torstai 30. elokuuta 2012

30.8.2012 / Melkein paras ostos


Meidän kerrostalossa on mahottoman epäsopiva hissi, tai no meidän vaunut on mahottoman epäsopivat sinne. Lisäksi kantoliina, jonka aiemmin hankin on niin hurjan pitkä, että menee elämän verran aikaa sitoa sitä.
Siinä pari syytä miksi päätettiin ostaa Manduca.

Oltiin tuota katseltu jo netistä moneen otteeseen ja käytiin sitten hakemassa se tuolta Jyväskylän Vauvauvasta, ihanan pikkuinen liike kyseessä ja mukava myyjä oli palvelemassa meitä oikein osaavasti.
Myyjä näytti miten tuota käytännössä käytetään ja opittiinkin se sitten nopeasti.

Mukaan meille lähti sitten sininen uudemman mallin Manduca ja tähän mennessä ollaan oltu tyytyväisiä, nyt on päästy metsäänkin lenkkeilemään ja kädet on vapaana! Kätevää.

Hintaa tuolla oli 114€.



keskiviikko 29. elokuuta 2012

29.8.2012 / Ottaa päähän

Kiitos anonyymejen v*ttumaisten ja loukkaavien kommenttejen, pohdin täällä jatkanko blogin kirjoittelua julkisesti tai muutenkaan enää lainkaan.

Voisin sanoa teille jotka tunnistatte itsenne: 
Haistaakapa v*ttu sitten.
Jos kerta ei miellytä niin mitä ihmettä te mun blogissa pyöritte?!
Tätä ei tarvitse lukea, kuvia ei tarvitse katsoa, eikä rumia kommentteja tarvitse ladella, varsinkaan jos sitä ei kehtaa omalla naamalla tulla tekemään. Te vatipäät, pysykää poissa täältä!

Ja muille, pahoittelut rumista sanoista, mutta ottaa päähän ja rankasti.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

26.8.2012 / Kuvia

Mulla olis vaikka kuinka paljon kirjoittamista, mutten tiedä mistä aloittaisin.
Siksi teenkin helposti ja länttäsen tänne muutamat kuvat perjantailta jolloin kotiuduttiin.

Ensimmäisenä tietysti perhepotretti. Kaikki hieman väsyneitä, mutta tyytyväisiä.
Seuraavaksi kuvaa Laylasta, joka kohtasi ensi kertaa pikkuvauvan.
 Layla on muuten ottanut oikein hyvin Nuun vastaan ja hyväksynyt sen osaksi "laumaa".
Lenkillä Layla osaa kohtalaisesti kävellä vaunujen vierellä, parantamisen varaa on, mutta eiköhän se opita pikkuhiljaa.
Mikäli Nuu pitää ääntä sängyssä käy Layla kurkkaamassa mikä on tilanne, samoin vaunuillessa jos Nuu äänähtää haluasi Layla hypätä vaunuja vasten katsomaan onko kaikki ok.
Sitten kuvaa ihan ekalta vaunuilulta, joka myös tehtiin perjantaina. 
Mua ärsytti sairaalassa kovasti kun ei päässyt lenkille, joten kun päästiin kotiin, oltiin täällä pari hetkeä ja lähdettiin lenkille. Nyt ollaan taas palattu lenkkeilyyn 2 kertaa päivässä käydään pitemmällä kävelyllä ja kerran tai pari lyhemmällä. Toisin vielä mennään hieman varoen kun paikat on kipeänä.
Ja loppuun varmasti odotetuinta kuvaa.
Nuu unessa ja Nuu valveilla.
Kaikki on sanoneet, että Nuu näyttä ihan Tomilta.



perjantai 24. elokuuta 2012

24.8.2012/ Synnytyksestä jotain

Käytiin tosiaan synnärillä jo 21.8, jolloin tuli tehtyä se "turha reissu".
Seuraavana yönä supistukset kuitenkin voimistuivat, enkä pysynyt enää tolpillani. 
Missään ei pystynyt olemaan mitenkään. Supistukset alkoivat säännöllisesti 2.30 tulemaan alle 3minuutin välein. Odottelin aamuun noin neljään saakka, ja tunnit kuluivat tuskaisen hitaasti. Neljältä herättelin Tomia ja pyysin käyttämään koiran ulkona, ennen kuin lähtee töihin viideltä. Kuitenkaan Tomi ei lähtenyt töihin, mutta käytti koiran ulkona.
Mulla koko yö kului sellaisissa kivuissa joita en voi verrata mihinkään. 
Se oli yksinkertaisesti kamalaa ja kipu pisti oksentamaan.
Soitin siskolle joskus kahdeksan pintaan, että nyt lähdetään hae avaimet synnäriltä. Tomi tilasi taksin ja lähdettiin.
Kätilö otti meidät nopeasti vastaan ja tuumasi että, tilanteen ollessa epäkypsä, mennään suoraan leikkauspöydälle. 
Tai jos tilanteessa on tapahtunut edistystä lähdetään synnytyssaliin puudutukseen ja nopeasti.

No tilanne oli tuossa vaiheessa 4cm auki, eli ei oikein kumpaakaan.
Lähdettiin siis synnytyssaliin klo 9.15, siellä sain vaatteet ja kävin suihkussa. 
Laitettiin tippa ja epiduraalipuudute, joka oli muuten todella haasteellinen saada laitettua. 
Anestesialääkäri meinasi menettää toivonsa kun oli yrittänyt laittaa puudutetta 20min, mutta koitti vielä pariin kertaan ja vihdoin sai sen laitettua. 
Kiitos ahtaat nikamavälit. Sain myös usein kuulla, että eipä mua ole pituudella siunattu.
Niin, sitähän mä en itse tiennyt..

Kun epiduraalipuudute alkoi vaikuttaa, olin kuin taivaassa.
 Kivut katosivat ja olo oli loistava, siihen nähden millaiset kivut olivat juuri ennen kuin puudutteen sain.
Epiduraalipuudutteen jälkeen edistyminen loppui.

Kalvot puhkaistiin klo 11 siinä toivossa, että supistukset yltyisivät, mutta turhaan.

Ruoka ei maistunut, joten tipalla laitettiin ravinteita.
 Torkuin ja Tomi lähti käymään kotosalla syömässä ja tuli sitten takaisin. 
Vieläkään ei mitään tapahtunut, joten tipalla laitettiin menemään supistuksia lisäävää liuosta.

