keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Unettomat yöt ja valvotut päivät

Näille unettomille öille ja päiville ei näy päätöstä tulevan. Ollaan nyt taisteltu Tomaksen nukkumisen kanssa viimeaikoina  enemmän kuin koskaan.
Minne katosi se äidin pieni kultapoika, joka veteli parit pitkät päikkärit ja nukkui yötkin kohtuu hyvin?

Nuo normaalit 2-3h päikkärit ovat vaihtuneet max. 30min pituisiksi, yöunet ovat jääneet ihan liian vähälle.
Tomas herää yössä noin tsiljoona kertaa. Aina kun pääsen itse sänkyyn alkaa pojan sägystä kuulumaan huutoa. En mä aina siihen viereen mene, odottelen että josko rauhoittuisi itsekseen. Harvemmin niin kuitenkin käy.

Ei myöskään auta maito, vaipanvaihto, vaatteiden vähennys/lisäys, tutti, viereen ottaminen, hyssyttely, silittely, tassuttelu, laulaminen.. Ei sitten yhtään mikään.
Pistää mielen matalaksi, etenkin kun itse herään nuita yöheräilyjä hoitamaan. Unet on sitten niin hirmu katkonaisia.

Välillä on Tomaksella lämpöä, välillä ei. Hampaista ei ole tietoa, korvatkaan ei vaikuta kipeiltä. Silmiä hieroo, mutta merkkejä tulehduksesta ei ole. Mä oikeasti melkein toivoisin, että Tomakselle puhkeaisi lähiaikoina hammas tai jotain, jotta tälle löytyisi syy.
Kait tämä on nyt joku vaihe, että uusia juttuja pitäisi harjoitella unissakin?

Eikä tämä tietenkään tähän lopu. Tomas on ihan sylivauva. Ei sitten mitenkään voi olla sitterissä taikka leikkimatolla,  ilman että joku on kokoajan vieressä. Vaunuissakin vain valvotaan, mutta toisaalta näkeepähän pikkuinen maisemia lenkillä. :)

Tomaksesta on tullut nukkumaton ja huutava kiukkupussi. Myönnän, että väsyn. Myönnän myös, että olen vienyt huutavan lapsen omaan sänkyynsä päivällä ja laittanut oven perässäni kiinni.
Vetänyt henkeä ja mennyt takaisin.
Tuntuu niin huonolle ihmiselle, kun ei tiedä mikä pienellä on. Kipeä kun ei tunnu olevan ja yhtä hymyä on silloin kun saa olla sykyssä tai jumpataan.

Niin ja silloin kun ei muuta keksitä niin Tomas kiljuu innoissaan, se on oikeastaan hauskaa ja huvittavaa vielä.  Mä en käsitä miten noin pienestä lähtee niin kova ääni! :D

Tomas yrittää muuten syödä varpaitaan kokoajan ja osaa ottaa vahingossa sukan pois jalasta käsin. Vaippaa vaihtaessa Tomaksen on aina saatava varpaista kiinni ja "kiikutettava" itseään. Ryömimällä meni tänään ½metriä takaperin. :D

Nyt saatiin rakas kiukkupussimme nukkumaan, ainakin hetkeksi, mä rentoudun ja odotan yövierasta saapuvaksi piakkoin.

Rauhaisaa yötä kaikille.

7 kommenttia:

  1. Lottoisinpa että Tomas potee pienoista eroahdistusta äidistä, kun on jo ymmärtänyt ettei äiti olekaan joka sekunti vieressä paijaamassa. Sanni kärsii ihan samasta. Idalla helpotti heti kun pääsi itse ryömimään mun perään esim vessaan, ennen sitä huudettiin pääpunaisena niin kauan että tulin takaisin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ensin oli eroahdistusta koiralla ja nyt lapsella? :D Mikä tuuri! No onneks tällä mammalla on myös eroahdistusta pojastaan. :D

      Poista
  2. Tiedän tunteen mitä olla väsynyt, kun Valtteri oli 1-3kk ikäinen, kun sillä oli koliikki :(
    Muistan ku kerran menin about 4-5 aikaa katsomaan leffaa sohvalle, kun Valtteri ei millään rauhoittunut aamuyöllä, olin antanut maitoa ja peiton mukaan otin, siihen jalkojen väliin se nukahti puolen tunnin sisällä heijaamalla ♥

    Jaksamista sinne ♥ !

    VastaaPoista
  3. Must tuntuu et hammas tulossa? Hyvä yötä :)<3

    VastaaPoista
  4. Ootko koittanu nukuttaa Tomaksen yöllä sun viereen? Jos se on eroahdistusta niin saattais helpottaa..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon koittanut, mutta ei auttanut. Viime yö meni jo taas paremmin. :)

      Poista
  5. Ei varmasti ole helppoa. Eikä ollenkaan ihme, että tuntuu ettei jaksa. Toivottavasti tuo vaihe ei kestä kovin kauaa. Jaksamisia sinne!

    VastaaPoista

Haleja <3