lauantai 29. joulukuuta 2012

400 & Toivepostaus parisuhteesta

Tämä on blogihistoriani 400:s postaus. Okei, on niitä enemmänkin, mutta poistelin jotain sellaisia  "turhia" nuista aiemmista teksteistä.

Tämän postauksen päätin pyhittää parisuhteelle, moni on halunnut lukea minun ja Tomin tarinasta ja sivupalkin kyselynkin perusteella parisuhde-aihe kiinnostaa.

Tästä se sitten lähtee, ihan alusta.

Minä ja Tomi olemme molemmat alkujamme samalta pikkukylältä.
Itseasiassa ihan muksuina ollaan asuttu parin kilsan päästä toisistamme, josta Tomi on muuttanut perheensä kanssa sivukylälle ja taas ala-aste ikäisenä takaisin lähemmäs "kylää". Tuolloin ihan penskoja ollessamme, en muista Tomia lainkaan, mutta anoppi kertoo muistavansa minut ja perheeni.

Ala-asteella olimme rinnakkaisluokilla, mutta tuoltakaan ajalta en muista Tomia.
Tutustuin Tomiin ylä-asteella, kun Tomi seurusteli tutun tytön kanssa(tai no tuttujen tyttöjen) ja joissain väleissä liikuimme samoissa porukoissa. Mikä oli huvittavaa, sillä meitä ei aluksi tuntunut yhdistävän mikään. Minulla ei myöskään koskaan käynyt edes mielessä, että alkaisimme joskus seurustelemaan.

 Myöhemmin sitten kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla liikuimme aina vain enemmän samojen ihmisten kanssa ja juttelimme paljon koulussa, puhelimessa ja mesessä. (Oi niitä mesen kulta-aikoja:D)

Juttua taisi alkaa olemaan ekan kerran joskus kasilla, kun molemmat vielä seurustelivat.
 Meillä oli sellaista pientä säätöä ja vääntöä.
 Ysillä sitten vähän enemmänkin jo, vaikka edelleen molemmat seurustelimme.
 Joo tiedän, olin aika lehmä tuolloin ammuuuuu...

 Kuitenkin omalta taholtaan molempien parisuhteet päättyivät ja yhteydenpito vain lisääntyi.
Lopulta huomattiinkin jo seurustelevamme, sain paljon uusia kavereita ja osa vanhoista kavereistani kääntyi minua vastaan jostain kumman syystä.

Tomi ei näytä yhtään itselleen tässä. :D Lisäksi sillä oli flunssa :D
Me ei käyty virallisilla treffeillä koskaan ennen seurustelemaan alkamista, tapailtiin kyllä usein milloin missäkin. 

Helmikuussa 2007 aloimme virallisesti seurustella ja suhde oli noh, vähän sellainen kokeilu kai. Molemilla meni aika "lujaa" ja ei ehkä oltu niin kovin kauniisti sanottuna, ajattelevaisia.
Se oli sitä villiä nuoruutta.
Molemmat törttöilimme ja olimme kunnon teinejä, tilanne rauhoittui mitä pitempään seurustelimme.
Muutettiin molemmat opiskelujen perässä Jyväskylään, jossa meno taas meni överiksi. Molemmat tehtiin tyhmiä asioita, joita oli vaikea käsitellä. Olimme molemmat mustasukkaisia toisistamme ja muuta hauskaa. Meno kuitenkin tasaantui aikanaan.

Seuraava iso askel suhteessa olikin vappuna 2008, jolloin menimme kihloihin. Alunperin oli kuulemma tarkoitus, että olisimme menneet kihloihin syntymäpäivänäni kesäkuussa, mutta eipä Tomi malttanut sinne saakka odotella.

Ensimmäisen amis vuoden päätyttyä 2008 muutimmekin ensimmäiseen yhteiseen kotiimme täällä Jyväskylässä, asunto oli samalla alueella kuin nykyinenkin, itseasiassa jopa samalla tiellä.Asunto oli solumallinen ja ihan kaunistelematta sanottuna järkyttävä.

Tuolta muutimme toiselle alueelle hetkeksi ja nyt olemme taas samalla tiellä mistä lähdimmekin.
Olemme muuttaneet tällä samalla tiellä neljästi.

Meno oli rauhallista, mutta juhlimme paljon ja kohtuu useinkin. Etenkin kesällä. Talvisin meno rauhoittui. Sekä tietysti mitä vanhemmaksi tulimme, sitä enemmän saimme järkeä päähämme.

Myöhemmin vuonna 2010 kaipasimme pientä tuhisijaa luoksemme ja päätimme ottaa koiran.
Layla on maailman suloisin karvaturpa.Laylan tarinan voitte lukea TÄÄLTÄ

Joskus vuonna 2010 aloimme puhua lapsesta, mutta tuolloin aika ei vielä ollut oikea ja jätimme ajatuksen hautomaan. Tiesimme kuitenkin molemmat haluavamme lähivuosina lapsen tai jopa lapsia.

