lauantai 11. elokuuta 2012

11.8.2012 / Mites se masu nyt onkaan kasvanut

Tässäpä taas koontia masun kasvusta

Luulen, että tossa 33-37 viikoilla on ollut masu eniten pystyssä. Ehkä.

Eilen mulla oli oikeinkin mukava päivä, leivoin sämpylöitä ja kääretorttua. 
Kävelin metsikössä, siivosin koko kämpän ja kävin heittämässä pari kunnon hikilenkkiä kera koiran.
Jalat oli lenkkejen jälkeen kyllä siinä kunnossa, että tiesi menneensä kovempaa kuin normaalisti. 
Se olo mikä nuiden lenkkejen jälkeen aina tulee, saa haluamaan takaisin lenkkipolulle!

Viime yönä jo luulin, että tulee lähtö synnärin suuntaan.
Meinaa ne kadoksissa olleet kipeät supistukset iskivät yllättäen ja kovempana kuin normaalisti.
Siinä sitten keskellä yötä ravasin vessan ja olohuoneen väliä kun ei tiennyt miten päin olisi.
 En viitsinyt makkarin suuntaan yrittääkkään mennä, ettei Tomi herää. Oli meinaa niin väsynyt eilen.

Olisinko tunnin tai kaksi siinä seikkaillut itsekseni, kunnes olin niin väsynyt, että suuntasin takaisin nukkumaan kun supparitkin laantuivat.

Aamulla heräsin taas supisteluun, huomattavasti laimeampaan kuitenkin kuin tuolloin yöllä. 
Päivän edetessä on satunnaisesti supistellut, joten taas heräsi pieni toivo, että ehkä sittenkään ei mene yliajalle.
Ja varmasti menee yli. :D
 
Nyt tässä odottelen, että Tomi saisi nuo tietokonehommansa valmiiksi, jotta voisin houkutella sen mukaan lenkkipoluille.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Onhan tuo, mutta nyt se on jo hieman edessä. :D nimm. muutaman kerran mahallaan oviin ja seiniin törmäillyt. :D

      Poista

Haleja <3