keskiviikko 16. marraskuuta 2016

K I I A


Kiialla oli reilu viikko sitten 4kk neuvola ja nyt ajattelin kirjoittaa ihan vain hänestä.
Heti alkuun neidin mitat, jotka olivat : Pituus 65,6cm, paino 7010g ja py: 39,8cm

Kiia on aurinkoinen nauravainen vauva, hyvin ilmeikäs ja "helposti luettavissa" oleva tapaus. Vaikka häntä on helppo lukea, on hän vauvana vaativampi tapaus kuin veljensä oli. 

Kiian rytmi on syntymästä saakka rytmitetty meidän normaalin päivärytmin mukaan ihan huomaamatta, joten tämä on helpottanut kummasti kaikkea. Molemmat lapset heräävät aamuisin suunnilleen samaan aikaan ja illalla menevät nukkumaan samaan aikaan.

Imetin Kiiaa vähän reilu 3kk ikäiseksi, kunnes kävi se perus ettei rinta enää kelvannutkaan - vaikka sitä kuinka tarjosi. Mulla on nyt kuitenkin paljon enemmän ymmärrystä imetyksen suhteen, enkä luovuttanut helpolla. Useamman viikon yritin, jossain välissä vain pumppasin maitoa, mutta lopulta ajattelin, että taitaa olla helpompaa vain siirtyä korvikkeeseen kokonaan. Tavoitteena oli 6kk ikään asti imetys, mutta nyt meni näin, tälläkin kertaa. 

Kiian herää aamulla noin klo 7-8, illalla nukkumaan mennään viimeisistä päikkäreistä riippuen klo 20 tai ihan viimeistään klo 21. Neiti nukkuu pääsääntöisesti yhdet pidemmät päiväunet päivässä ja yhdet tai kahdet pienet torkut.

Hän on kova tyttö höpöttämään ja nauramaan, paikallaan ei hirveämmin malta pysyä vaan pitää päästä liikkeelle - jos ei muuten niin kierimällä. Taakse ja eteen Kiia liikkuu hitaasti, mutta "päämäärällisesti". Molemmille kyljille, selälleen sekä mahalleen Kiia on kääntynyt ennen  kolmen kuukauden ikää. Sängystä hän herää aina ihan ihme asennossa, ei koskaan niin kuin hänet sinne on jättänyt, usein täysin poikittain tai pää sängyn "väärästä päästä".

Kun Kiia oli reilu 3kk hän sairasteli paljon, ensin tuli pitkään kestänyt kuumetauti, sen jälkeen kurkunpääntulehdus ja jottei olisi helpolla päästy niin puski sitten vielä korvatulehduksenkin heti perään. 

Jännityksellä odotan milloin ruvetaan liikkumaan "nopeammin", milloin kontataan ja milloin noustaan jaloilleen. Täytyykin etsiä pistorasioihin tulpat valmiiksi jo. 

Nyt kun neiti on jo yli 4kk, ollaan maisteltu kiinteitä, soseista maistuu bataatti, myös maissipuuro uppoaa hyvin, hedelmäsoseet eivät maistu lainkaan ja mangon maistelun jälkeen iho oireili, joten sitä testataan myöhemmin uudelleen.

Ollaan myös kokeiltu kävelytuolia, samaa joka Tomaksella oli aikanaan. Neiti saa satunnaisesti olla siinä muutaman minuutin kerrallaan ja viimeksi päästelikin sillä jo eteenpäin. Arvatkaa vaan, olenko antanut sen jälkeen neidin olla siinä lainkaan - en. 

Äidin, isin ja Tomaksen oma pikkumuru, jota kaikki rakastavat valtavasti.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Pikkumurut silikonikorut (sis. arvonta)

Ihan hieman silikonikoruja. Ihan hieman vain.

Niitä ollaan väsätty Tomaksen kanssa ja muutamat väriyhdistelmät pyöräytin kun poistu oli mummilassa, tää on niin kivaa puuhaa että tähän jää oikeasti koukkuun. Tänään illalla kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä silikonihelmistä tuttinauhaa ja se onnistuikin ihan kivasti. Ainut vaan, että klipsun pinkki väri ei sitten yhtään sopinut muuten hempeään värimaailmaan, mutta valkoiset olivat loppu.








Itselläni on nuissa yllä näkyvissä väreissä omat korut, koska en yksinkertaisesti osaa päättää mikä on kivoin yhdistelmä. Kaikki tuovat tähän perus  "pukeudun mustaan, kunnes löydän jotain mustempaa" tyyliin mukavasti piristystä. Ja okei, myönnetään, en mä nykyään pelkästään mustaan pukeudu. 

Lisää värimalleja voi kurkkia http://facebook.com/pikkumurut

Ajattelinkin, että tässähän on kiva arvonnan aihe blogin puolelle, ehkä täälläkin joukosta löytyy ihmisiä jotka kaipaisivat piristystä, imetyskoru, kantokoru tai koru ihan muuten vain käytettäväksi. 

Ohjeet arvontaan:

Yhden arvan saat:

Kun käyt tykkäämässä facebook sivusta : Pikkumurut JA kommentoit tähän postaukseen toimivan sähköpostiosoitteesi. Saa vinkata myös kavereille ;)

Toisen arvan saat:
Kun jaat postauksen blogissasi (viskaa linkkiä myös.  )

Palkinnoksi voittajalle lähtee vapaavalintainen silikonikoru, joka voidaan toteuttaa mahdollisten väritoiveiden mukaan. Mikäli toivomaasi väriä ei sillä sekunnilla löydy, niin ei huolta, silloin tilataan vaan toimittajan valkoimista haluamasi väriset helmet, joista just sulle kasataan toivomasi värinen koru.