Lapsen hankkiminen oli molemmilla mielessä pitkään, joten 2011 sitten päätimme, että olisi ihana saada perheeseemme erilainen tuhisija.Tammikuussa 2011 ajatus virallistettiin ja yritys alkoi.

Ajatuksesta tulikin sitten Tomas.
 

Naimisiin menostakin olemme puhuneet välillä. Sekin asia nyt hautuu jo ties kuinka monetta vuotta, minä kun en osaa päättää haluanko koskaan naimisiin vaiko en.

Näin me ollaan tutustuttu ja näin meidän suhde on edennyt. Kihloihinhan me mentiin aika nopeasti ja nuorina, mutta sitä en kadu. Mulla on maailman kultaisin avomies ja meillä maailman ihanin Tomas ja suloisin koira.

Loppuun pahoittelut exille, jotka tätä lukevat tai tästä kuulevat. :D

15 kommenttia:

  1. Olipas kiva kuulla teidän tarina. :) Tosi kivasti kyllä oot osannut kirjottaa (kuten aina. :)). Ja kivoja nuo kuvat eri ajoilta.

    VastaaPoista
  2. Tossa 3 kuvassa sä näytät tosi nätiltä, ja muuten ruskeet hiukset sopii sulle tosi hyvin. :)

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä sun postauksia on ihana lukea kun kirjotat kaiken niin rehellisesti ja avoimesti :)
    Mekin ollaan H:n kanssa puhuttu jo naimisiin menosta mutta se odottaa kaukana tulevaisuudessa kun tähän 2 vuoteen on riittänyt jo koira, kihlautuminen, 3 muuttoa ja lapsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en oo hirveen "kaunisteleva" ihminen, välillä siitä on hyötyä ja välillä haittaa. :D
      Kiva, että tykkäät. On mukava lukea tämmöisiä kivoja kommentteja. :)

      Poista
  4. Ihana postaus! :)

    Mun blogissa on menossa Aussien hiustuotearvonta. Osallistujia on vielä aika vähän, joten voittomahdollisuus on aika hyvä. :) Tervetuloa osallistumaan:
    Aussie-hiustuotearvonta

    Ja hyvää uutta vuotta jo näin etukäteen! :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Käympä kurkkaamassa, sillä Aussien tuotteet ovat oikein hyviä.

      Sitä samaa sinulle! :)

      Poista
  5. En nyt sano millään pahalla, mutta miksi olette kihloissa, jos et tiedä haluatko naimisiin? Kihlaus on yhtäkuin lupaus avioliitosta. Jos ette koskaan mene naimisiin se sormus on sellainen "säälittävä" teinikihlaparisuhdesormus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on omat näkemykseni naimisiinmenosta, jotka eivät varmasti mene yksiin kovinkaan monen muun ajatusmaailman kanssa.
      Kihlohin voi mennä ilman, että menee naimisiinkin. Toiseksi ei se kuulu kenellekkään meneekö naimisiin vai ei.
      Ei, meille suhtemme ja kihloihin menomme ei ole mikään säälittävä teinikihlaparisuhde.

      Meidän suhteessamme ei ole mitään säälittävää.
      Tekstissä kuitenkin totesin, että asia hautuu, sillä EN TIEDÄ haluanko naimisiin, tähän lähinnä syynä on valinnanvaikeus.
      Haluan joko jättimäiset prinsessahäät tai minimalistisen maistraatti vihkimisen. Vaikeaa. :D

      Poista
    2. Kihloihin voi mennä juu vaikkei mene naimisiin, mutta silloin se on ihan mitätön. Ei sillä sormuksella silloin ole sitä arvoa tai tarkoitusta, mikä sille kuuluu. Ja tietysti se että meneekö naimisiin vai ei on pariskunnan oma asia eikä se muiden mielipiteistä muutu eikä muille kuulu meneekö vai ei. :)

      Kamppailen itse saman asian kanssa, haluanko isot prinsessahäät vai pienen vihkimisen maistraatissa.. Se tosiaankin on vaikea valinta. :D

      Poista
    3. Mä en näe asiaa samalla tavalla, mutta saahan eriäviä mielipiteitä olla.
      Valinta on vaikea. Kerro toki mihin tulokseen tulet! :D


      Mutta pakko kai nyt myöntää. Uuden vuoden yönä puhuttiin jo hääpäivästä, mutta siitä en sen enempää laita tänne näkymään. Enempää en tänne kuitenkaan uskalla kirjoitella aiheesta. Liikaa tuttuja, jotka voisivat asiasta huudella vääriä tietoja. ;)

      Poista

Haleja <3