sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

10.6.2012 / Raskaustesti rv 30+3

Vauva lehden raskaustesti rv 30 + 3
Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Intohimoja, ei oikeastaan ole ollut, tokihan on tehnyt mieli salmiakkia ja lakuja useammin kuin normaalisti. Inhokkeja on tullut kuitenkin paljon vanhojen lisäksi, mm. pizzan haju, maku ja ulkonäkö ällöttää suunnattomasti. Meillä siis ei hirveämmin pizzaa olla mutustettu. Nyt kuitenkin tämä ei enää ole niin suuri ällötyksen kohde, kuin alkuraskaudessa.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
En pystynyt salailemaan kuin muutaman päivän sen jälkeen kun saimme tietää plussasta. Olin tuolloin vanhuspuolella palvelutalossa töissä, dementia puolella. Kaikki työkaverit olivat hirmuisen ihania minulle, ja huomasivat heti huonovointisuuteni ja epäilivät, että nyt olen raskaana. Ensin en halunnut mitään sanoa, mutta lopulta kuitenkin paljastin asian kaikille. Pomo oli oikein onnellinen puolestani, mutta kun kuuli että irtisanon itseni, ei ilme enää ollut iloinen. 
Nykyisessä työpaikassani päiväkodissa, en asiaa salaillut lainkaan, ilmoitin asiasta pomolle ja työkavereille aika pian töiden aloittamisen jälkeen. Pomo ja työkaverit ottivat asian vastaan ihan normaalisti, onnittelivat jne.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Valokuvannut kyllä, olen yrittänyt ottaa jokaiselta kuluvalta viikolta kuvan, jotta sitten voi vertailla niitä ja varmasti ovat ihan mukavia muistoja.
Mittaillutkin olen sen verran, että mittasin alussa sf-mittaa yhdessä tomin kanssa ja vyötärönympäryksen mittasin joskus 28 viikolla itsekseni, empä sen jälkeen ole mittaan koskenut. :D
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En todellakaan! Lähinnä jättimäiseksi valaaksi, olo on ahdistunut kun kaikki vaatteet näyttää kamalalle päällä.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
On juu, mutta mulla on kyllä se perus 24/7 pesänrakennusvietti.
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Tiedetään, arvailtiin ensin keskenämme sitten kun rakenneultran aika läheni, alettiin puhumaan että halutaanko tietää sukupuoli. Sukupuolta kysyttiin sitten ultrassa ja selvä poika tulossa rakenneultran mukaan. Todellisuudessa ei ole kuitenkaan mitään väliä kumpi sieltä tulee.
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Ei nyt ihan vielä niin hitaasti kuljeta! Vaikka välillä tuntuukin sille että näytän pingviinille kävelyni perusteella.
Olen stressannut imetyksen onnistumista.
En sitten yhtään, se onnistuu jos on onnistuakseen. 
En aio pakottaa itseäni imettämään, mutta en kyllä aio olla yrittämättäkään.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
On tätä mietitty, ihanne olisi etten tarvitsisi mitään lääkkeitä tms. Todellisuus iskee kuitenkin vasten kasvoja, sillä itselläni on niin mitättömän matala kipukynnys tällaisissa asioissa, joten ei muuta kun kaikki puudutukset  jne. mulle vain. Epiduraalia en kuitenkaan haluaisi ottaa, epäilen kuitenki, että tulen pyytämään sitä.

5 kommenttia:

  1. Minkä takia et haluaisi epiduraalia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein osaa perustella miksi sitä en halua. Olen lueskellut niin hyviä, kuin huonojakin kokemuksia aiheesta. Jotenkin on vain olo(tällä sekunnilla), etten mielelläni sitä ottaisi.
      Olo luultavasti tulee muuttumaan vielä tässä raskauden aikana. :P

      Poista
    2. Minä taas tahtoisin ehdottomasti ennemmin epin kuin esim. Spinaalin. Spinaali vie kokonaan jalat, epiduraali mahdollistaa ainakin pienen liikkumisen niiden johtojen mukaan tietenkin.

      Poista

Haleja <3