sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Vuoden säästöhaaste

En luvannut uutena vuotena mitään, mutta tammikuun alussa päätin laittaa menoni syyniin. Olen lueskellut paljon  sijoittamisesta ja säästämisestä viimeisen vuoden aikana ja siitä ehkä sainkin kipinän säästöhaasteeseen. Pohjana pidän 52 viikon säästöhaastetta, mutta idea on pistää joka kuukausi rahaa säästöön niin paljon kuin irtoaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten osta mitään mitä emme oikeasti tarvitse, en syötä satasia tai edes kymppejä rahaa toisille lainaksi tai muuten vain hyvää hyvyyttäni ja laadin viimein kuukausittaisen budjetin.

Olen rehellisesti juuri sitä tyyppiä jonka mielestä heräteostokset on lähes parasta kaupassa käynnissä ja joka kerta sieltä tarttuu mukaan jotain, useimmiten kukkapuska, alekengät tai lapsille jotain. 
Toki olen aina ollut tarkka rahan kanssa ja hoitanutkin aina raha asiat ilman ongelmia, mutta haaste on avannut nyt jo silmiä. 

Tammikuun puolivälissä kirjoitin facebookkiin päivityksen, jossa totesin pahimmaksi haasteeksi jättää kukat ostamatta. Nautin suunnattomasti kaikesta kauniista ja nuo kaikki ihanan värikkäät tulppaanit houkuttelevat suunnattomasti kaupoissa. Edelleen ihastelen kaupassa kukkia, mutta toistaiseksi olen pitänyt itseni aisoissa ja jättänyt kukat kauppaan. 

Nyt kun kuukausi on takana päin huomasin myös muita sellaisia pieniä juttuja joita tavallisesti ostan ehkä enemmän kuin tarvitsemmekaan, muunmuassa suihkusaippuat. Toki ne ovat kuluvia aineita, joten eivät siinä mielessä turhia, mutta selitän silti hieman. 

Meillä on pieni kylpyhuone/wc yhdistelmä. Peilikaappi on täynnä suihkusaippuoita/shamppoita/hoitoaineita. Tää on vielä sallittava määrä minulle, sillä näitä meillä menee todella paljon.  Kun tein inventaariota löytyi näitä reippaasti lisää sieltä ja täältä jemmasta. Lisäksi löysin pahvilaatikollisen (banaanilaatikko) pelkkiä apteekista ostettuja avaamattomia rasvoja. No eipähän tarvitse aikoihin ostella niitäkään. Eli näitä on oikeasti liikaa ja en osta enempää ennen kuin otan viimeisen purkin käyttöön.

No mitenkäs se raha. Niin, sain säästöön tammikuun aikana reilut 380 euroa. Se on paljon äidille joka ei käy toistaiseksi töissä, joka säästää vain omista rahoistaan ja hoitaa talouden laskut. Fiilis ensimmäisen kuukauden jälkeen on oikein hyvä, vaikka meinasinkin sortua turhaan nettishoppailuun ja tiedän että tässä kuussa ei säästöön eksy lähellekkään samaa summaa, kun tiedossa on vakuutuslaskujen maksua ja muita rahareikiä.

Onko muilla käynnissä säästöhaastetta? 

lauantai 2. helmikuuta 2019

Lähes kahden vuoden jälkeen

Lähes kaksi vuotta sitten päätin kaikessa hiljaisuudessa jättää blogin tauolle, nämä kaksi vuotta menivät kuin siivillä.
Joka kuukausi - joskus jopa joka viikko, ajattelin että palaan takaisin. Sillä muistot pysyvät täällä tallessa. Rehellisesti sanottuna osa kuukausista meni todella sumussa, etenkin Kiian vauva aikana. Täällä ne muistot olisivat pysyneet tallessa, mutta jostain piti karsia.






Nyt olen täällä taas.
Kaksi vuotta tiivistettynä, on ollut ihanaa, vaihtelevaa ja välillä rankkaakin. Tomas aloitti eskarin, mies sai vakipaikan töistä, Kiia oppii joka kuukausi jotain uutta. Lapsi luku on täynnä, mutta kummimuksuja on syntynyt ja pian syntymässä, joten pääsee lääräämään myös pikkuisia.