Seuraavan kerran huomattavaa edistystä alkoi tapahtumaan papereiden mukaan klo 18. 
Puolessa tunnissa aukesin 5,5cm eli sinne 9,5cm asti..
Tässä vaiheessa supistuksia alkoi tulemaan käytännössä taukoamatta, ensimmäinen ei ehtinyt loppua kunnolla kun seuraava jo alkoi.
 Epiduraali puudutteesta huolimatta kipu yltyi ja sain PCB puudutteen, joka muuten auttoi loistavasti! Taas olin mukana elävien kirjoissa! :D

19.50 alkoi ponnistusvaihe ja poika syntyi lopulta klo 20.18, istukka 20.35.
Ponnistusvaihe oli ohi nopeasti ja "helposti".
Repeämiä tuli ihan riittävästi, Tomi leikkasi napanuoran ja  ensi-imetys onnistui.
 Synnytyksen jälkeen otettiin rauhallisesti ja myöhemmin siirryttiin osastolle.
Mulla oli paljon pahemmat odotukset synnytyskivuista, jotka mun mielestä eivät olleet mitään verrattuna avautumisvaiheen kipuihin ja kotona kärvistelyyn.
Oli siis ainakin hyvät puudutteet käytössä ja oikein ihanat ja kannustavat kätilöt ja Tomi, joka jaksoi olla tukena koko synnytyksen ajan!

torstai 23. elokuuta 2012

22.8.2012 / Poika


Kuten jotkut viisaat jo ymmärsivät, ollaan me päästy jakautumaan viimeinkin. ihana pieni poikamme syntyi lopulta vauhdikkaasti 22.8.2012 klo 20.18 painaen 3475g pituutta 50cm pipo 32.5cm ja pistein 9/9 myöhemmin enemmän infoa tiedossa. Sen kuitenkin sanon, että ei se itse synnytys niin paljon sattunut kun odotin.

tiistai 21. elokuuta 2012

21.8.2012/ Päivän kolmas

Käyrillä käytiin ja kotiin päästiin.
Huomiseen neuvolaan en aio mennä.
Supistelee edelleen aivan törkeästi ja kipeästi, mutta supistukset ovat kuulemma vielä hieman epäkypsiä.
Synnäri käynti 40+5:
Kohdunsuun tilanne: pehmeä, auki sormelle ja pituutta löytyi vajaa sentti.
Liikeet: ++
Sydänäänet: ++
Pissa: puhdas
RR: 145/72
Supistuksia piirtyi käyrille tasaisin välein.
(supistukset kuulemma nostivat paineita)

Eli käytännössä, paska reissu. 
Ja ai että, kun ottaa kipeätä! 
Mikä hitto siinä on, että pitää tunkea se koko käsi tuonne alapäähän?
Siinä vaiheessa, kun samalla supisteli ja kätilön käsi oli siellä, tuntui että voisin potkaista kätilöä.
Miten hirveen kipeeltä tuntuu sitten kun päästään tositoimiin?
Luulen tai no tiedän nyt, että epiduraalista tulee ystävä silloin. Aivan varmasti.
Mä kadehdin niitä odottavia äitejä joilla tuli supistuksia huomattavasti harvemmin kuin minulla.
Omien supistuksien välit tuolla olivat aluksi 4min ja lopussa sen 3-2min, kestolta noin 30-50sekunttia.
Itse en pystynyt istumaan, enkä seisomaan kunnolla, saatika kun joutui ollemaan käyrillä paikallaan.
 Teki mieli pidättää hengitystä jokaisen supistuksen aikana, jotta se loppuisi.

No nyt yritetään nukkua kovasti, sillä ne viimeyön unet jäivät niin lyhyiksi.
Tuskimpa tästä yöstä tulee sen parempaa kun nämä supistukset eivät ole loppumaisillaankaan.
Kellään ideoita miten helpottaa oloa?

Ohjeiksi saatiin, että takaisin kun supistuksia on jatkunut parituntia alle 5min välillä.
Niinhän niitä oli tänäänkin, melkein neljä tuntia alle viiden minuutin välillä ja tässä tulos.

Jatketaan siis välejen laskemista ja seuraavan kerran lähden synnärille vasta kun pää on ulkona.
No vähä pitää aina uhota..

21.8.2012 / Tilanne päivitystä

Koko päivän on enemmän ja vähemmän supistellut. 
Tomikin tuli jo töistä kotiin, syötiin ja nyt se touhuilee tuolla synttärilahjojensa parissa,
 jotka muuten olivat 24" asuksen näyttö, tietokoneen koppa, 2 t-paitaa, tuoksu, kirja ja sikarit.

Soittelin tuossa juuri synnytysvastaanottoon ja kertoilin tilanteesta, tuumasivat, että voin mennä käymään näytillä ja tarkistetaan tilanne.

Odotellaan tässä nyt kuitenkin vielä jokunen hetki ja laskeskellaan supistusten välejä vielä, ennen kuin lähdetään minnekkään.

Luulen, että kun käydään tuolla, päästään vielä kotiin ainakin yöksi. 
Kiva olisi kuitenkin tietää vähän tuota tilannetta masussa ja alapäässä, että missä mennään.

Kannattaakohan se sairaalakassi jättää vielä kotiin vai ottaa jo mukaan?
Ehkä mä otan sen mukaan, jos käykin niin, että saadaanki jäädä suoraan sinne.
Epäilen kylläkin.

21.8.2012/ Supistusten täyteinen yö ja aamu

Eilen tuli katsottua myöhään elokuvaa, valvoskelin vielä yhden aikaan.
 Voi kuinka mä kaduinkaan sitä heti 2.34 kun heräsin siihen, kun supistukset sattuivat eikä mikään asento ollut hyvä. 
Puhisin itsekseni ympäri kämppää yliväsyneenä tunnin verran, kunnes supistukset alkoivat laantumaan ja pääsin takaisin sänkyyn.

Neljältä soi Tomin kello ja taas se alkoi, supistukset.
Niitä tuli reilun tunnin verran 2-6minuutin välein taas. Viideltä kun Tomi lähti töihin tuumasin, että pitää puhelimen lähellä.

Puoli seitsemältä pääsin taas sänkyyn ja löysin asennon, jossa supistukset eivät tuntuneet niin kovilta ja taas puoli kahdeksalta olen hereillä ja supistukset ovat nyt epäsäännöllisen säännöllisiä.
Voi mun selkä parkaa, alavatsasta ja resistä puhumattakaan.
Voihan se olla TAAS, että nämä loppuu kuin seinään..

