torstai 31. toukokuuta 2012

31.5.2012 / Maha vaan kasvaa

Rv 29+0 (1)


Ja nyt on menossa rv 29+0!
 Eipä ole enää paljoa jäljellä, tai no on, aika vierähtää nopeasti! Haluaisin kovasti tavata tän masuni vallanneen kaverin jo. 
Ollaan muuten T:n kanssa saatu hurjan hyviä keskusteluja aikaseksi tulevaisuudesta ja muusta.

Tää on järjetöntä miten toi pötsi kasvaa, vaikka painoa ei ole tullut lisää lainkaan! Ehkä tuo kasvutahti alkoi nyt sitten kertalla vauhikkaasti? Sokerit on ollut paaaaaljon alle sallittujen raja-arvojen, joten siltä osin ollaan kuivilla. 

Mahassa mennään edelleen kovaa, varsinkin työpäivien aikana Nuu on hurjan kova liikkumaan ja etenkin venyttelemään(?)
Sain myös kokea ainakin luultavasti  ensimmäiset kipeämmät supistukset. Ei niitä montaa tullut, mutta kuitenkin, nyt tiedän edes suuntaa mitä odottaa.

Kummityttö oli taas tänään hoidossa, musta oli ihana kattoa kun T touhusi sen kanssa. T:ssä on oikeinkin hyvää isä-ainesta selvästikkin, sillä kummityttö oli ihan haltioissaan kokoajan. :)

Selkäkipu ei ole hävinnyt edelleenkään, mutta positiivisin mielin täällä mennään edelleen!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mielipide: Sisarusten ikäero

Mua pyydettiin kirjoittamaan tekstiä sisarusten ikäeroista. 
Nytpä päätin tämän tekstin sitten kirjoittaa.
Itsellänihän on kolme nuorempaa sisarusta, vanhemman pikkusiskoni kanssa ikäeroa on 4-vuotta, nuoremman pikkusiskoni kanssa 10- vuotta ja pikkuveljeni kanssa 12-vuotta.
Vanhempi pikkusisko S

Takana nuorempi pikkusisko S ja edessä pikkuveli S
 Itse olen sillä kannalla, että eipä ole väliä paljonko sisaruksilla ikäeroa on. Me olemme kaikki ainakin yhtä läheisiä, vaikka itse olenkin muuttanut pois kotoa kesällä jolloin täytin 16-vuotta.
Jos haluaa hankkia useamman lapsen, niin itse ajattelisin sopivan ikäeron olevan 2-4 vuotta. Tämä siksi, että lapsista olisi enemmän seuraa toisilleen. Ainut vika suuressa +10-vuoden ikäerossa on juurikin sisarusten tapaaminen. Itselläni voi hyvinkin käydä niin ettei tule nähtyä kuukauteen tai kahteenkaan nuita nuorempia sisaruksia.
Siihen on syynä eri paikkakunnilla asuminen ja se, että tuon ikäiset tenavat ovat mielellään reissussa loma-aikoina, joko mummolassa tai vaikka huvipuistossa. Itse taas olen töissä. Enkä autottomana pääse noin vain kulkemaan ja käymään heitä moikkaamassa. 
Tokihan bussit kulkee, mutta bussimatkat mahan+koiran+tavaroiden kanssa kuumassa linja-autossa eivät jostain syystä houkuttele.
Huvittava asia on se, että nyt kun itse olen saamassa lasta, tulee lapsen tädeiksi 17v ja 11v siskoni, sekä enoksi 9v veljeni. Sekä sedäksi Tomin pikkuveli, joka täyttää 18v. 
Kuulostaa hurjalle, kun nuista nuorimmista tulee täti ja eno, eikö? 

Mikä on teidän mielestänne sopiva ikäero lapsille? 
Kuinka suuria ikäeroja teillä on omien sisarustenne kanssa? 

torstai 24. toukokuuta 2012

24.5.2012 / Kuulumisia

Meillä ei sitten tunnu tekeminen loppuvan millään. 
Edelleen on ollut vilskettä niin töissä kuin kotosallakin, hyvä että on hetken silloin tällöin ehtinyt istahtaa koneen ääressä.

Eilen aamulla nukuin lahjakkaasti pommiin, ehdin kuitenkin töihin vaikka heräsin vain hetki ennen töiden alkua. Hauskaa tästä tekee se, että Tomi meinasi myös nukkua pommiin, mutta herättelin sen jo aamulla puoli viideltä.

