perjantai 24. elokuuta 2012

24.8.2012/ Synnytyksestä jotain

Käytiin tosiaan synnärillä jo 21.8, jolloin tuli tehtyä se "turha reissu".
Seuraavana yönä supistukset kuitenkin voimistuivat, enkä pysynyt enää tolpillani. 
Missään ei pystynyt olemaan mitenkään. Supistukset alkoivat säännöllisesti 2.30 tulemaan alle 3minuutin välein. Odottelin aamuun noin neljään saakka, ja tunnit kuluivat tuskaisen hitaasti. Neljältä herättelin Tomia ja pyysin käyttämään koiran ulkona, ennen kuin lähtee töihin viideltä. Kuitenkaan Tomi ei lähtenyt töihin, mutta käytti koiran ulkona.
Mulla koko yö kului sellaisissa kivuissa joita en voi verrata mihinkään. 
Se oli yksinkertaisesti kamalaa ja kipu pisti oksentamaan.
Soitin siskolle joskus kahdeksan pintaan, että nyt lähdetään hae avaimet synnäriltä. Tomi tilasi taksin ja lähdettiin.
Kätilö otti meidät nopeasti vastaan ja tuumasi että, tilanteen ollessa epäkypsä, mennään suoraan leikkauspöydälle. 
Tai jos tilanteessa on tapahtunut edistystä lähdetään synnytyssaliin puudutukseen ja nopeasti.

No tilanne oli tuossa vaiheessa 4cm auki, eli ei oikein kumpaakaan.
Lähdettiin siis synnytyssaliin klo 9.15, siellä sain vaatteet ja kävin suihkussa. 
Laitettiin tippa ja epiduraalipuudute, joka oli muuten todella haasteellinen saada laitettua. 
Anestesialääkäri meinasi menettää toivonsa kun oli yrittänyt laittaa puudutetta 20min, mutta koitti vielä pariin kertaan ja vihdoin sai sen laitettua. 
Kiitos ahtaat nikamavälit. Sain myös usein kuulla, että eipä mua ole pituudella siunattu.
Niin, sitähän mä en itse tiennyt..

Kun epiduraalipuudute alkoi vaikuttaa, olin kuin taivaassa.
 Kivut katosivat ja olo oli loistava, siihen nähden millaiset kivut olivat juuri ennen kuin puudutteen sain.
Epiduraalipuudutteen jälkeen edistyminen loppui.

Kalvot puhkaistiin klo 11 siinä toivossa, että supistukset yltyisivät, mutta turhaan.

Ruoka ei maistunut, joten tipalla laitettiin ravinteita.
 Torkuin ja Tomi lähti käymään kotosalla syömässä ja tuli sitten takaisin. 
Vieläkään ei mitään tapahtunut, joten tipalla laitettiin menemään supistuksia lisäävää liuosta.

Seuraavan kerran huomattavaa edistystä alkoi tapahtumaan papereiden mukaan klo 18. 
Puolessa tunnissa aukesin 5,5cm eli sinne 9,5cm asti..
Tässä vaiheessa supistuksia alkoi tulemaan käytännössä taukoamatta, ensimmäinen ei ehtinyt loppua kunnolla kun seuraava jo alkoi.
 Epiduraali puudutteesta huolimatta kipu yltyi ja sain PCB puudutteen, joka muuten auttoi loistavasti! Taas olin mukana elävien kirjoissa! :D

19.50 alkoi ponnistusvaihe ja poika syntyi lopulta klo 20.18, istukka 20.35.
Ponnistusvaihe oli ohi nopeasti ja "helposti".
Repeämiä tuli ihan riittävästi, Tomi leikkasi napanuoran ja  ensi-imetys onnistui.
 Synnytyksen jälkeen otettiin rauhallisesti ja myöhemmin siirryttiin osastolle.
Mulla oli paljon pahemmat odotukset synnytyskivuista, jotka mun mielestä eivät olleet mitään verrattuna avautumisvaiheen kipuihin ja kotona kärvistelyyn.
Oli siis ainakin hyvät puudutteet käytössä ja oikein ihanat ja kannustavat kätilöt ja Tomi, joka jaksoi olla tukena koko synnytyksen ajan!

18 kommenttia:

  1. Onnea teille pikku-prinssistänne! Ja muuten aijotko jatkaa blogin kirjoittamista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos.
      Haluaisin kyllä kovasti jatkaa, mutta aika näyttää. :)

      Poista
  2. ÄYY, hiuksekas poika <3

    Epiduraali on kyllä taivaanlahja, ai että! Koklasitko ilokaasua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon letti tuolla on, odotin lähinnä kaljua tapausta niin oli yllätys. :D

      En kokeilllut ilokaasua ja jos oikein muistan niin sitä ei tainnut tuolla olla lainkaan.. Tai jotain..:D

      Poista
    2. Onnea pikku pojasta ! :)

      Näkykö teillä muuten vauvan hiukset ultrassa? Meillä esikoisen aikaan en muista että olis ultrassa mitään näkyny ja aika harvahiuksinen tapaus kyllä olikin, mut tän toisen kohdalla lääkäri ultras ja sanoi että näkyis olevan melko paljon hiuksia :D Mulla ja miehellä oli syntyessä pikimustat paksut kiharat, esikolla oli ohut piikkisuora punertava tukka joka on nyt tuuhentunu ja vähän sitä punaisuutta kadonnu, mut yhä aika lyhyet.. Sille kasvaa kyllä luontaisesti irokeesi ja hiukset on siitä kohtaa muutenki paksummat :D

      Poista
    3. Ei ainakaan koskaan ultraaja sanonut mitään hiuksista. :)

      Poista
  3. Voi! IHANA POSTAUS!

    Onnea vielä! :-)

    VastaaPoista
  4. 0nneks olkoon! Voi mikä suloisuus :')

    VastaaPoista
  5. Onnea onnea :) Ihana söpö poika <33

    VastaaPoista
  6. Aivan kauheet arvet mahassa, ihan ku joku ois raadellu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahemmalta näyttävät mitä ovat. :D

      Poista
    2. Tätä komppaan. Mulla oli kans ihan järkyttävät, mut synnytyksen jälkeen ei huomaa lähes ollenkaan. :)

      Poista
    3. Mitä se sua liikuttaa, ei sun niitä varmaan kauheesti tarvii katsella kun ei ne sun mahassa oo..

      Poista
  7. Voi että, mikä suloisuus! <3 Tuli melkein tippa linssii kun tuon tekstin luin ja kuvat näin. Ja olen niin iloinen, että jollakulla on ns. positiivista/realistista sanottavaa synnytyksestä ja sen aiheuttamista kivuista. Olen tähän mennessä siis lukenut ja kuullut vain kokemuksista missä suurinpiirtein kirotaan kivusta.. Täällä synnytys siis vielä edessä, nyt rv 32+2. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Mä odotin, että on kipeempää ja muutenkin "kamalampaa", kun oli lueskellut toisten juttuja. :)
      Onnea odotukseen ja sitten myöhemmin synnytykseen :)

      Poista
  8. Ooooij, ihana tarina :') Nää laittaa aina kyyneleet virtaamaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääk, mä en voi enää edes lukea mitä oon tuonne kirjoittanut, on niiiin kova raskaus/vauva/synnytyskuume. :)

      Poista

Haleja <3