Tomin synttärit on tänään, onnea mun kultsille.

 Voihan se olla, että Tomi saa nuiden materialististen synttärilahjojen lisäksi myös ensimmäistä kertaa oman lapsensa syliin, siinäkös vasta synttärilahja olisikin. :)
Oon hieman epäileväinen kylläkin, mutta mistäs tästä koskaan tietää.

Nyt taas supistukset on laantuneet/laantumassa/välit pidentynyt.

 Täytyisi kyllä lähteä viemään tuo karvanaama lenkille, mutta se on niin aamu-uninen, että ei suostu tähän aikaan vielä lähtemään.  Ehkä kun supistukset vielä vähän laantuu, niin lähden sitten.
 Vinkkinä kaikille, istukaa ihmeessä supistuksien aikana jumppapallon päällä mikäli se vaan onnistuu. Muutenkin tuo jumppapallo on ollut pelastus tässä loppuraskauden aikana.
Pahoittelen turvonnutta ja väsynyttä ilmettäni, sekä kauniiksi kasvanutta kaksaria. :D
rv 40+5
Nyt lupaan tulla tänään päivittämään uudelleen illasta, että onko täällä tapahtunut mitään synnytykseen liittyvää vai onko tämä nyt vain kropan valmistamista tulevaan.

maanantai 20. elokuuta 2012

20.8.2012 / Vähän parempi fiilis taas tänään

Huomenna on Tomin synttärit.
Mä toivoin raskauden alussa, että lapsi olisi syntynyt jo ennnen synttäreitä ja että oltais voitu olla jo kotona vauvan kanssa. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, kaikkea ei voi saada.
Isänpäiväksi tuo pikkuinen kuitenkin on jo syntynyt, joten voidaan hemmotella Tomia silloin pikkuisen kanssa.
Huomenna sitten hemmotellaan tän karvanaaman kanssa kaksin.
Synttärilahjoista nää pari hintavampaa on hommattu jo hyvissä ajoin ja Tomi ne on itse valinnutkin, mutta vielä pitäisi hakea pari pikkujuttua.
Mä lähden siis tänään taas kaupungille nauttimaan olostani ja tuhlaamaan rahaa taas kaikkiin muihin kuin itseeni.

Mä en ole ikinä oppinut leipomaan kaunista täytekakkua, joten tänä vuonna ajattelin sellaisen ostaa.
Kakun ostaminen jää kuitenkin huomiselle, sillä en halua ostaa sitä pilaantumaan tuonne kaappiin.
Jos en löydä kivaa kakkua, niin kai se on yritettävä tänäkin vuonna väsätä jotain mikä edes muistuttaa kaukaisesti jotain syötävää.
Lupailin kyllä, että kotiäiti aikanani, opettelen leipomaan ja kokkaamaan paremmin, parempaa ja enemmän silmää miellyttävästi.
 En mä mikään luuseri keittiössä ole, mutta voisin mä nyt yrittää enemmän.
Kotitalouden numero mulla taisi olla päättärissä 9, mutta mutta.. :D

Loppuun vielä masukuvaa tältä päivältä.
Rv 40+4.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

19.8.2012 / Kitinää

Oon postaillut nyt joka päivä, joten ajattelin tulla tänäänkin jotain lyhyttä tänne kirjoittelemaan.
 Varoitukseksi voin sanoa, että tämä on pelkkää kitinää ja turhautumista.

Yhdessä paketissa siis ollaan edelleen, mikään ei ole muuttunut.

Mitään sen kummempaa kerrottavaa ei ole, turhauttaa, kiukuttaa, väsyttää ja naurattaa kaikkia yhdessä ja erikseen.
Kaikki saa lapsia, kaikkien eläimetkin saa pentuja, mutta minä pysyn tiukasti yhdessä paketissa.

Jokaisena päivänä lasketun ajan jälkeen, ahdistun enemmän.
Aamulla kiroan mielessäni, kun yöllä ei ole mennyt vedet.
 Silti yritän ottaa positiivisen asenteen ja olla turhautumatta. Se on vaan niin hirveän vaikeaa. Vaikka tiedän, että ei enää voi olla kuin päivistä- maksimissaan viikoista kyse, ei se lohduta.

Jos lapsista kerta syntyy vain noin 5% laskettuna aikana niin, miksi ihmeessä lasketaan edes se laskettuaika?
Siksi, että saa tulevat äidit ja isit sekaisin? :D

Luulen, että tuo pikkuinen ei olekkaan pikkuinen, vaan iso.
Niin iso, etten sitä saa ulos.
En mä kipua pelkää, mä vaan en taida luottaa itseeni tässä asiassa enää.
Toivon, että tuo muksu lähtisi tosiaan tulemaan ulos omin avuin ja pian.
Tomille eilen iltalenkillä tuumasin, tämä odottaminen tekee hulluksi.

perjantai 17. elokuuta 2012

17.8.2012 / Löhöillään vielä kun voidaan

Löhöpäivä tulee taas!
Yöunet jäi lyhysiksi, nukuin pari tuntia ja aloin katsomaan lastenleffoja sohvalla peittoon kääriytyneenä. 

Mielessä pyöri monen monta asiaa ja yritin keksiä mikä on paras vaihtoehto mm. siihen kerronko lapsesta papalleni? Jos kerron, niin miten? Petynkö jos hän ei olekkaan kiinnostunut lapsestani? Tuotanko kertomalla vain riitoja porukoiden ja papan välille?
Enenmmän asiasta voi lukea postauksesta, jossa jo aiemmin pohdin asiaa.
En kuitenkaan ole saanut mitään päätettyä ja nyt kai alkaisi olla jo korkea aika päättää jotain?

Toinen asia mikä pyöri mielessä, oli yksi vanha asia, joka on jäänyt käsittelemättä ja sen käsittelyyn ei enää ole mahdollisuutta. Se vaivaa mua varmasti koko elämäni, mutta oma mokani. Ehkä unohdan joskus. Toivottavasti.

Noh, täällä saatiin muuten eilen aikaiseksi illalla muutamat oikein napakat supistukset. 
Arvasin kuitenkin, että ei sitä minnekkään synnyttämään päästä.
Tai no, se on jo huomattu, että tässä nyt vaan odotellaan niin pitkään kun tekee mieli purra sitä kuuluisaa ovenkahvaa.
rv40+1
Eilen katsottiin vielä, että sairaalalaukusta löytyy kaikki mitä oletan tarvitsevani. 
Lisäksi tehtiin niin, että laitettiin eväät, kamera, rahat ja Tomin vaihtovaatteet erikseen omaan laukkuun, josta ne sitten saa kätevästi.
Edelleen nuo sairaalalaukut & hoitolaukku sitten odottelevat tuossa eteisessä, josta ne saa napattua nopeasti mukaan. Hoitolaukku tulee kuitenkin sairaalaan vasta perästä, mutta hyvä senkin on tuossa olla niin ei katoa.