Mulla on alkanut nukkuminen olemaan vähän epämääräistä, tuntuu ettei sitä hyvää asentoa löydä sitten millään ja joka paikkaa särkee. Just kun meinaa nukahtaa, täytyykin lähteä aina vessaan. Noh tätä se on vielä pitkään. 

Tänään taas töissä pakkailin tavaroita ja töiden jälkeen lähdettiinkin keskustaan ostamaan mulle uudet leggarit ja toppi, jotka toivottavasti mahtuu päälle vaikka sinne raskauden loppuun saakka.

Saatiin myös pareihin ylppäreihin kutsut. Toiset juhlat olisivat noin 100km päässä ja toiset noin 30km päässä. No mutta milläpä menet kun ei ole autoa ja bussit ei kulje niin, että molempiin juhliin ehtisi. Eikä mulla kyllä olis mitään sopivaa asuakaan. 

tiistai 22. toukokuuta 2012

22.5.2012 / Valas täällä hei

Oli ihana palata tänään taas töihin ja saada muuta tekemistä, kuin tähän asti. 
Viimeks olinkin tosiaan töissä viikko sitten tiistaina. Sen jälkeen olinkin pitkillä vapailla.

Ensimmäisenä töihin päästyäni kuuluu nurkalta: "Ompas sun masu kasvanut, kun ei olla viikkoon nähty!" Seuraavaan huoneeseen astuessa kuuluu: " Mites jakselet masun kanssa?"

Ja tällä kysymyslinjalla jatkettiin koko päivä, jokainen tuli vuorollaan kyselemään kuinka jakselen, onko supistellut, milloinkas se laskettuaika olikaan, onko mennyt hyvin, onko neuvolassa ollut kaikki ok.. Jokaista kysymystä sitten seurasi lisäkysymykset. Naureskelin itsekseni mielessäni, että johan on. En tiedä oliko tuo kysely sellaista hyväntahtoista vaiko väkinäistä.

Niin ja kyllä tuo maha tuntuu olevan kasvanut ihan oikeasti viikossa aivan tajuttoman paljon, onneksi painoa ei ole tullut, edelleen ollaan alkupainosta miinuksella reippaasti ja nyt on "jo" menossa rv 27+5.
Mä en sulata tätä kuvaa, en sitten millään. :D

Mä oikeestaan jo vähän järkytyin tätä mahan kasvua, jonka todellisuudessa huomasin vasta tästä kuvasta, sillä en mä sitä itse niinkään huomaa. Tätä huomaamattomuutta auttaa sekin, ettei meillä oo kokovartalopeiliä! Sellainen ollaan kyllä hankkimassa tällä viikolla. ;)


maanantai 21. toukokuuta 2012

21.5.2012 / Lässytystä ja äippäpakkaus

Ulkona on ollut ihana ilma taas tänään!
 Tuli siis lähdettyä vaihteeksi tekemään pitempää lenkkiä tuon karvaturrin kanssa. Matkalla täytyi kuitenkin poiketa ostamaan Laylalle vettä, ettei ihan läkähdy, koko matkan nimittäin paistoi aurinko suoraan kohti.

Mulla oli eilen taas vaihteeksi kunnon kiukkuilta, sillä olin väsynyt ja joka paikkaa kolotti. Lopulta pistinkin Tomin nukkumaan sohvalle, kun senkin naama alkoi ärsyttämään. Onneks kuitenkin tuo mieheke on niin kultainen, ettei ollut moksiskaan. Ymmärtää ihmeen hyvin (mieheksi!!) nää mun äksy- ja itkukohtaukset.

Tänään taas on tosiaan ollut ihan eri fiilikset, kaikki on ollut mukavaa-ihanaa-mahtavaa. Sain postissa Tikkunekku tilaukseni ja äitiyspakkauksen saapumisilmoituksen.


Äippäpakkaus haettiinkin sitten kotiin Tomin töiden jälkeen, nimittäin itse en olisi jaksanut sitä kantaa tänne. Tämmöstä sieltä siis paljastui..

 
 
Mä ilmeisesti saan oikeasti hurjasti positiivista energiaa tuosta auringosta ja hyvä fiilis tulee, jokaisen pitemmän lenkin jälkeen. Mä jopa viihdyn lenkillä yksikseni, ilman musiikkia. Normaalisti kun on tuntunut tyhmälle lenkkeillä yksin, mutta nyt siitä on taas tullut yksi rauhoittava tekijä.

