sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Kuulumisia ja ällötyksiä

Mun oli ihan oikeasti tarkoitus tehdä jotain erilaista tänä viikonloppuna.
Perjantaina kummityttö tuli sovitusti hoitoon ja touhuttiin kaikenmoista, tyttöä en kyllä millään saanut nukkumaan oikeaan aikaan, mutta se ei menoa haitannut.


Kuitenkin illalla kun olin ollut jo hurjan päivän terveenä-toisinsanoen ilman flunssaa-sainkin sitten oksutaudin ja kuumeen. Ei ollut mikään häävi olo. Tänään olo on jo parempi, joten toivotaan, että tämä oli nyt tässä.

Kaikilla tuntuu olevan erilaisia ruokaan/syömiseen liittyviä mielitekoja  raskauden aikana. Itse olen huomannut salmiakin mahtavuuden, nomnom. 
Ja kyllä, tiedän ettei ole suositeltavaa syödä salmiakkia raskausaikana, max. annos 40g/pvä.

Tutumpia minulle on kuitenkin nuo ällötykset, jotka häiritsevätkin jo vähän arkea. Sillä ei töissä voi alkaa yökkimään lasten kanssa samassa pöydässä.
Ällötyksien joukkoon kuuluu mm.
- Rasvaiset ruoat ja niiden haju, kaikista pahimpana mainittakoot pizza
- Ihan normaali kotiruoka ja sen haju, näistä tulee HYI YÖK- fiilis, joka häiritsee mm. töissä..
- Vaalea leipä, yökyökyök - tästä en koe olevan haittaa.
- Jäätelö, maitotuotteet  - oksennusrefleksi, en koskaan ole tykännyt maidosta, mutta nyt se on korostunut enemmän!
- Herneet, tuore tomaatti ja keitetty maissi - Kiitos mutta ei kiitos, pelkkä näkeminenkin ällöttää
- Kanan/broilerinliha ja jauheliha - YÖK


Olisiko jollakin ideoita, mitä kannattaisi yrittää syödä?
Tämä oma syöminen alkaa oikeasti tuottaa ongelmia, syystä kaikki ällöttää joko ulkonäöllisesti tai hajullisesti.. Niin ja ilmeisesti tästä syystä tuo painokin on tippunut sellaisille lukemille mistä ei ole ollut tietoakaan muutamaan vuoteen.<3

lauantai 4. helmikuuta 2012

Eilinen ultra, eka ultra

Eilen tosiaan tuli käytyä ensimmäisessä ultrassa, sinne mentiin jännittynein tuntein, kun ei oikein tiennyt onko siellä masussa kaikki ok vaiko ei.

No olihan siellä kaikki hyvin, pikkuinen vastasi viikkoja täysin.Eilen siis 12+1.
Päästä peppuun mittaus tehtiin pariin kertaan, ensimmäinen tulos 53mm, jonka jälkeen kätilö tuumasi, että on hieman pieni ,mutta luin jostain että tuo olisi ihan normaali kokoinen?! ja toinen tulos oli 55mm, johon kätilö sitten oli tyytyväinen ja tuumasi, että on normaalikokoinen. hmm..
Sydänäänet olivat vahvat ja NT oli 0.6. 
Hurja tuo pikkukaveri oli liikkumaan ultran aikana, sätki ja potki minkä kerkesi.
Oli kyllä maailman mahtavin tunne nähdä ensimmäistä kertaa pikkuinen ja kuulla ensimmäistä kertaa sydänäänet. Ultrasta jäi kaikin puolin hyvät muistot ja seuraava aikakin jo varailtiin.

Tässä kuvaa meidän masuasukista, täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

Miten joku noin pieni, voi saada ihmiset niin kovin onnelliseksi ja saa ihmiset tuntemaan itsensä niin kovin tärkeäksi?

Ps. Elokuussa me ollaan viidessä polvessa.