Tomi saa nyt lainata tuota mun uusinta pumaa sairaalalaukuksi, oma sairaalalaukku on tuo treenilaukku.
Lisäksi laittelin tuohon olohuoneeseen valmiiksi vaihtovaatteet, jos sattuu ne vedet menemään vaikka joskus yöllä, niin ei tarvitse alkaa etsimään tuolta vaatekaapista erikseen.
Toppi, leggarit, neule, mekko ja tunikka, siitä saa sitten valita mitä heittää päälle.

Mulle sais nyt heitellä taas niitä postaustoiveita ja ideoita, ihan mitä vain.

Ps. Murmelin elämää blogista löytyy arvonta, jonne pääset tästä

torstai 16. elokuuta 2012

16.8.2012 / Hirveästi asiaa (mukamas)



Ääh, mun shoppailu suunnitelmat ja kaikki muut suunnitelmat meni totaallisen uusiksi.
Olin lähdössä aamulla lenkille, kunnes selkä löi jökkiin, vasen lonkka pamahti ja kipu säteilee nyt koko vasemmalle puolelle kroppaa.
 Kävelystä ei sitten meinaa tulla oikein mitään kun jalkaa ei pysty kunnolla nostamaan. 

Tänään siis en ole oikeastaan tehnyt mitään, oon vaan ottanut rennosti. 
Se on ollut aivan mahtavaa! 
Olla tekemättä mitään, en olis uskonut että se voi olla oikeasti näin rentouttavaa. Normaalistihhan mulla pitää olla kokoajan jotain tekemistä.
Tänään oon siis kuunnellut musiikkia, pötkötellyt sohvalla ja istuskellut jumppapallon päällä.
 Jumppapallon päältä on paljon sujuvampi nousta ylös tuon vasemman puolen kivun kanssa.
 Niin ja tokihan mä oon hemmotellut tuota meidän karvaista muksua, se on saanut ylipaljon huomiota ja rapsutuksia tänään.

Tomi lähti töistä tänään vähän aiemmin ja lähdin sitten päivällä sitä Laylan kanssa vastaan.
Käytiin samalla tuossa lähikaupalla ja r-kioskilla. 
R-kioskilta ostettiin kolme leffaa ja lähikaupasta haettiin ruokaa ja herkkuja.
Tossa meidän lähi ärrällä loppuu leffojen vuokraus, joten siksi ostettiin noi leffat. Hintaa tuli 10€/3kpl.
Vähän siellä oli enää vaihtoehtoja, mutta valkattiin nuista..
Rango, koska Johnny Depp<3.
 Näin koulutat lohikäärmeesi, koska se oli hurjan kiva sillo joskus.
 Year one, koska sitä ei oltu nähty ennen.

Mä oon ihan lapsi ilmeisesti, kun tykkään katella nuita lasten leffoja. Seuraava leffa, joka on päästävä kattomaan, on se madagascar 3!
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/6/6d/Rango2011Poster.jpg
Kuva
kuva
kuva

Kauppaamatkaan meni toki tuplasti aikaa ja näytin varmasti huvittavalle kävellessäni, mutta en halua koko päivää sisälläkään olla, ainahan sitä voi pysähtyä kun kipu yltyy.

Nyt ei muuta kun pakko leppuuttaa jalkaa jotta sen saa kuntoon. Tomi tuossa hieroikin leffan aikana sitä, jospa se siitä helpottaisi. Lisäksi pidin siinä tuollaista tärisevää hierontavyötä, sen pitäisi rentouttaa lihaksia. Huom. pitäisi, nyt ei kyllä rentouttanut.

Tänään tosiaan on laskettu aika, mitään synnytyksen lähenemiseen viittaavaa ei ole tapahtunut, joten aika rennosti saa ottaa.
Nyt kuitenkin on varmaa, että parin viikon sisällä meillä on oma pikkuinen. Pitempään siinä ei voi mennä.

Näin taas viimeyönä unta synnytyksen käynnistymisestä. 
Oon viimeaikoina nähnyt paljon unia synnytyksestä, sen käynnistymisestä, raskausarvista ja kotiin pääsystä. Unissa Tomi on töissä aina kun synnytys on käynnistynyt. 
Yhdessä unessa Tomi ei edes ehtinyt mukaan synnytykseen (sitähän mä pelkään).
Raskausarvista oon nähnyt ihan pimeitä unia, niissä niitä arpia on poikittain selässä ja kun katson peiliin suoraan on mahan keskellä iso musta reikä. Se on oikeastaan sairasta.
Kotiin paluu unissa tulen taksilla vauvan ja Tomin kanssa kotiin päin sairaalasta. Se on ehkä unista normaalein.

Nyt meen kiusaamaan tuota kultsia ja jatketaan vaan hengailua, ehkä uskallan lähteä kohta ulos, kun särkylääke alkaa vaikuttamaan.

Ainiin, puhelin on pysynyt visusti äänettömällä tämän päivän ja yritän välttää sen katsomista, eipähän ala ahdistamaan kyselyt.

16.8.2012 / Videota ja rv 40+0

Huomenta!
Tein teille minimaalisen videon tässä aamusta, joten ei saa nauraa. Mulla meni nyt sitten tää videoneitsyys.
 Olin varma etten tuu tekemään tätä videota, mutta joku sitä niin kauniisti on pyydellyt, että tässä nyt on sitten tälläinen. 
Sori kun heilun kokoajan, en osaa olla paikallani. 


Mahtaako näkyä teille?
Taidan tehdä sitten myöhemmin päivällä toista postausta ihan kirjoittelemalla.
Loppuun vielä yksi masukuva aamulta!
Rv40+0!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

15.8.2012 / Diipadaapaa

Viime yö meni kutakuinkin kohtalaisesti, aamulla heräsin tuohon järjettömään pahoinvointiin ja selkäkipuihin viideltä ja sen jälkeen en olekkaan nukkunut. Viime yönä unisaldoksi ehti kertyä siis sellaiset hurjat kolme tuntia.
Täytynee ottaa päikkärit tänään?