Ainut ongelma on, että jalat tuntuu lähtevän satunnaisesti erisuuntiin tai selkä lyö jökkiin väärällä hetkellä. Välillä tuntuu, ettei meinaa päästä kunnolla kävelemään, se vain vaatii vähän aikaa että pääsee vauhtiin/lähtee käyntiin. Onko muilla ollut tämmöstä ongelmaa?

Huomenna taas työpäivä, joten ei muuta kuin rauhoittumaan ja myöhemmin nukkumaan.

torstai 17. toukokuuta 2012

16.5.2012 / Neuvola + lääkäri

Nyt varmasti joillekkin tulee ihmetyksenä, sillä mulla ei ole mitään valittamista eilisestä neuvolasta, eikä lääkäristä! 
Olin tyytyväinen ja mua on vaikea miellyttää.

Elikkä, ensinnäkin neuvolaan pääsin ajoissa, otettiin perus mittaukset ja katottiin sokereita, joita oon tähän saakka mittaillut. Sokereista tuumasi, että voin nyt vähentää mittauksia ja katsotaan sitten seuraavalla käynnillä jatkoa.

Nämä siis 16.5  ja suluissa taas edelliset mittaus tulokset:

Rv:26+6 (22+4)
Painonmuutos: 0g (+0,017g/vko)
Turvotukset: - (-)
RR: 121/75 (114/83)
Pissa: Puhdas (puhdas)
Hb: ei mitattu (138)
Sf-mitta: 25cm (23,5cm)
Lapsivedenmäärä: N
Painoarvio: 980g (516g)
Tarjonta: RT (RT)
Syke: + (+)
Liikkeet: ++(++)

Syntymäpainoarvio: 3500g ja pituutta 48-51cm

Laitoin nyt tuohon yhteen ripsuun myös nuo lääkärin toteamat. Lääkäri oli mukava nainen, hieman kovakourainen kylläkin. Sekin kyllä unohtui hetkessä kun pääsi katsomaan Nuuta, ultrauksen ajan.
Kasvoiltaan Nuu mielestäni näytti paljon minulta muksuna, tiedä sitten. 
Näin myös taas ne pikkuruiset varpaat, sen pienen nöpönenän ja sormet
Asia jota en nähnyt oli vehkeet. Niitä ei myöskään ultraaja nähnyt, muttei kuulemma katsonutkaan "silläsilmällä". Sanoi myös, että luottakaa vain siihen rakenneultraan, jos ne siellä sanoivat että poika on tulossa.

Huvittavaa kun nyt ei tiedäkkään enään sukupuolta. Ehkä tää hillitsee mun shoppailua.
Mutta kerrankin lähdin tuolta hyvillä mielin ja tyytyväisenä! JEE! :)
Tässä vielä eilisen masua ja pari jo isoa pientä:
Oli hankala ottaa kuvaa tuo farkkutunikka päällä, tässä kuitenkin rv 26+6

Etummaisena pikkuveli, ikäeroa meillä on 12v ja takimmaisena pikkusisko, ikäeroa meillä on 10v
Loppuun vielä, kuulin surullisen uutisen.
Kanssa bloggaajamme on menehtynyt, pieni poika on nyt vailla omaa äitiä.
Lepää rauhassa Laura, lämmin osanotto omaisille.

Tälläinen pistää miettimään asioita taas eritavalla.

perjantai 11. toukokuuta 2012

11.5.2012 / Neuvola ja muuta

Olin ajatellut että, kun menen tuonne neuvolaan saan hirveän valistuksen mitä mä en saa syödä.
 Kuitenkin homma meni niin päin, että sain kuulla mitä mun täytyy syödä.
 Mitään ei kielletty. 
Laskeskellaan vaan hiilareita siis jatkossa. Kuulemma pitäisi yrittää aamulla syödä edes jotain pientä. No yritetään vielä.

 Sain mukaani tuon verensokerimittarin, liuskoja, neuloja ja seuranta vihkosen. Kotiin tultuani kokeilinkin heti, uskallanko mä ottaa tuota sokeria itseltäni(neulakammoinen hoitsu, jee)
No aikansa siinä taas meni, mutta kyllä mä uskalsin! Jee, hyvä minä! 
Siirrettiin vielä mun maanantain lääkärinaikaa keskiviikolle, niin voidaan katsoa nuita tuloksia sitten samalla.

