tiistai 5. kesäkuuta 2012

5.6.2012/ Päiväkodin rumat puheet ja paskamutsi-fiilis

Ulkona on kaunista, aurinko paistaa ja sataa vettä, kohta näkyy sateenkaari(a)! 
Muistan kun muksuna bongailtiin niitä ihan ihmeissämme, välillä piti pysähtyä autollakin katsomaan.

Tänä aamuna ei ollut niitä hyviä aamuja. Yöllä en nukkunut kuin tunnin verran. Tähän oli lähinnä syynä Tomin pyöriminen ja örinä sängyssä, liian valoisaa huone ja mahassa mylläävä Nuu. 
Lisäksi aamulla oli selkä niin himskutin jumissa, että olin lähellä soittaa tk:hon ajan, jotta saisin jotain vahvempaa lääkettä ja saikkua.

Kuitenkin purin hammasta, otin särkylääkkeen ja loppu paketin viskasin laukkuun, kävin lenkillä ja lähdin kohti työpaikkaa. 
Tänään oli ensimmäinen päivä tuolla tämän kuun "päivystys"päiväkodissa.
Fiilis siellä oli rento. 
Lapset vanhempia, kuin omassa ryhmässäni, joka helpotti itseäni. Ei nimittäin tarvinnut ketään nostella, joten selkä pääsi vähemmällä. Toisin sanoen, paikka oli "ihan jees".

Mä vaan aina jaksan kauhistella miten ihmeessä parivuotiaat osaa valehdella ja miten ihmeessä jotkut lapset on oppineet niin "hävyttömän" rumat puheet. Enää ei pyöritä päiväkotimaailman paskassa ja pippelissä, jotka naurattaa lapsia, vaan tilalle on tullut korvaavat lauseet  "Haista paska/vittu" "Pippelin nuolija homo" ja "En vitussa tule".  
Jos oma lapseni päästää suustaan tuollaista 3-4-vuotiaana, voin taata että siihen puututaan ja heti.

Mulla oli tänään kunnon morkkis, sellainen "paskamutsi- fiilis", koska aamulla oikeasti mietin,  että hitto kun en olisi raskaana.
 Jaksaisin tehdä enemmän hommia kotona, mä saisin nukuttua ehkä kokonaisen yhden yön edes, eikä mun tarvisi vaappua tiellä kun sellaisiakin lihaksia ja luita kolottaa, joista ei koskaan ollut tietoakaan. 
Ei sattuisi joka päivä, ei olisi pahaolo, ei oksettaisi. Saisin vetästä perskännit tai juoda sen yhden siiderin parvekkeella, jos huvittaa.

Välillä oikeasti miettii, että mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä just tällä ja tällä hetkellä.

Ei sillä, ettenkö olisi ihan älyttömän onnellinen, että meille on tulossa lapsi, lapsi jota toivottiin ja yritettiin pitkään. Lapsi, johon olen jo nyt rakastunut, jonka voinnista huolestun heti potkujen vähentyessä ja jonka haluan tavata, jota haluan hoivata. 
Joskus on vain tuollaisia tilanteita.

Sanokaa vaan paskamutsi, taikka ihmetelkää toki miten tulen lapsen kanssa pärjäämään kun on tälläisia fiiliksiä joskus. 
En usko, että olen ainoa jolla tälläisia ajatuksia joskus harvoin on. 
Ja kyllä edelleenkin, lapsi on toivottu ja odotettu. Kyllä me lasta hoivataan rakkaudella.

Nyt köllimään käsi masun päällä, taas on kova potkunyrkkeily käynnissä. :D

4 kommenttia:

  1. Mullakin takana huonosti nukuttu yö, I feel you! :) Mies kuorsas, vauva pyöri mahassa ku viimestä päivää, issias-hermokipu vaivas ja jännitti ja mietitytti kaikennäköset asiat! Ei oo helppoo välillä :/

    Ps. Meidänkin vauva on mitä toivotuin ja kovasti yritettykin ja silti samanlaisia fiiliksiä oon välillä kokenut! Ei se tee kenestäkään paskaa mutsia tai jos tekee, niin ollaan yhdessä niitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihanaa", että on kohtalontovereita. :D
      Ja sua nyt ymmärrettävästi jännittääkin, jännitän sun puolesta!:)

      Poista
  2. Mäkin oon nyt vasta alkanu päivittelemään, että ei tää raskaanaoleminen pelkästään mitään ihanaa oo, suureks osaks siks, et selkää särkee ihan perkeleesti... Sängystä en meinaa päästä jos poikaystävä ei työnnä tai vedä mua ylös :D Ajattelen vaan että tulispa se tytsy sieltä jo tänne meidän keskuuteen ni sais tätä rasitusta pois! Mutta kuitenkin sit haluun sen pysyvän sisällä ihan loppuun asti, että kaikki ois varmasti hyvin. En raskautta vaihtais mihinkään, ja luulenkin ymmärtäväni sun pointtia tässä jutussa :) On vaan niin tukala olla, mutta pitää vaan jaksaa sinne elokuuhun...

    VastaaPoista

Haleja <3