitten kuvaajan kanssa tehdä töitä hymyjen eteen.

Kuvia otettiin istuma-asennossa, sekä makuullaan. Istumakuvat onnistuivat kivasti ja makuulla otetut kuvat myös, kuitenkin enemmän kuvia saatiin otettua istuen.
Tomas kun keskittyi makuullaan niin kovasti korokkeeseen jolla pötkötteli.

Kuvausten jälkeen tultiinkin suoraan kotiin ja Tomas kikatteli ja leikki itsekseen lattialla, kun me höpöteltiin Tomin kanssa vieressä. 

Toisille päikkäreille Tomas kävikin vasta viiden pintaan ja kävinkin herättelemässä Tomasta puoli seitsemän aikoihin, jotta käy ajoissa nukkumaan tänään.

Sain päivällä myös ikäviä uutisia ja näitä asioita selvittelläänkin sitten myöhemmin, niistä ei sen enempää.

Iltapäivällä Sami, Sonja ja Niina tulikin käymään. Höpöteltiin niitä näitä.
Nyt rauhoitutaan katsomaan salkkareita ja tehdään jotain hyvää iltapalaakin.




tiistai 12. helmikuuta 2013

Tomaksesta

  photo Hiljattainpaumlivitetty14_zpsdcb07d4f.jpg


Tässä postauksessa nyt enemmän juttua pelkästään Tomaksesta.

Ensinnäkin, Tomaksen hiukset kasvaa hassusti ja tuosta takaa eteen keskeltä, kuten kuvasta huomaa, Edestä ne meinaa mennä jo silmille.
Milloin parturiin vai uskallanko itse leikata kun omista parturointi sakset?

Mitäs tuo meidän 5½ kk ikäinen murumme osaakaan..
Tomas osaa kääntyä joka suuntaan, tunnistaa nimensä ja yrittää kovasti päästä eteen päin ryömien. Ryömiminen kuitenkin on kovin hidasta, mutta poitsu viihtyy loistavasti masullaan ollen. Tomas yrittää kovasti konttausasentoon, mutta se ei suju. Käsilleen varaa kuitenkin paljon.

Kävelytuoli on ihan ykkösjuttu ja sillä meneekin eteen ja taakse, sekä osaa kääntää tuolin niin että voi vaihtaa suuntaa. Kävelytuolilla meno ei ole "hyppimistä" vaan askeltaa ihan hienosti.

Tomas seisoo tukeavasten hienosti ja yrittää lähteä liikkeelle sivuttain. Aina seisoessa kuitenkin on joku takana ottamassa kopin, jos ei jaksakkaan seisoskella.
Sohvaa vasten seisominen on parasta, kun saa rapsutella ja taputtaa sohvaa, josta ilmeisesti lähtee oikein kiva ääni kun se naurattaakin.

Tomas osaa myös kiukutella kovasti, jos asiat ei mene niinkuin hän itse haluaa. Hän myös itkee todella harvoin, joten kun itku tulee, on jokin oikeasti huonosti/nälkä/jokin kipeä.

Meillä nauretaan paljon ja nykyään aina kameran nähdessään Tomas alkaa hymyilemään leveästi. Kunnon poseeraaja. :D

Tomas kutiaa ihan joka paikasta, vaippaa vaihtaessakin naurattaa kovasti, samoin pukiessa, tai vain silitellessä.

Hatun pukemisesta Tomas ei tykkää lainkaan, aina alkaa kamala huuto, kun edes näkee hatun. Ulkoilu ja autoilu on kuitenkin kivaa. Tomas myös höpöttelee paljon ja vastavuoroisesti, sekä mumisee unissaan ja musiikkia kuullessaan. Nykyään kun radio on päällä lähes aina on muminaa siis paljon. 

Lelut myös vaihdetaan kädestä toiseen, käännytään äänen suuntaan, istutaan kohtuu hyvin, ravistellaan leluja, silitetään (ja revitään) koiran turkkia. Tomas myös harjoittelee itse juomaan tuttipullosta. Yritetään nyt pikkuhiljaa siirtyä nokkamukiin kuitenkin.
Siinä nyt jotain mitä poitsu osaa touhuilla.

Lempi puuhia on kylpeminen, lukeminen, kävelytuolilla leikkiminen ja tanssiminen.