Eilen illalla tuumasin Tomille: "Oon saanu nukuttua tosi hyvin viime yöt, ei oo muksukaan potkinut ja pitänyt hereillä."
maha näyttää ihmeellisen muotoselle tässä.
Voitte vaan arvata miten viimeyö meni, no mä valvoskelin pitkään ja aamulla heräsin hirmu aikaisin ja kyllä vain, syynä oli hirmuinen myllerrys mahassa. 
Taisi pikkumies kuulla illalla jutut ja pistää vauhtia. No jaa, tuskimpa.

Oli tuosta heräämisestä hyötyäkin, kävin Laylan kanssa pitkällä lenkillä. Ulkona ei kuitenkaan ollut mikään paras ilma ja tiet oli kastematojen peitossa. Iyh.
Pienen pieni karvanaama

 Pääsin myös lähtemään ajoissa kaupungille. Kävin ostamassa Sinooperista kangasvärejä ja tuputtimen yhteishintaan 12€.
 Nyt saankin alkaa tuunailemaan muutamaa juttua itselleni ja isyyspakkaukseen. 
 Lisäksi kävin hakemassa ostamani verhot, jotka tänään pääseekin ikkunaan, mikäli Tomi jaksaa ne laittaa.
Tämmösiä verhoja 2kpl
ja tämmösiä 4kpl
Nyt suunta taas lenkille ja kauppaan, mukavaa perjantaita kaikille!
Muistakaa käydä heittämässä kysymyksiä tänne  :)

torstai 10. toukokuuta 2012

10.5.2012 / Hyvän mielen haaste ja masu

Sain Hyvän mielen haasteen Jennalta . Kiitos!:)

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."


1. Rakkaus


2. Raskaus
rv26+0
3. Layla

4. Ystävät


5. Perhe

6. Aurinko

7. Terveys

8. Liikunta

9. Lapset

10. Hymyilevät ihmiset

Nyt saa ja pitää kysyä minulta TÄÄLLÄ

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

9.5.2012 / Hormoonihirviöitä ja raskausarpia

 Hormoonihirviöitä ja raskausrpia, mistä niitä tulee?
Kuin salamaniskusta oon muuttunut taas väsyneemmäksi, helpommin hermoni menettäväksi ja monta tuntia illassa itkeväksi äksypussiksi, jonka vatsaa peittää lukuisat niin kamalan rumat punaiset raidat.
 Eikö oo mahtavaa? Taidan pitää paidan päällä jatkossa aina. :D

Kuvassa rv 25+1, tällähetkellä rv 25+6

 Tuntuu ettei yhdeksän tunnin yöunet riitä mihinkään ja yöllä vessaan herätessä nukahdan matkalle.
Huvittavaa?

No ei mun päivät oikeasti kauheita ole, vaikka totuudenmukaisesti niistä kirjoitankin.
Mun päiviin mahtuu paljon iloisia juttuja, mukavia hetkiä, töitä ja lenkkeilyä. 
Nyt oon myös päässyt eroon pahimmista selkäkivuista ja tästä voin kiittää joogaa.
  Mä en oo ennen käsittänyt koko juttua, mutta nyt oon sen jujun hoksannut. 
Ennen nukumaan menoa on ihana rentoutua joogaamalla, unikin tulee paremmin ja ajatukset tasaantuvat, lisäksi kroppa kiittää.

Mä oon nyt pysynyt hyvin tässä liikunta ja ruokailumuutoksessani mukana, ainoana miinuksena se, etten edelleenkään osaa syödä aamupalaa. Enkä tosiaankaan jaksa syödä niin usein, mutta yritys hyvä! Perjantain ohjeita odotellessa, on hyvä harjoitella pikkusen.

Eilen oltiin Tomin veljen luona katsomassa suomen peliä, eihän me kukaan jääkiekosta niin välitetä, mutta mukavaa oli vaan istuskella porukalla.

Tänään taas kävin ostoksilla kaupungissa, mukaan lähti pikkuveljelle boxerit, nuoremmalle pikkusiskolle pikkarit+toppi, iskälle muutamat sukat ja äiskälle äitienpäivä lahja. 

Tarkotus oli ostaa jotain juttuja Tomin isyyspakkaukseen, mutta Tomi oli kuitenkin mukana, joten eihän se onnistunut. Ehkä sitten myöhemmin.