Selkäkivut muuttuivat kuuteen mennessä supistuksiksi, sopivasti kovimmat supistukset tulivatkin sitten taas lenkillä ollessa. Ajattelin kuitenkin, että ajoissa on herätty, niin varmasti kierrän pitemmän lenkin. Ajatukset kyllä ehtivät muuttua moneen kertaan lenkin aikana seuraavaan tapaan:

supistus= EN KÄVELE METRIÄKÄÄN

ja

ei supistusta = Tässähän kävelis vaikka maailman ympäri

Seitsemältä supistukset olivat taas tiessään ja minäkin olin jo kotiutunut lenkiltä.
Sitten aloinkin pesemään ikkunoita.

 Muutamat lukijat ovatkin facebookissa kavereinani, joten he tietävätkin jo eilisen sähläykseni.
Aloin siis jo eilen pesemään ikkunoita, mutta lopulta ne olivat likaisemmat kun aloittaessa.

Kävin sitten tosiaan eilen illalla ostamassa tuollaisen sini-merkkisen ikkunanpesu setin, johon kuuluupi se mikrokuituliina osa, varsi ja kuivain.
Voin kertoa, että nyt ikkunat ovat puhtaat.
 Ehkä mun nuo vanhat ikkunanpesuvälineet olivatkin sitten jo aikansa eläneitä.

Mulle iski nyt tämmönen siivousvimma ilmeisesti tälle aamulle, joten siivosinkin koko kämpän jo yhdeksään mennessä. Teinkin kunnon siivouksen jälleen.

Nyt Sonja on täällä kyläilemässä(=nukkuu sohvalla) ja Tomikin pääsee tunnin päästä töistä.
Täytynee siis alkaa kohta kokkailemaan jotain ruoaksi.

Masussa on muuten taas hikka!
Mä en tajua, miten jollain voi olla hikka noin usein, etenkin silloin kun itse on rauhassa.
Lantion seudulla ja alempana tuntuu satunnaisesti kovaakin painetta, kun tuo pikkuihiminen möngertää itseään ilmeisesti alaspäin tai vääntelehtee jotenkin muuten.

Huomenna onkin jännä päivä kun koittaa tuo laskettu aika, ajattelin lähteä käymään sen kunniaksi kaupungilla ostoksilla ja kuluttaa vähän ekoja äippärahoja.
Täytyy ehkä käydä hakemassa tuolle kultsille jemmaan semmonen herkkupullo, jota saa maistella sitten kun lapsi joskus päättää syntyä.
Ajattelin myös kokata jotain älyttömän hyvää safkaa ja hakea leipomosta jälkkäriä meille, mutta ne on sitten huomisen suunnitelmia.

Yleisesti tutustumishaluiset ihmiset voi ilmoittautua edelleen vaikka
tänne eilisen "Tahtoo uusia tuttavuuksia"-postaukseen. 
 Olisi kyllä huippu kiva treffata uusia ihmisiä!
Myös fb ja sähköposti päivystävät.

Miten voikaan olla niin, että mun sydän sulaa kun kattelen netistä kuvia pikku vauvoista.
Kohtahan me toivottavasti tuo oma saadaan syliin halittavaksi ja hoidettavaksi.
Tai no viimeistään parin viikon päästä.
Mä vaan haluaisin sen jo nyt tänne, samoin isimies, jolta mm. tänään tuli tälläinen viesti.
Sori kuvan laatu on tietokoneen kameran, sillä en yksinkertaisesti jaksanut alkaa järkkärillä kuvaamaan. :D

tiistai 14. elokuuta 2012

14.8.2012 / Neuvola rv39+5, kuulumisia ja masua

 Neuvolaa tältä päivältä(rv39+5)
Viime neuvolan(rv37+4) tulokset myös suluissa.

Painonmuutos: 0g (+258g)
Turvotus:  ei turvotusta (+++ koko kropassa)
RR: 127/83 (127/80)
Pissa: puhdas (puhdas)
Sf-mitta: 33cm (33,5cm)
Hb: ei mitattu (129)
Lapsiveden määrä: ei merkitty (N)
Tarjonta: rt (rt)
Sydämensyke:  +135(+140)
Liikkeet: ++ (++)
rantapallo rv39+5
Painoa ei tosiaan ollut tullut lisää, eikä sen koomin myöskään lähtenyt.
Eilen soittelin neuvolaan ja pohdiskelin tuota pienen kovin vähäistä liikehdintää, joten tarkasteltiin nyt sitten hieman eri tavalla pientä. 

 Sovittiin, että jos ei liiku illalla sitä 10x/tunnissa, niin soittelen suoraan päivystykseen.

Juteltiin myös tästä pahoinvoinnista, mutta sille nyt ei selitystä saatu. Ehkä se on vaan tämä ilma ja jatkuva odotus. Tai jos tuota lapsivettä nyt on vähemmän kuin normaalisti, niin sekin kuulemma vaikuttaa.
En saa lähteä kummisedän 50v juhliin viikonlopulla
(mikäli en ole vielä synnyttänyt siis), harmi sinänsä kun siellä olisi ollut mukava käydä.

Ja taas sain kuulla, kuinka tuttava oli synnyttänyt tänään, edellinen viimeviikolla. Ei siinä mitään, näillä molemmilla vaan olisi ollut lasketut ajat paljon mun jälkeen.
 Ehkä se mun vuoro tulee kohta?
 
Ei mun maha, mutta Tomin ilme ja Laylan takamus. :D
Neuvolan jälkeen lähdinkin Sonjan kanssa pyörimään keskustaan, välttelin hyvin kalpista, mutta mäkkäriin mentiinkin sitten läskeilemään. 
Meinasin kuolla siihen syömiseen, kun tuntui, että sitä safkaa vaan riitti ja riitti. 
Kyllä tuollainen normi ateria ennen on mennyt kevyesti.
Käytiin pyörimässä myös vaatekaupoilla ja mä vähän tsekkailin mitä haluaisin käydä ostelemassa, kun saan masun edestä pois.
<3
Pikkuinen sai myös tulevalta kummitädiltään tänään tuliaisia postissa.
 Kiitos tästä Iina ! :)
Tuleva kummitäti on nyt viime ajat asunut Lontoossa, mutta muutti nyt takaisin suomen puolelle. Jeee! :)





 

lauantai 11. elokuuta 2012

11.8.2012 / Mites se masu nyt onkaan kasvanut

Tässäpä taas koontia masun kasvusta

Luulen, että tossa 33-37 viikoilla on ollut masu eniten pystyssä. Ehkä.