Tomas nukkuu yönsä hyvin, 20-21 aletaan yöunille ja syödään 04-06 välillä, aamulla heräillään 8-9 välillä ja aletaan aamutoimille ja aamupuurolle. Aamusin syödään puolikas annos puuroa, pari lusikallista marjasosetta ja hieman maitoa. Lounas meillä on jäänyt nyt välistä, kun ei poitsulla ole nälkä, joten lounas syödään ekojen päikkäreiden jälkeen.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Vaatetta

Tomaksella on ihan hirveästi vaatteita, mutta pysyypähän vaatteet hyvä kuntoisina kun ei tarvitse jatkuvasti pestä. Kokosin näihin kollaaseihin jotain, mitkä olisi vielä kiva hankkia. Mä tykkään hurjasti pitää Tomaksella ruutu ja raita kuoseja, kauluspaitoja ja erilaisia farkkuja. Toki Tomaksella on myös perus kollareita ja sammareita, mutta ne onkin vähemmän käytössä. Myös värikkäät vaatteet on sellaisia, joista tykkään Tomaksen päällä.

Lindex ja seppälä

kaikki vaatteet

Toi Lindexin body on tosi suloinen ja seppälän huppari ihanan värikäs. H&M:n raitaneule on kans ihana raidat+värikkyys. Farkkupaita on söpö ja ruutupaita samoin. Perus farkkujahan pojalla pitää olla, samoin vähän löysempiä housuja ja eihän se ole mies eikä mikään jos ei yksiä punaisia housuja ole! :D


Ja jotta kuvien kopioinnista ei tule huutia niin tässä suorat linkit kollaasin vaatteisiin:
Lidex body
Seppälän huppari

Raitaneule
Farkkupaita
Ruutupaita
Farkut
Löysemmät housut
Punaiset housut

Nykyään Tomas käyttää vaatteita kokoa 68, käytettynä ostetuista meneevaihtelevasti koot 68/70/74cm vaatteesta riippuen.

Millasia vaatteita te käytätte lapsillanne?Millaisista itse tykkäätte?
Laittelin sivupalkkin kyselyn, teenkö synnytysjutun vaiko en? Sinne saa laittaa mielipiteensä. :)

Rinkirinki ja 11.2

Blogirinki




Noin kolmisen viikkoa takaperin tuli mukava uutinen sähköpostitse. Pieni perhe on valittu mukaan Blogirinkiin.
Kun sain sähköpostin, innostuin hurjasti, enkä olisi malttanut olla kertomasta asiaa teille ihanille lukijoilleni. Nyt asia on kuitenkin virallistettu.
Tämä on ihan huippu juttu, sillä mukana blogiringissä on mun ehdottomia suosikkiblogeja!

Blogirinkiin liittyvät postaukset merkitsen Blogirin logolla.

Täältä pääset katsomaan blogin esittelyn:
 http://blogirinki.fi/pieni-perhe/


"Blogirinki kokoaa huippublogit yhteen

Blogirinki edustaa maamme kiinnostavimpia blogeja. Yritys myös suunnittelee ja toteuttaa kampanjat yhdessä mainostaja-asiakkaiden kanssa. Blogirinkiin on valittu mukaan asemansa vakiinnuttaneita, suosittuja blogeja.

Blogit ovat nousseet merkittäviksi kanaviksi perinteisten medioiden rinnalle. Bloggaajat ovat vahvoja mielipidevaikuttajia ja heidän asiantuntijuuttaan arvostetaan. Blogit keräävät myös suuria kohderyhmäyleisöjä, esimerkiksi Blogiringin ruokablogit tavoittavat yli 50 000 ruuanlaitosta kiinnostunutta viikoittain.

Blogiringin toimintamalli on suunniteltu yhteistyössä bloggaajien kanssa ja heidän näkemyksiään kuullaan kampanjaratkaisuissa. Blogirinki tukee jo aktiivista blogiyhteisöä, jolle yhteisöllisyys on tärkeää.