Tässä parilta illalta kuvaa meidän partsin maisemasta( molemmat kylläkin eri suunnasta otettuja), ihanan näköstä!


99 päivää laskettuunaikaan!

Kohta blogin löytää myös osoitteesta: http://www.blogilista.fi/

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

6.5.2012 / Mitä muuta tarvitaan?


Mitä tarvitaan näiden lisäksi?

  • hoitopöytä
  • hoitoalunen
  • turvakaukalo
  • sitteri
  • kantoreppu (on muuten tyhmä sana)
  • matkarattaat

  • tuteja
  • tutilenksut
  • tuttipullo harja
  • tuttipulloja
  • anti-colic tuttipullot
  • ensiaterimet ja lautanen

  • pinnasänky
  • pussilakanoita, aluslakanoita, tyynyliinoja
  • pinniksen pinnasuoja
  • muovitettu froteelakana/pinnikseen pissasuojia
  • pinnasängyn patja
  • peitto
  • pari fleeceä (vielä kuitenkin tilkkutäkki tekemättä)

  • amme
  • talkkia
  • sinkkivoide
  • puhdistusliinoja, pesulappuja
  • vanulappuja
  • vauvaöljyä
  • tops- puikkoja
  • huppupyyhkeitä

  • harsoja
  • vaippoja (Ostettava kylläkin vielä reilusti lisää)
  • mobile
  • pari ensilelua

  • aurinkolasit
  • ekat kengät
  • runsaasti ulko- ja sisävaatteita
  • sukkia ja myssyjä


 Tämän lisäksi tulee tuo äitiyspakkaus ja yhdistelmävaunut on katsastettu tilausta vaille valmiiksi. 
Itselle löytyy särkylääkkeitä, rasvoja, liivinsuojia, muutamat imetykseen sopivat paidat on myös hankittu..Kantoliinaakin olen mietiskellyt..

Kannattaako ostaa itkuhälyyttimet?
Mites rintapumppu?
Paljonko kannattaa ostaa korviketta varuiksi?
Missä vaiheessa kannattaa hankkia kastepuku/-mekko?

Kaikki vinkit tervetulleita! :)


lauantai 5. toukokuuta 2012

5.5.2012 / Haluan vaaleat hiukset takasi!

Ajattelin länttästä tänne tämmösen kuvapläjäyksen, mistäs muustakaan kuin itsestäni vuosien varrelta.


1994 ?

2006





2007




2008


2009


2010

2011

2012

Iski jotenkin hurjan kova kaipuu vaaleita hiuksia kohtaan. Byhyy!
 Uskallanko värjätä takasi vaaleaksi? :)

perjantai 4. toukokuuta 2012

4.5.2012 / Sokerirasitus

Tänään oli kauan odoteltu sokerirasituskoe. 
Pelkään neuloja ja verikokeiden ottoa. Paniikki iski kuitenkin vasta pari minuuttia ennen kun mut ekan kerran kutsuttiin piikiteltäväksi. Ensimmäisenä selvisi, ettei neuvolasta oltu laitettu lähetettä mulle, kiva. Soitin sitten neuvolaan ja pistivät lähetteen heti koneelle.
kädet ylhäällä ja tissit piilossa! Rv 25+1

Ottivat ekan kokeen ja se joka sanoo, ettei se satu tai ei ne neulat ole isoja, on aivan väärässä. Oon mä toki hoitajana isompiakin neuloja nähnyt, mutta en mä niitä itseni lähelle antais laittaa. Eli joo, tuntu enemmän ku hyttysen pisto. Äiti aina väitti ettei se enempää satu. 

Sitten jouduin juomaan sen litkun, ensin se maistui vähän paksulle, vanhalle vadelma grandille, mutta hyi että. Eipä ollut hyvää ja ensimmäisen hörpyn jälkeen teki mieli yökätä.
Sen jälkeen pääsinkin oddottelemaan tunniksi, olo ei ollut mitenkään mainio siinä vaiheessa, mutta "normalisoitui" kyllä.

Toisen kokeen otettuaan tuli huono olo, joka kesti niin pitkään kun hoitaja otti kolmannen kokeen ja pääsin lähtemään kotiin. Olo parani sitten kotona kun sai syötyä. 

Nuu paukutti mua kunnolla siellä odotustilassa aina ne tunnit kun odottelin seuraavaa koetta. Nytpä on tuollakin käyty, tulokset tuleekin vasta ens perjantaina. Sitä odotellessa.