Eilen mulla oli oikeinkin mukava päivä, leivoin sämpylöitä ja kääretorttua. 
Kävelin metsikössä, siivosin koko kämpän ja kävin heittämässä pari kunnon hikilenkkiä kera koiran.
Jalat oli lenkkejen jälkeen kyllä siinä kunnossa, että tiesi menneensä kovempaa kuin normaalisti. 
Se olo mikä nuiden lenkkejen jälkeen aina tulee, saa haluamaan takaisin lenkkipolulle!

Viime yönä jo luulin, että tulee lähtö synnärin suuntaan.
Meinaa ne kadoksissa olleet kipeät supistukset iskivät yllättäen ja kovempana kuin normaalisti.
Siinä sitten keskellä yötä ravasin vessan ja olohuoneen väliä kun ei tiennyt miten päin olisi.
 En viitsinyt makkarin suuntaan yrittääkkään mennä, ettei Tomi herää. Oli meinaa niin väsynyt eilen.

Olisinko tunnin tai kaksi siinä seikkaillut itsekseni, kunnes olin niin väsynyt, että suuntasin takaisin nukkumaan kun supparitkin laantuivat.

Aamulla heräsin taas supisteluun, huomattavasti laimeampaan kuitenkin kuin tuolloin yöllä. 
Päivän edetessä on satunnaisesti supistellut, joten taas heräsi pieni toivo, että ehkä sittenkään ei mene yliajalle.
Ja varmasti menee yli. :D
 
Nyt tässä odottelen, että Tomi saisi nuo tietokonehommansa valmiiksi, jotta voisin houkutella sen mukaan lenkkipoluille.

perjantai 10. elokuuta 2012

10.8.2012 / Puoli huonetta

Tässä vähän tulokkaan huonetta tai no huoneen puolikasta.
Meillähän on siis yhdistetty "Tomin huone" ja "lastenhuone".
Toisella puolella huonetta on Tomin työpöytä, tietokoneineen ja soittimineen.  
Niin ja mun pölyttyvä kitara. 
Tällä "lastenhuoneen" puolella on sitten näitä vauva juttuja ja vaatekaapit.

Ensinnäkin tuo sänky, koettiin kunnon voitto kun saatiin asennettua tuo verho, mulla meni nimittäin oikeasti monta päivää ennen kuin tajusin miten se täytyy asentaa. Blondiko?

verhon kanssa
ilman verhoa
Vauvan sänky on nyt siis valmiina ja odottelee pientä tuhisiaa sinne.
Sängyssä on päiväpeittona tuollainen hurjan pehmoinen viltti, jonka varmasti tulen säästämään aina.
Tietysti sängyssä odottelee myös pari unilelua, sekä nalle ja ihaa pehmot.
Mobiili
Mobiilina meillä on Fisher-Price perus mobiili, josta roikkuu tuollaisia pehmeitä ötöjä.
Mobiili pyörii ja soittaa yhtä sävelmää.
Puuhamatto
Puuhamattona meillä tosiaan on tämä Fisher-Price Luv U Zoo Musical Activity Gym-puuhamatto, tässä on kovat lelut ja peili, joka soittaa musiikkia.
Hoitotaso
Meillä ei tosiaan ole ns. hoitopöytää, vaan käytössä tulee olemaan tälläinen irtokaappi, jossa on lukkiutuvat pyörät alla. Kaapista löytyy kaksi hyllyä ja sieltä löytyy erilaisia hoitotarvikkeita ja korillinen leluja.

Kodinhoitohuoneesta meiltä löytyy vaunut, matkarattaat, vaipat ja "hoitokärry" joka sisältää kaikki tarpeelliset hoitotarvikkeet ja hygieniatuotteet.
Sitteri ja vanna ovat edelleen kaapissa, samoin kuin molemmat turvakaukalot, sekä jalusta.

Huone vielä vähän vaiheessa tässä kuvassa


Tässä nyt siis vähän valotusta, millä mallilla tuo huone on. Vaatteista meillä on kaapissa ainoastaan 50-60cm koot ja muut odottavat sitä aikaa kun nuo jäävät pieniksi. 
Mitä te muuten olette tehneet pieneksi käyneille vaatteille ja tarvikkeille? 
Itse olen miettinyt jo valmiiksi, että toisaalta ne voisi myydä, 
mutta toisaalta niitä voisi myös lahjoittaa esimerkiksi Hope Ry:lle tmv.
Tokihan varmasti jotain tulee säästettyäkin, mutta täällä ei ole niin paljoa säilytystilaa, että kaikki voisin säästää.

torstai 9. elokuuta 2012

9.8.2012 / Mun päivä + masukuvaa rv 39+0

Mulla on tänään aikaa nyt toisellekkin postaukselle ja tässä on nyt niitä kuvia sitten taas.

Aamulla heräsin unisen koiran vierestä.
Hetken päästä suunnattiinkin lenkille metsään, joka on varmasti kaikille yllätys.
Kotiin kun tultiin kävin laittamassa pyykkikoneen pyörimään ja otin kaapista puhtaat pyyhkeet, hain hiusvärin harjan ja kammat. Seuraavana oli siis vuorossa hiustenvärjäys!
Värin kun sain päähän, aloin siivoamaan wc:tä.
Nyt tulinkin sitten kirjoittelemaan taas tähän vähän mitä on tähän saakka tullut tehtyä. Kello näyttää nyt 11.20
Tässä välissä kävin laittelemassa pyykit kuivumaan ja seuraavan koneellisen pyörimään,jonka jälkeen menen pesemään hiusvärin pois. Lisätään tänne vielä, että värjäsin juurikasvun, en koko päätä.

Samalla tyrkkään itseeni kaiken maailman ihanat mössöt. 
Kasvonaamio saa vaikuttaa jalkakylvyn ajan, ihon voisi tuossa välissä kuivaharjata ja kuoria suihkussa käynnin yhteydessä.

Suihkun jälkeen heitin päälle löhöily vaatteet ja otin muutamat masukuvat. Nyt siis ompi rv 39+0 ja viikko laskettuun aikaan.
Kuvien oton jälkeen vielä datailin ja lakkasin uudelleen kynnet, jopa ne varpaankynnet.