Itse olen ollut hoitamassa Kiiaa ja Tomasta kotona tähän saakka, viime viikolla kirjoittelin ensimmäisen työhakemuksen vuosiin. Ajatuksena on palata työelämään elokuussa, mikäli paikka vaan löytyy. Tässä välissä en kuitenkaan ole ollut toimettomana, olen tehnyt pikkuhommia siellä täällä, vapaaehtoishommia ja kaikkea muuta. Valokuvaus on edelleen lähellä sydäntä ja sitä onkin tullut tehtyä taas jonkin verran, ei paljoa, muttei vähääkään.

Arki rullaa omalla painollaan, on iloja ja suruja, naurua ja hermojen menetyksiä ja edelleenkään en aio pitää yllä kiiltokuvaelämää, vaan kertoa elämästä(mme) niin hyvineen kuin ei niin hyvineen puolineen.
Tervetuloa mukaan, taas.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Viikko tyttöjen kesken

Meillä lähti maanantaina käyntiin ensimmäinen viikko tyttötiimin voimin, mies aloitti työt toisella paikkakunnalla ja Tomas lomaili mummilassa. On kyllä ollut kieltämättä outoa olla kaksin tuon pikkuneidin kanssa. Ylimääräistä aikaa oli alkuviikosta yllättävän paljon, etenkin aamuisin kun ei tarvitse tehdä kahdelle aamupalaa tai pukea kahta lenkille lähtiessä. Olenkin ottanut ilon irti ja käynyt aamusin tunnin lenkillä neidin kanssa, hieman vaan on tuo lenkkiseura tylsää, kun  nukahtaa ensimmäisten minuuttejen aikana jo vaunuihin,

Päivärytmi on pysynyt samana, aamut alkavat seitsemän jälkeen ja illalla pikkuneiti painelee nukkumaan 21-22 välillä. Nyt toisin meillä molemmilla on kunnon nuha, niin erityisesti tuo päikkäreille ja yöunille käynti sisällä on haasteellisempaa etenkin tällä pikkuneidillä.


Naureskelen itsekseni edelleen sille, kun kaikki aina puhuvat että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin. Mutta onhan se nyt aivan jotain muuta kuitenkin, yhden kanssa on vain yhden lapsen hommat ja lähtemiset, menemiset ja tulemiset menee nopeammin. Toisaalta taas kun Tomas on kotona, viihtyy Kiia todella hyvin veljensä kanssa, jolloin minulla itselläni on enemmän "vapaata" (lue: pääsen yksin vessaan :D )


Tomaksen vauva ajalta mulla taitaa olla tässä kohtaa "musta-aukko" sillä  oli hirveän hankala miettiä että mitä tämän ikäinen loppujen lopuksi tarvitsee viihtyäkseen, alkuviikosta olin vielä sitä mieltä että ei juuri mitään. Nyt kun on perjantai ja olen saanut huomata viikon mittaan, että Kiia tarvitsee sen 100% huomion jatkuvasti, sillä muuten hän hermostuu. Nyt ettenkin kun Kiia liikkuu ketterästi paikasta toiseen kontaten tai tukeavasten kävellen saa olla silmät selässäkin.
Riittää että tarjolla on syliä, haleja, pusuja, leikkiä, loruja ja ulkoiluja, mutta siinä välissä pitäisi kuitenkin ehtiä tehdä kaikkia muutakin kuten kokkaamaan, siivoamaan, pyykkäämään. Yöt ovat katkonaisia. Yhdessä vaiheessa neiti nukkui jo täysiä öitä, mutta nyt pääasiassa herää kaksi kertaa yössä, toisin viime yönä hän päätti heräillä puolentoistatunnin välein. Voin kertoa, että aamulla kyllä hieman väsytti. 


Tänään illalla saadaankin Tomas takaisin kotiin, kyllä onkin ollut ikävä sitä pikku jätkää. Ihanaa myös kun viikonlopulla on mieskin kotona molemmat päivät.

Saa nähdä miten seuraava viikko menee, kun alkaa normaali arki pyörimään kerhojen ja neuvoloiden kera. Täytyykin muistaa tarkistaa bussiaikataulut - en ole kulkenut bussilla moneen moneen vuoteen, kun ei ole ollut tarpeellista. 



maanantai 20. helmikuuta 2017

Kikin 6kk kuvaukset

Otettiin Kikistä 6kk kuvia kuukausi takaperin ja nää on mun mielestä niin neitiä kuvaavia, että pakko jakaa täälläkin.