Blogiringissä mukana olevat blogit toimivat edelleen itsenäisinä sivustoina omilla alustoillaan. Nyt mukana myös mammablogit!" http://blogirinki.fi/info/


Toinen juttu! 
Tänään on 112 päivä, joten muistakaahan tarkastaa palovaroittimien patterit, tsekata että sammutuspeitteet löytyvät oikeasta paikasta ja ei sen vaahtosammuttimenkaan osto pahaa tekisi

Itse huomasin että keittiön patteri alkaa olemaan lopussa, joten ei muuta ku uudet patterit sinne, keittiöstä löytyy myös sammutuspeite, mutta tuo vaahtosammutin on vielä ostamatta.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kumman valitsisin jos olisi pakko?

Katsoin yhden Housen vanhan jakson. Se pisti miettimään.
Mietin, että olisiko mitään mitä en oman lapseni hyvinvoinnin vuoksi tekisi.
Tulin tulokseen, ettei mitään.Tekisin mitä vain, että oma pikkuiseni olisi kunnossa. Tuleepa eteen mitä vain, teen mitä tahansa Tomaksen hyvinvoinnin eteen. Ihan mitä tahansa.

Kysyin samaa asiaa Tomilta ja Tomi tuli myös samaan tulokseen.
Hänkin siis tekisi Tomaksen eteen mitä vain.
Luulen, että jokaisen lapsen vanhempi ajattelee näin.

Entä jos minun joskus täytyisi valita Tomin ja Tomaksen välillä. Kummasta luopuisin.
Tätäkin pohdin ääneen. Toivottavasti en koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen.

Jos kahdesta parhaasta pitäisi kuitenkin valita, valitsisin Tomaksen. Tämä siksi, että Tomaksessa näkisin loppupeleissä myös paljon Tomia. Voisin kertoa Tomakselle paljon asioita.
Tomissa taas, en näkisi niin paljon Tomasta. Menettäisin myös jotain mikä on kasvanut sisälläni reilut yhdeksänkuukautta, jotain ainutlaatuisen upeaa. Jotain mielestäni täydellistä.

Mulle on tullut menettämisen pelko, lähinnä siksi, että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Ei mulla ennen äidiksi tuloa tällaista ollut. Niin se oma pikkuinen vaan muuttaa asioita.


Oletteko te pohtineet koskaan kenet valitsistte? Onko teillä menettämisen pelkoa?


lauantai 9. helmikuuta 2013

Vuosipäivä

Aamu lähti käyntiin tänään jo kello kahdeksan. Oli aikamoisen kooma olo vaihteeksi, mä kun olen aamu-uninen, mutta eilen sovittiin Tomin kanssa, että noustaan molemmat kun Tomas herää.

Meillä oli aika kiirettä tämä aamu. Piti siivota, laittaa Tomaksen kamppeet valmiiksi, käydä lenkillä ja värjätä mun hiukset ennen kuin Sonja tulee hoitamaan Tomasta.

Eihän tässä nyt tietenkään vältytty ongelmilta. Hiusten värjäyksen jälkeen laitoin niihin keltaisuutta poistavan hiusnaamion ja  hiukset menivät sinisiksi. Pesin hiukset seitsemään kertaan, jolloin sininen lähti suurimmaksi osaksi pois. Mä vähän osasinkin odottaa tuota, sillä mä jouduin ottamaan värinpoiston yks vuos takaperin, kun laitoin vappuväriä hiuksiin, muuten se ei lähtenyt ja sitä vakkari kampaajakin ihmetteli.

Kun saatiin kaikki kuntoon ja itsemme valmiiksi, takistani hajosi vetoketju. Onhan takki jo vuoden vanha.. Onneksi on varatakki.

Päästiin kuitenkin ajoissa lähtemään ajelemaan.

Lähdettiin siis kaksin viettämään vuosipäiväämme.Yhtesiä vuosia meille on kertynyt kuusi. Kuusi ihanaa, mukavaa, kamalaa, ylämäkistä, alamäkistä, mutta kaikin puolin mahtavaa vuotta. Mä en voisi olla onnellisempi. Mulla on kaikki mitä voi toivoa. Oma perhe.

Suuntasimme ensin tunniksi hohtokeilaamaan, olin keilannut viimeksi vuonna 2007, joten varoittelin Tomia, että olen surkea siinä, joten saa opettaa. Keilaus meni kuitenkin hyvin, hävisin ekan erän ja voitin toisen. Oli se sitten hauskempaa kuin muistelinkaan, lisäksi keilahallissa soi hyvä musiikki ja sovimmekin, että käydään useamminkin keilaamassa ja otetaan sitten Tomaskin mukaan.