Kello oli jo vaikka ja mitä tän jälkeen ja sitten molemmista kameroista loppui akku, aloin raivailemaan paikkoja ja lähdin Tomia vastaan Laylan kanssa. Siinä samalla sitten käytiin lenkillä. 
Kotiin tullessa tehtiin safkaa ja mä kattelin nuita kuvia koneelta, yritin kirjoitella vähän juttuja ylös.
Kuitenkin kello meni taas liian kovaa ja olikin aika lähteä ripsien laittoon.

Uudet ripset on oikein kivat ja kotona odottikin  Tomi, Sami ja Layla. 
Mulla oli kamala nälkä kun tulin kotiin, joten vedin naaman täyteen safkaa ja vieläkin pystyisin syömään lisää.

Nyt katson ihan rauhassa Simpsoneita ja sitten lähdenkin iltalenkille ja kömmin hyvillä mielin sänkyyn!

Oli ihana kerrankin pyhittää päivä vain itselleen.
 Kynsiä, ripsiä, hiuksia, lenkkeilyä ja hyvää ruokaa. 
Paras tapa rentoutua oikeasti.
 Enää olis puuttunut vaan shoppailu tuosta niin kaikki kiva olis tullut tehtyä samana päivänä.

Muistakaa hemmotella itseänne, se unohtuu ainakin multa usein.

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.
Eli kaikki samat jutut mitä normaalistikkin. :D


Essi ja lastentaikaamaa järjestävät arvonnan TÄÄLÄ
Karo ja nimesi.fi järjestävät  arvonnan TÄÄLLÄ

9.8.2012 / Elä hetkessä

Hihi, nyt tulee postausta ilman itse otettuja kuvia vaihteeksi.
Mun läppäri vetelee viimesiään, mutta sain eilen pelastettua kaikki kuvat koneelta pois. 
Läppäri tosiaan ilmoittelee jatkuvasti, että kiintolevy on kakkana.
Kivakiva. 
Noh, onhan tää elänyt vähän vaikeita aikoja ja ottanut osumaa satunnaisesti.
Mä tahtoisin tälläisen Asuksen läppärin, ihan vain tuon värin takia. Ainut onkin, että mistä vetäsen yllättäen sen 500€? 
Mä kun en osissa ala mitään makselemaan. Se on kaikki kerralla tai ollaan ilman. Ehkäpä mä vähän aikaa vielä pärjään tällä vanhalla koneella(niin kauan kun pysyy päällä) ja sitten voin vallata Tomin koneen. :D
15.6" X53E-SX1647V, Intel B960, 4GB, 320GB, Intel HD 3000, Win 7 Home Premium, pinkki
kuva jimmssiltä

Mutta nyt eilisiä juttuja hieman.
Mua alko iltapäivällä vaihteeks ärsyttämään tää oma valittamiseni.
 Niin, eiköhän se muksu sieltä tule maailmaan ja kun se aika koittaa, ei se varmasti jää minultakaan huomaamatta. Joten miksi pitää valittaa ja odottaa? 
Tietysti odottaminen on ärsyttävimpien asioiden joukossa mitä tiedän, mutta eilen päätin elää taas hetkessä. Se jos jokin tuntuu hyvälle. Jos haluan lähteä jonnekkin, niin minähän lähden, aina sieltä jostain pääsee pois.

Ulkona oli pistävän syksyinen ilma, Tomi tuli töistä kotiin ja syötiin. Yllättäen Tomi halusi taas päikkäreille ja mua ei sitten nukuttanut yhtään.Tomi meni nukkumaan ja mä mietin, mitä voisin tehdä.
Tunnin verran purin hampaita yhteen kun ketutti, että joo taas oon yksin ton koiran kanssa. 
Mutta hahaa, valaistuin JEE oon koiran kanssa "kahden", mitäs tehdään.

Lähdettiin sitten tuonne ihanan raikkaaseen ilmaan ylimääräiselle pitkälle kävelylenkille!
Reilu tunti käveltiin ees takaisin täällä lähimetsissä ja teillä. Vaikka kastuttiin läpi märiksi olin kokoajan hymyssä suin. Kotiin tullessakin oli vielä ihan huippu olo. 
Sain itse rauhassa nollata päätä kun eihän kukaan muu nyt sateella ole ulkona ja katsoa, kun koiralla oli hauskaa.
Finaly Its Raning
google tarjoaa tämän kuvan
Kotiin tullessa vaihdoinkin kuivat vaatteet ja aloin laittelemaan kynsiäni.
Miksi ihmeessä en oo laitellut kynsiäni useammin tässä raskauden aikana? 
Sehän on yksi niistä pienistä jutuista mikä saa aina hyvälle tuulelle!

Tänäänkin ilma näyttää sateiselle, lähden lenkille kunhan tuo koira suostuu nousemaan ja sitten alankin operaatioon hiusten värjäys!
 Ei raskaana olo oikeuta edes yhden sentin juurikasvuun.

Myöhemmin tänään pääsenkin laitattamaan räpsyttimet kuntoon! Sitä ennen täytyy kyllä nukkua päikkärit, etten nukahda siellä.Aion myös tehdä jotain hirmuisen hyvää ruokaa ja jos synnytys alkaa mietityttämään useammin kuin kerran tänään, lähden taas tyhjentämään päätä. Nyt aio olla ajattelematta koko asiaa.
Sen verran kuitenkin on huudatettava masuasiaakin että 
enää viikko laskettuun aikaan!
Tänään siis 39+0, täytyypä yrittää ottaa masukuva huomiselle. :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

8.8.2012 / Vauvan tekonimiä ja fiiliksiä

Meillä on kutsuttu tulokasta monen monilla eri nimillä, joita ei kaikkia edes muista. 
Tässä nyt listattuna muutamia.

Masuasukki/Masukki
Pikkumies/Pikkunen/Pittunen
Popo/Papunen/Peepe//Poitsu/Ukkeli
Nuu/Nupatsuuppi/Nuukkeli
Kelliäinen/Mölliäinen/Murunen
Tulokas/PikkuX/Vauva

Tomi etenkin on käyttänyt nimitystä Kelliäinen. 
Itse olen käyttänyt enemmänkin Nuu:ta ja sen eri versioita, sekä muutaman kerran ihan vauvan tulevaa nimeä.


Sitten niihin fiiliksiin.
Voi kuinka turhauttavaa voikaan olla tämä odottelu. Oikeastaan, eihän tässä elämässä muuta tehdä kun odoteta jotakin.
Edelleen iltaisin/öisin tulee supistuksia, mutta siihen se sitten jääkin. 
Mä olisin kyllä jo ihan valmis synnyttämään ja aloittamaan kunnon perhe-elämän. 
Haluaisin tuonne häkkisänkyyn jo tuhisijan ja nuille pikkuisille vaatteille käyttäjän.
Eikä siitäkään haittaa olisi, jos tämä vatsa katoaisi edestä ja Tomi voisi aloittaa isyysloman.

