keskiviikko 8. elokuuta 2012

8.8.2012 / Vauvan tekonimiä ja fiiliksiä

Meillä on kutsuttu tulokasta monen monilla eri nimillä, joita ei kaikkia edes muista. 
Tässä nyt listattuna muutamia.

Masuasukki/Masukki
Pikkumies/Pikkunen/Pittunen
Popo/Papunen/Peepe//Poitsu/Ukkeli
Nuu/Nupatsuuppi/Nuukkeli
Kelliäinen/Mölliäinen/Murunen
Tulokas/PikkuX/Vauva

Tomi etenkin on käyttänyt nimitystä Kelliäinen. 
Itse olen käyttänyt enemmänkin Nuu:ta ja sen eri versioita, sekä muutaman kerran ihan vauvan tulevaa nimeä.


Sitten niihin fiiliksiin.
Voi kuinka turhauttavaa voikaan olla tämä odottelu. Oikeastaan, eihän tässä elämässä muuta tehdä kun odoteta jotakin.
Edelleen iltaisin/öisin tulee supistuksia, mutta siihen se sitten jääkin. 
Mä olisin kyllä jo ihan valmis synnyttämään ja aloittamaan kunnon perhe-elämän. 
Haluaisin tuonne häkkisänkyyn jo tuhisijan ja nuille pikkuisille vaatteille käyttäjän.
Eikä siitäkään haittaa olisi, jos tämä vatsa katoaisi edestä ja Tomi voisi aloittaa isyysloman.

Edelleen tulee puheluita joissa tentataan, että "joko kohta/nyt?" tai "onko sellainen olo että kohta?"
No enköhän mä edelleen ilmoita, kun pieni päättää syntyä/tulee lähtö synnyttämään, enhän mä voinut pitää salassa sitäkään kun tulin raskaaksi. 
Ja jos mulla olis sellanen olo, että kohta se tulee ulos, niin varmasti siitäkin tietäisi puoli maailmaa. 
Mutta EI.
Mulla ei ole sellainen olo, että pääsisin synnyttämään pian ja tää odotus on muuttumassa jo epätoivon suuntaan, kohta varmaan anelen Nupatsuupilta että tulisi ulos. 
Eipä sekään kuitenkaan auta.
Antaapi siis olla, tulkoon kun joutaa, mutta mielellään NYT tai viimeistään HETI.

 Ja ei, turha heittää tähän väliin "nauti vielä kun voit"-lausahdusta. En nauti, kun joka paikkaan koskee. 

 Eilen oltiin ihan yliväsyjä Tomin kanssa, joten alettiin illalla päikkäreille, herättiinkin sitten vasta ilta kymmeneltä ja ei muuta kun lenkille.
 Eipä siinä sitten enää väsyttänyt lenkin jälkeen, joten istuskeltiin parvekkeella. Ei me kyllä nukuttua oltais saatu ilman lenkkiäkään, kiitos naapureiden, jotka ovat päättäneet että heillä on oikeus pistää musiikki soimaan täysillä siinä heti hiljaisuuden jälkeen ja jatkaa sitä vähintään sinne kahteen saakka yöllä. Nyt tuo ei vielä häiritse niin paljon, että v*tuttaisi, mutta soittakaapahan sitä musiikkia sitten kun yritetään nukuttaa tulokasta hiljaisuuden jälkeen, ihan varmasti menen raivoamaan.

Tänään mun oli tarkoitus lähteä Sonjan kanssa kaupungille, mutta se nyt taitaa jäädä. Ajattelin, että voisin olla laiska ja mennä tänäänKIN päikkäreille.

2 kommenttia:

  1. No, se voi olla minä hetkenä hyvänsä! Ei ollut minullakaan erityisiä oloja ennen kuin alkoi tapahtua. Toivotaan, että pian! :)

    VastaaPoista
  2. Raivostuttaa kyllä kun puhelin soi joka päivä ja joku kysyy "Nooooooo? Joko?" Ja samaa mieltä noista 'nauti nyt kun vielä voit', koska ainakin Toivoa oottaessa loppuaika oli tuskaa kipujen kanssa (samoin nyt) ja sitten kun vauveli oli maailmassa olin maailman onnellisin ja saatoin oikeesti nauttia. Sitä odotellessa nytkin!

    Päikkärit on kyl ihan oikeutettuja viimesinä viikkoina/päivinä, nimim. Nukuin päikkärit tänään 8-13 kun isimiehellä oli vapaapäivä :D Eihän sitä muuten jaksa synnyttää jos ei syö ja nuku hyvin :)

    VastaaPoista

Haleja <3