Keilauksen jälkeen suuntasimme ravintolaan. Tarjoilija näytti pöytämme ja ehdotti alkuun lime-mansikka margaritaa. Otimmekin sitten sellaiset alkuun.
Hyi kamala, että oli pahaa! Join sitä varmaan sentin ja siihen se jäi.

Sitten aloittelimmekin alkuruoilla. Tarjolla oli monenlaista salaattia, eri tavoilla valmistettua lohta, sieniä, juustoja, leipiä jne.

Pääruokana oli mm. paahtopaistia(+kastike), kermajuustoperunoita, kanaa, lohta(+kastike), paistettuja vihanneksia, sienipaistosta ja jotain muuta, mutta en saa sitä mieleen.

Jälkkäriksi oli tarjolla jäädykettä, omenapiirakkaa, jotain toista piirakkaa, keksejä, makeisia, kahvia ja teetä.

Syönnin jälkeen suuntasimmekin kotiin.

Kotona mä lähdinkin lenkille ja illasta köllöteltiin kaikki yhdessä sohvalla. Tomas lopulta nukahtikin meidän keskelle. Mä olen niin kiitollinen mun elämääni kuuluvista ihmisistä ja etenkin siitä, että meillä on Tomas.

Meillä on ollu ihana päivä, saatiin olla rauhassa ja höpötellä, hoitaa suhdettamme, palata kotiin pikkuisemme luokse halimaan ja suukottelemaan nauravaista muruamme. Mä olen niin onnellinen.

torstai 7. helmikuuta 2013

Bumbo? Keinueläin? Kokemuksia?

 Surffailin taas illalla eri sivustoilla katselemassa, josko löytyisi jotain kivaa. Etsin Tomakselle 6kk lahjaa. Tässä pari juttua mitä mietin.

Juu, nää mun illat menee seuraavalla tavalla: 19:30-20 salkkarit, 20.00-20.15 Tomaksen syöttö ja nukkumaan vienti, 21.00 lenkille ja 22.00 omaa-aikaa sisältäen lihaskunto treenin, nettishoppailut, lenkillä käynnin  ja muut kivat jutut.

No palatakseni asiaa. Oon selaillut etenkin niitä turvaistuimia, sekä lelusivustoja. Ihan kun nuita leluja ei olisi jo tarpeeksi.. 
Oon myös miettinyt tuollaista Bumbo istuinta, mutta kannattaako sitä enää tässä vaiheessa hankkia, kun pian aletaan harjoittelemaan istumista kunnolla?

Kuva
Onko kellään kokemuksia näistä? Nuo olisi nyt nimittäin tarjouksessa Lekmerillä -29% eli hintaa jäisi vain 44,90€.. Houkuttelevaa. Tää lime on mielestäni kivoin nuista väreistä. Toki jos meillä olisi tyttö, niin varmasti kaikki tulisi pinkkinä. Joskus vielä saan itselleni pinkin huoneen.. :D

Vieraillessani Lekmer.fi sivustolla, löysinkin paljon hauskoja juttuja tuon Bumbo istuimen lisäksi.
Nimittäin haaveilen, että ostettaisiin Tomakselle jossain vaiheessa keinuhevonen, tuolla kuitekin oli hauska keinujuna ja keinulammas. Niin ja nuiden lisäksi vielä sellainen pehmoinen "hyppypallo". Sekin oli hauska.Niin ja mä oon muuten aina eläny siinä uskossa, että ko sivulla myydään vain leluja. Oon ollut hölmö, siellähän on lisäksi mm. vaatteita ja turvaistuimia!

Okei, onkohan mulla nyt joku pehmo-villitys meneillään? Ehkäpä.
Meillä oli lapsena ihan kamalasti pehmoleluja, joten äitini on varmasti osasyyllinen tähän pehmolelu villitykseeni.

Kuva


Tuollainen pehmoinen keinueläin olisi kiva, mutta kuinka kätevä? Onko jollain tällaisista kokemusta?