Edelleen tulee puheluita joissa tentataan, että "joko kohta/nyt?" tai "onko sellainen olo että kohta?"
No enköhän mä edelleen ilmoita, kun pieni päättää syntyä/tulee lähtö synnyttämään, enhän mä voinut pitää salassa sitäkään kun tulin raskaaksi. 
Ja jos mulla olis sellanen olo, että kohta se tulee ulos, niin varmasti siitäkin tietäisi puoli maailmaa. 
Mutta EI.
Mulla ei ole sellainen olo, että pääsisin synnyttämään pian ja tää odotus on muuttumassa jo epätoivon suuntaan, kohta varmaan anelen Nupatsuupilta että tulisi ulos. 
Eipä sekään kuitenkaan auta.
Antaapi siis olla, tulkoon kun joutaa, mutta mielellään NYT tai viimeistään HETI.

 Ja ei, turha heittää tähän väliin "nauti vielä kun voit"-lausahdusta. En nauti, kun joka paikkaan koskee. 

 Eilen oltiin ihan yliväsyjä Tomin kanssa, joten alettiin illalla päikkäreille, herättiinkin sitten vasta ilta kymmeneltä ja ei muuta kun lenkille.
 Eipä siinä sitten enää väsyttänyt lenkin jälkeen, joten istuskeltiin parvekkeella. Ei me kyllä nukuttua oltais saatu ilman lenkkiäkään, kiitos naapureiden, jotka ovat päättäneet että heillä on oikeus pistää musiikki soimaan täysillä siinä heti hiljaisuuden jälkeen ja jatkaa sitä vähintään sinne kahteen saakka yöllä. Nyt tuo ei vielä häiritse niin paljon, että v*tuttaisi, mutta soittakaapahan sitä musiikkia sitten kun yritetään nukuttaa tulokasta hiljaisuuden jälkeen, ihan varmasti menen raivoamaan.

Tänään mun oli tarkoitus lähteä Sonjan kanssa kaupungille, mutta se nyt taitaa jäädä. Ajattelin, että voisin olla laiska ja mennä tänäänKIN päikkäreille.

tiistai 7. elokuuta 2012

7.8.2012 / Huomenta!

Ihanaa huomenta!
Eilisen loppupäivän ja illan vietin lähinnä lepäillen, syöden ja lenkkeillen.
Nukuin kahdet päikkärit ja söin Tomin tekemää ruokaa ja jälkkäriksi hirmu hyvää ainon maitosuklaa jätskiä!
Mä en edes tykännyt joskus tuollaisista perus jätskeistä, söin vaan mehujäitä, mutta tuo on kyllä yliherkkua!
Lisäksi jäävesi on herkkua, niin myös jäämurska. 
Loppuraskauden himoja?

Tänään olenkin herännyt ajoissa, tarkoituksena on ehtiä silittää vauvan sängyn lakanat, siivota koko kämppä ja keksiä jotain kivaa päiväksi, kun Sonja tulee käymään ja saa synttärilahjansa. 
Mun pitäisi varmaan ehtiä käydä keskustassakin lataamassa bussikortti, kun se on tänään viimeisen päivän voimassa.

Mulla on tuo masu vähän valahtanut alas, omasta mielestäni ja se on tuonut mukanaan mitä inhottavampia juttuja.
rv38+5
Mua on alkanut tosiaan supistelemaan aina öisin. Joten yöt menee aikalailla pyöriessä sängyssä ja etsiessä asentoa. Onneksi sitä unta kuitenkin nuihin öihin on mahtunut ihan riittävästi.
Tomihan tietysti hieman kärsii tästä mun tuhinasta ja pyörimisestä, kun tuntuu että sekin nukkuu kovin hentoista unta nykyään.Mitä lähemmäksi laskettuaika tulee, sitä huonommin me molemmat nukutaan, odotusta ilmassa.

maanantai 6. elokuuta 2012

6.8.2012 / Hyvä aamu

Ryhdistäydyin ja sain tilattua Tomille huomiseksi hiusten leikkuun ja siinä sivussa itselleni ripsienlaitto ajan torstaille!
 Ihanaa saada räpsyttimet kuntoon.
En oo kylläkään tuossa paikassa ennen käynyt laitattamassa ripsiä, mutta kyllä niiden paremmat täytyy olla kun nää omat! 
Ainakin toivottavasti
Tässä kuva viime kertaisista räpsyttimistä.

Vähän siis itseensä panostamista tiedossa vihdoinkin.
 Nyt sitten täytyy pitää peukkuja, että ne lapsivedet ei mene tuolla ripsiä laittaessa.

Näin viimeyönä unta synnytyksestä, heräsin kun meinasin tukehtua. Mulla oli mieslääkäri ja kyykin jossain kylpyhuoneessa siinä unessa, Tomi ei ollut ehtinyt tulla vielä sairaalaan töistä.
Eipä siinä sen kummempaa tapahtunut.

Mulla oli viimeyönä oikein epätoivoinen olo ja höpötettiin Tomin kanssa pikkuiselle, kuinka kiva olisi jos se syntyisi tässä pian. Kävin myös keskellä yötä täyttelemässä vauvakirjojen sukupuu juttuja, piti myös tarkistaa, että kuinka pieniä ne ykkösen vaipat onkaan. 

Myöhemmin yöllä tuli taas kummallisia supistuksia, ei kipeitä, mutta ei kivuttomiakaan.
Tomin kanssa puhuttiin tuosta synnytysajankohdasta. 
Molemmat nimittäin ollaan sitä mieltä, että synnytys tulee käynnistymään aivan varmasti yöllä. 
Silloin kun molemmat ollaan täysin koomaisia eikä tajuta mistään mitään.

Lisäksi tää olis meidän tuuria siksi, että Laylalle ei saisi mistään hoitajaa keskellä yötä.

 Laylaa en kuitenkaan mihinkään suostu hoitoon viemään, mutta en halua että se joutuu yksinkään olemaan, edes niitä aikoja kun Tomi on töissä/synnärillä mun kanssa. 
Mä oon ihan vaan vähän riippuvainen tuosta koirasta, jonka vuoksi ehkä panikoinkin sitä kuinka pitkään joudun sairaalassa olemaan.  :D

10 päivää laskettuun aikaan!