Rv 25+1, vyötärön kadotus.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

2.5.2012 / Millainen äiti haluan olla ?

Töissä ollessani, lasten tuhinaa nukkarissa kuunnellen pyörii päässä monenlaisia asioita. 
Tänään mietin itsekseni millainen äiti haluaisin itse olla, millaista perhe-elämää kuvittelen ja toivon meidän viettävän ja mitä oikeastaan odotankaan tulevaisuudelta.

Lähinnä nyt tässä postauksessa aion pohtia millainen äiti haluan olla.

Mulla kun on enää edessä kahdeksan (8) viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän pois kertyneet lomapäivät ja siihen sitten työsuhde päättyykin. 
Ehdin vielä olemaan muutaman päivän virallisesti "työttömänä" ennen kuin aloitan virallisen äitiyslomani. Äitiyslomani alkuun on enää 10 viikkoa. 
Tämän vuoksi nämä asiat ovatkin nousseet mieleeni useammin.

Kuva

On helppo miettiä millainen äiti haluaa olla. 
Luulen että jokainen äiti pyrkii olemaan paras mahdollinen omalle lapselleen.

Itse haluan olla lapsellemme rakastava, kunnioittava, rajoja asettava äiti, joka antaa lapsen kokeilla ja harjoitella itse asioita, antaa ilon aiheita, lohduttaa epäonnistuessa, puhaltaa sormeen tulleeseen pipiin.
Haluan opettaa lapsemme pienestä pitäen kunnioittamaan toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa, niin kuin minut on opetettu. 
Kuva

Haluan opettaa hyvät käytöstavat ja perus asiat. Istumisen, kävelemisen, pyöräilyn, lukemisen, pettymysten kohdatessa haluan olla tukena ja turvana. 
Haluan lapseni tietävän, että rakastan häntä jo nyt ja tulen rakastamaan aina.
Ennen kaikkea haluan olla rakastava, huolehtiva äiti, jolta saa huomiota tarpeeksi ja joka luo turvallisuuden tunnetta.
Kuva

Millainen äiti taas en halua olla, en halua olla huono äiti. Yksinkertaista. Mikä sitten taas on huono äiti? Siihen en osaa vastata yksiselitteisesti. En halua olla kiireinen ja kiukkuinen, en halua että lapseni joutuu olemaan yksin, haluan lapsen tuntevan olevansa haluttu, toivottu ja rakastettu.

Tukistamisesta, luunapeista jne..
En ole koskaan hyväksynyt ruumiillista kuritusta, tai minkäänlaista väkivaltaa jota käytetään ketään kohtaan.
Itse olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa, osapuolena jota hakataan. Siitäkin syystä en missään nimessä halua antaa lapselleni kuvaa, että ketään jota rakastaa(tai vaikkei rakastaisikaan) saisi satuttaa. En aio hyväksyä yhtäkään luunappia taikka tukistusta.

Tuleehan minusta hyvä äiti, tuleehan?

tiistai 1. toukokuuta 2012

1.5.2012 / Mietin: Mitä tuo viiltävä kipu on?

Mä muistan miettineen ja kironneeni sen viime neuvolan jälkeen.
 Ne kun kysyi: "Supisteleeko sua jo?"
Muistan vastanneeni, jotain : "En osaa sanoa, kun en tiedä miltä supistus tuntuu."

Mietin nyt ihan oikeasti, että miksi ne edes kysyy tuolla tavalla ensimmäistä lastaan odottavilta?
Miksei ne vaan kysy, että "onko tuntunut tältä ja tältä tai vaikka tältä?" ja sitten selittäneet että ne ovatkin supistuksia.

No tajusin kyllä neuvolan jälkeen, että olihan mulla nuita kivuttomia supistuksia jo ollut.

Lähinnä aina kävellessä, lenkkeillessä joskus ihan vain pötkötellessä tulee ns. harjotussupistus, joka kestää jonkin aikaa, ei se kipeää tee, mutta ei se nyt hyvältäkään tunnu. Joskus ei tunnu miltään.

Tämän lisäksi tulee säännöllisesti ja samanaikaisesti (ei kuitenkaan joka kerta) 
sellainen viiltävä kipu oikealle puolelle vatsaa/kylkeä/selkää/reittä, 
joka pistää väkisin pysähtymään.

Onko tuo viiltävä kipu, liitoskipuja? Saa kertoa.