Mulla itselläni oli oman vaarini itse tekemä keinuheppa joka oli ehdottomasti maailman paras, tuosta hepasta mulla vaan ei ole tietoa, minne se on päätynyt. Toisaalta, Tomin pappa on aikamoisen kätevä käsistään, joten tiedä vaikka hän suostuisi tekemään Tomakselle oman keinuhepan tms. Täytyykin kysyä ensi kerralla asiasta kun heillä vieraillaan. Kuvat lekmer.fi

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mietteitä tulevasta

Me ollaan suunniteltu taas vaihteeksi, yritetty pohtia tulevaisuutta ja miettiä mitä milloin ja miten.

Ihan alkuun lähitulevaisuuteen liittyen, varasin Tomakselle ajan sinne 6kk kuvauksiin! Ne on jo ensi viikolla!

Sitten muuta.

Ensinnäkin, edelleen etsitään asuntoa. Eilen vein asuntohakemuksen postilootaan. Sitten kun asunto joskus löydetään pääsee taas sisustamaan. Ihanaa.

Toiseksi, ollaan juteltu todella paljon toisesta lapsesta. Aiemmin mulla oli kova vauvakuume, nyt ei enää ole. Silti huomaan ajattelevani paljon toista lasta, haluaisin niin kovasti toisen jo nyt. Tämä toisen lapsen hankinta on meillä puheissa mukana vähintään kuutena päivänä viikossa. Eli siitä kyllä keskustellaan paljon. Kummatkin halutaan toinen ja kysymyksiä nousee mieleen paljon.

Onko raskautuminen taas pitkä prosessi?
Sitähän ei voi tietää, tässä ensimmäisessä meni niin kauan ennen kuin pysyvä plussa testiin saatiin. Ennen tätä plussausta sain yhden keskenmenon.En halua sitä enää.
Voi kun nääkin toimis silleen sormia napsauttamalla, mutta ei. 

Pärjättäiskö me?
Mielestäni pärjäisimme varmasti kahden kultamurusen kanssa, tokihan se on haastavampaa varmaankin, mutta mikäs siinä.

Jaksaisinko mä miten kahden pienen kanssa?
Jaksaisinko? Luulen niin, eriasia on sitten se raskausaika, mitä jos selkä menee taas, mitenkäs sitten hoidan Tomasta, kotia jne. Noh, helppo homma. Tomi auttaa, tukiverkostot on hyvät. Vastaus on siis, jaksaisin.

Ehtisinkö tekemään vielä omia juttujani?
Varmasti vähemmän kuin nyt, mutta mikä on parempaa kuin oma perhe, se menee aina kaiken edelle. Jos omaa-aikaa tarvitsee on läheisiä kuitenkin auttamassa.

Milloin on oikea aika?
Tähän en osaa vastata, oikea aika on mielestäni nyt ja aina.

Ollaan mietitty toista lasta jo paljon, seuraavan kolmen vuoden sisällä se toinen muru syntynee, mikäli sellainen onni meille suodaan.

Milloin on teistä oikea aika? Millaista arki on kahden pienen kanssa?



tiistai 5. helmikuuta 2013

Äitiryhmä




Hetkiä blogin Katriina sai idean perustaa Jyväskylään äitiryhmän (Jyväs-mammat). Hyvä idea!
Tokihan mä halusin mukaan Tomaksen kanssa ja päästiinkin. Tänään Katriina perusti meille facebookkiin ryhmän, innolla odotankin mitä ryhmä tuo tullessaan, tarkoitu olisi nähdä sitten porukalla, jakaa vertaistukea, vinkkejä ja saada uusia tuttavuuksia. Eikö kuulostakkin hyvälle?

Ainut juttu mikä tässä taas pistää asian "hankalaksi" on se, että jännitän tämmösiä uusien ihmisien taapamisia ihan hirmuisesti, stressaan ja mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Näissä tilanteissa myös miettii väistämättä, että mitähän ne ihmiset musta ajattelee.
Ehkä mä nyt kuitenkin uskaltaudun ja otan itseäni niskasta kiinni, jotta Tomas pääsee tapaamaan toisia lapsosia!
Oon kyllä tosi innoissani tästä ja toisaalta hirmu jännittynyt (hyvällä tavalla).

Jännitättekö te muut, uusien ihmisten tapaamista?
Onko muut jossain äitiryhmässä, tai kenties jopa tässä samassa?