Arvonta päättyy 31.10.2016

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kerholainen

Tomas aloitti kerhon täytettyään 4-vuotta elokuussa. En tiedä kumpi meistä tuota jännitti tuolloin enemmän, minä vaiko Tomas itse. Jotenkin tuntui hurjan pelottavalle, että olen ensin hoitanut lastani neljä vuotta kotona - ilman että hän on ollut missään muualla hoidossa kuin isovanhemmillaan tai tädillään ja sitten heti kerrasta hän lähteekin "vieraiden" ihmisten hoidettavaksi useammaksi tunniksi pari kertaa viikossa.
Ensimmäiset viikot olivat mulle vaikeimpia, mutta kun huomasin kuinka hyvin poika kerhossa viihtyy alkoi pikkuhiljaa omakin luottamus kasvaa.

Nyt kerhoa on ollut pari kuukautta ja poitsu kyselee melkein joka päivä, milloin on taas kerhopäivä, siellä kun on niin kivaa ja paljon kavereita. Mietin monesti, olenko tehnyt väärin kun aiemmin en Tomasta ole "päästänyt" kerhoon, mutta toisaalta en kadu sekunttiakaan että olen hänet saanut kotona hoitaa näin pitkään. Ja nyt edelleen, kun olen äitiyslomalla on Tomas kaikki muut päivät meidän kanssamme.



Kerholainen itse siis nauttii suunnattomasti ikäisistään kavereista kerhossa. Liikunta ja luontokerho on kuin tehty tälle meidän ikiliikkujalle. Miettiessämme kerhovaihtoehtoja arvoimme normaalin kerhon, seurakunnan kerhon ja lilun välillä, mutta eipä sitä kauaa tarvinnut miettiä, kun lopulta soittelimme kerho-ohjaajan kanssa (joka varmaan kohta kirjoittaa puhelimeen "Tomaksen äiti TAAS")


Kerhossa käydään paljon metsäretkillä, tutkitaan luontoa, rakennellaan majaa, askarrellaan, pelataan, leikitään ja ulkoillaan pääsääntöisesti kokoajan.Hyvin paljon mennään myös lasten ehdoilla. Myöhemmin luvassa on uintia, hiihtoa ja luisteluakin. Kuulostaa hyvälle mielestäni. Myös tosi ihana lisä on se, että jos kerhossa tehdään jotain "erikoisempaa" lähettävät he kuvan kännykkään! Ihana oli mm. katsoa kun saippuakuplaleikit olivat käynnissä.

Ainut "huonopuoli" on se, että ensimmäinen kerhopäivä viikossa on tietysti maanantai ja kerho alkaa heti kello 8(-8.45). Me ollaan super hitaita aamuisin, joten muutamaan kertaan on saatu juoksennella ja kerran meni jo tosi täpärälle ajoissa ehtiminen. Hups.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Ämmä-korvike-mutsi

Imetys on asia joka jakaa mieelipiteitä ja muuttaa mielipiteitä. On niin paljon mielipiteitä kuin ihmisiäkin. Itse ennen Tomaksen syntymää olin ihan ulapalla koko aiheesta - näin jälkeenpäin ajatellen. Tomaksen kanssa imetys takkusi jonkun verran ja lopulta loppuikin kohtuu nopeasti. Siksi pohdin raskaana ollessani paljon imetystä ja sitä miten vähän tietoa mulla aiheesta oli silloin kun imetin Tomasta ja kuinka Tomaksen aikaan olisin halunnut imettää pidempään. Näin jälkeen päin ajateltuna ehkä olisin siihen pystynytkin jos kaikki tällä hetkellä mun päästäni löytyvä tieto olisi mulla jo silloin ollut.


No mites nyt sitten tällä kerralla?
Tällä hetkellä Kiia on osittaisimetyksellä. Hän syö pääsääntöisesti ämmää rinnasta, välillä pumpattua ämmää ja välillä ihan korviketta pullosta. Oon siis ämmä-korvike-mutsi.
Korviketta/ämmää pullosta menee yleensä jos ollaan kaupassa/reissussa jossa justhetinyt ei pääse imettämäään. Sillä neidille iskee sekunnissa täysin varoittamatta kiljuva nälkä ja silloin saa olla ruokaa tarjolla heti eikä hetkenpäästä. Toki mä olen imettänyt vaikka ja missä kaupassa, puistossa, päiväkodinpihassa, metsässä, lenkkeillessä, tienreunassa, autossa, huoltsikalla, vessassa, suihkussa, saunassa, pukuhuoneessa, lenkkipolulla, itseasiassa vähän joka puolella.
Kuitenkin jos ympärillä on kova hälinä(esim. Hoplopissa) ei Kiia jaksa keskittyä(?) rinnan syömiseen, jolloin sitten lopulta päädytäänkin aina pulloon.

Sopivan korvikkeen löytymisen kanssa kylläkin on ollut haasteita ja sitä oikeaa etsitään vielä.  Mä olen tässä vaiheessa jo päässyt imetyksen kanssa pidemmälle mitä odotin ja koska meillä ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa kolmatta lasta on mulle jotenkin älyttömän tärkeää saada homma toimimaan ilman mitään suurempia stressejä.

Rennon letkeästi on siis menty, mahdollisimman vähällä stressillä tässäkin asiassa. Imetyskoruista on ollut hyötyä ja niitä ollaankin tehty yhdessä Tomaksen kanssa jo monia.

Psst. Mistä löytyy kivoimmat imetyspaidat?